Kirjoja

Kirjoja

maanantaina, tammikuuta 18, 2016

Kuukauden kirja: Suomen koululaitos. Osa 1

OLEN kasvatuksen  historian innokkaita diletantteja. Tänään työpöydälläni on napakka, 102-sivuinen teos vuodelta 1955: Niilo Kallion kirjoittama  "Suomen koululaitos".

FT, kouluneuvos Niilo Kallio (1890 – 1968) toimi nuorena miehenä  matematiikan opettajana. Toisen maailmansodan jälkeen hänestä tuli  15 vuodeksi kouluhallituksen oppikouluosaston kouluneuvos. Viimeiset 12 virkavuottaan hän toimi  oppikouluosaston päällikkönä  ja oppikoulutoimen johtajana. Eläkkeellä hän ehti olla yhdeksän vuotta. Kasvatusopillisen Aikakauskirjaa Kallio  päätoimitti  vuodet 1933–1958.

KIRJAN ilmestyessä elettiin mielenkiintoisia aikoja.  Suuret ikäluokat tulvivat kouluihin. Oppikoulujen suosio kasvoi huimasti. Lukuvuonna 1954-55  oppikoulua kävi  jo 124 000 lasta ja nuorta! Oppilasmäärä oli kasvanut viimeisestä rauhan lukuvuodesta 1938-39 131 %!

Pulaa oli koulutiloista ja opettajista. Vuonna 1953   oppikoulun opettajista  epäpäteviä oli lähes joka toinen:  41,2%. Kansalaiskoulua vasta suunniteltiin.

KALLIOlla on  harvinainen taito tiivistää. Hän kuvaa kiehtovasti kansakoulun, oppikoulun, ammatillisten oppilaitosten ja vapaan sivistystyön kehityskaaria. Oivalsin tästä kirjasesta tosi paljon mm. rahvaan koulutuksen kehityksestä. Niinikään suorastaan sytyin pohtimaan suomalaista koulupitoa ohjanneiden koulujärjestysten ketjua- ei vain rakenteiden (vaihtuvien koulun nimien) vaan myös pedagogiikan näkökulmasta.

Ei auttanut kuin kaivaa muut lähteet esiin, ja tehdä tämä pieni tiivistelmä opillisen koulun kehityksestä. Osassa 2 kertaan rahvaan koulutuksen kehityksestä,

Suomalaisen koulun kehitys keskiajalta  autonomian ajan loppuun koulujärjestysten aikakaudella

Suomalaisen opillisen koulun juuret ulottuvat keskiajalle Turkuun. Ensimmäinen asiakirjamerkintä  oppikoulun tapaisista laitoksista on Kallion tietojen mukaan vuodelta 1326, jolloin  Turun katedraalikoululle tehtiin testamentti. Mutta todennäköisesti tuo koulu toimi jo Tuomas-piispan aikana 1200-luvun toisella neljänneksellä. Keskiajalla toimi vain muutama koulu: ainakin Viipurissa ja Raumalla, todennäköisesti myös Porvoossa ja Kökarissa. Osa kouluista oli luostarikouluja. Naantalin birgittalaisluostariin otettiin kasvatettaviksi ylempien yhteiskuntaluokkien tyttäriä.

Uskonpuhdistus merkitsi kouluille taantumaa. 1500-luvulla Suomessa oli 5-7  koulua. Lisäksi oli epävirallisia kouluja kaupungeissa. Näitä kouluja ohjeistettiin sen ajan koululaeilla: koulujärjestyksillä. Koulujärjestyksiä on annettu yhteensä 11 kpl. Ruotsin vallan aikana annettiin kuusi: Vuosina 1571, 1611, 1649, 1693, 1724, 1807 ja autonomian aikana  viisi:  1843, 1856, 1862, 1868 ja 1872.

Ruotsin vallan aikaiset koulujärjestykset pedagogiikan kannalta

1500- luku

1500-luvulla Suomessa oli 5-7  koulua (lisäksi epävirallisia kouluja kaupungeissa).

Vuoden 1571 kirkkojärjestykseen sisältyi ensimmäinen koulujärjestys. Tuon ajan koulujen (   ja  ) mallina oli  humanistinen latinakoulu. Opetus keskittyi latinaan ja uskontoon- siis pappissäätyyn aikoville.  Osa aineista oli pakollisia, osa vapaaehtoisia. Menetelminä olivat lukeminen ja ulkoa-opettelu:
Lukujärjestys vuoden 1571 koulujärjestyksen mukaan
klo 5 koulu alkaa
klo 8 välitunti
klo 9 opetusta ja lukutehtäviä
klo 10 ateria
klo 12 opetusta ja lukutehtäviä
klo 5 koulu päätty
1600-luku

1600-luvulla koululaitos kehittyi monella tavalla. Maahan saatiin mm. yliopisto: Turun akatemia. Suomessa oli  1600-luvun lopulla: yksi kymnaasi (Viipurissa), 7 triviaalikoulua ja 21 pedagogiota.

Vuoden 1611 koulujärjestyksessä vakiinnutettiin koulujen nimiksi:  tuomiokirkkokoulut (6-vuotinen)  ja maakuntakoulut (4-vuotinen). Kutakin luokkaa käytiin kaksi vuotta.  Kumpikin koulu palveli ennen muuta kirkon virkamiesten koulutusta.

Pedagogisesti merkittävä oli määräys, että opettajia oli oltava yhtä monta kuin luokkia. Oppilaat saivat siis oman opettajan, luokanopettajan. Opetus koostui säännöistä ja harjoituksista. Myös erityisistä leikkitunneista oli maininta

Vuoden 1649 koulujärjestys tunnetaan  Kuningatar Kristiinan koulujärjestyksenä. Koulujen nimet olivat tästä lähtien:  lukio (4 * yksi vuosi) , triviaalikoulut (ylemmät (4 * yksi vuosi)  ja alemmat eli pedagogiot, jotka olivat opillisen koulun ja kansanopetuslaitoksen  välimuoto. Ylemmässä triviaalikouluissa oli latinaluokkia ja  rinnakkaisluokkana kirjuriluokka eli apologistan luokka. Yliopisto-opintoihin valmistuakseen oppilaan piti suorittaa lukio, johon pääsyä taas edelsi hyväksytty triviaalikoulun kurssi. Koulutus säilyi perustaltaan yhä  pappiskoulutuksena.

Euroopan suuri nimi Comenius oli kutsuttu vuonna  1642 järjestelemään Ruotsin kouluoloja, ja hänen vaikutuksensa näkyy vuoden  1649 koulujärjestyksessä.  Tässä koulujärjestyksessä oli mukana eräänlainen koulukasvatusoppi.

Ylemmän triviaalikoulun latinaluokissakin kielenopetus alkoi  äidinkielestä; sitten opeteltiin ruotsia ja latinaa  yhdessä (vrt. Comeniuksen Orbus) ja vasta lopuksi käytettiin pelkkää latinaa.  Apologistan luokilla opetettiin lähinnä laskentoa, kirjoitusta, latinaa ja ruotsia. Pedagogioissa opetettiin samaa kuin ylemmän  triviaalikoulun alimmalla luokalla: sisälukua, kirjoitusta, laskentoa, Lutherin katekismusta ja latinan alkeita,

Menetelmällisesti uutta oli, ettei lukuaineissa opeteltu teoriaa erikseen. Luonnontieteiden opetusohjeissa mainitaan jo kokeita.

Koulujärjestys otti selvän kannan myös erillisten luokkahuoneiden puolesta.  Lisäksi koulujärjestys edellytti, että koulutiloissa tuli olla yhteinen kokoontumistila- auditorium sekä arkistotila… Voimistelua voitiin harjoittaa  koulutalossa, mutta mikäli se aiheutti melua, oli voimistelulle varattava kenttä koulutalon läheisyydestä erillisellä voimistelukentällä.

Triviaalikouluun pyrkivistä oli poistettava heikkolahjaiset. Samassa hengessä piispa Getzelius vaati, että paheisiin taipuvaiset, jotka eivät varoituksista piitanneet, oli erotettava koulusta.

Juuri tässä  koulujärjestyksessä syntyi myös  todistus. Kouluille tuli velvoite antaa koulusta lähtevälle  luotettava testimoniumi hänen käytöksestään ja tiedoistaan.  Lahjakkaalla annettiin mahdollisuus edetä nopeammin ylemmälle luokalle (Hieman myöhemmin nousi huoli, ettei vain  siirretä sellaista, joka ei ole valmis).

Vuoden 1693 koulujärjestyksessä ylempi triviaalikoulu sai viidennen luokan. Menetelmällisesti uutta oli, että  geometriaan ja astronomiaan haluttiin käytännöllisiä harjoituksia.

1700- luku

1700-luvulla Suomessa oli jo yhteensä 28 koulua ja Turun akatemia.

Vuoden 1724 koulujärjestys   säilytti koulutuksen perustaltaan edelleen pappiskoulutuksena.

Koulun arviointitehtävässä korotui edelleen valikointi:  Älyltään hitaita oppilaita oli ohjattava johonkin ”ammattiin”.

1800-luku

Vuoden 1807 koulujärjestys - joka ei ehtinyt astua voimaan Suomessa sodan vuoksi - toi Ruotsin kouluihin reaaliaineet, mutta  sitä ei Suomessa ehditty toteuttaa.  Koulujärjestys määritteli myös testimoniumin sisällön yksityiskohtaisemmin, niin että sitä voidaan pitää nykyaikaisen todistuksen kantamuotona. Todistuksessa esitettiin sanoin ja numeroin arvostelu eri oppiaineissa, käytöksessä ja ahkeruudessa.

Venäjän  vallan aikaiset koulujärjestykset pedagogiikan kannalta

1800-luku

Suomesta tuli autonominen osa Venäjää vuonna 1809.  Koulujen määrä ei ollut kasvanut 100 vuodessa. 1800-luvun alussa Suomessa yksi lukio, seitsemän  triviaalikoulua ja 14  pedagogiota.
Aikalaiskuvaus triviaalikoulusta v. 1814: “ Joka saapuu pimeänä syysiltana tähän koulutaloon ja tuntee siellä pilaantuneen ilman, jonka aiheuttaa sellaisen ihmisjoukon ahtaminen pieneen huoneeseen, näkee sammumaisillaan olevien kynttilöiden levittävän ympärilleen kelmeää valoa, hän voisi johtua ajattelemaan, että se on pikemmin vankila kuin kokoontumishuone maan nuorisolle, joka...tässä iässä olisi ympäröitävä kaikella jalolla, arvokkaalla ja kauniilla, jotka luonto ja äly voivat saada aikaan.”
Vuoden 1843 koulujärjestys merkitsi suomalaisen koulun suuren muutoksen alkua. Koulujärjestys antoi surmaniskun ”vanhalle koululle”, sellaisena kuin se oli  Gezeliusten ajoilta saakka ollut. Latinan yksinomainen herruus  päättyi, ja siitä syntyi liikkumatilaa uusille aineille. Myös Suomen kieli sai vaatimattoman sijan ohjelmassa.  Tuosta vuodesta alkaa opillisen koulun kiihkeä oman muodon etsiminen, joka päättyy vasta vuonna 1914.

Myös  koulujen nimiä vaihdettiin: Nyt meillä oli ala- ja yläalkeiskouluja  ja lukio. Myös tyttökoulut tulivat  mahdollisiksi.

Vuoden 1856  koulujärjestys toi vain pieniä muutoksia. Oppikoulun peruspiirteet säilyivät entisellään, koulujärjestys  oli uudistettu painos edeltäjästään. Se  salli 2-, 3- tai 4-luokkaisten rouvasväenkoulujen perustamisen ”sivistyneempäin eli herraskaisten vanhempien tyttäriä varten”

Tärkeimpänä muutoksena voidaan pitää sitä, että luonnontieteiden ja uusien kielten asema vahvistui vanhojen kielten kustannuksella.  Järjestyksessä näkyi jo pyrkimys yhtenäiskouluperiaatteeseen: ala-alkeiskoulu, yläalkeiskoulu ja lukio muodostivat  yhtenäisen peräkkäisten koulujen järjestelmän. Ala-alkeiskoulun tehtävänä oli valmistaa yläalkeiskouluun ja luoda pohja yliopistoon ja virkauralle tähtäävään koulutukseen.

Merkittävänä pedagogisena muutoksena voidaan pitää sitä, että  aineenopettajajärjestelmä tuli käyttöön ylä-alkeiskoulussa. Lukioissa oli ollut  aineenopettajia - lehtoreita eri tietetä varten-  aina.

Ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu:  Jyväskylän lyseo käynnistyi vuonna 1858.

Vuoden 1868 koulujärjestys siirsi koulut kirkon valvonnasta koulutoimen ylihallituksen alaisiksi.

Vuoden 1872 koulujärjestys- joka muuten oli  monin osin voimassa peruskouluun saakka- toi huomattavia muutoksia. Tämän jälkeen oppilaitokset olivat lyseoita, reaalikouluja, tyttökouluja (nelivuotinen)  ja korkeampia tyttökouluja (kahdeksanvuotinen). Lukiota ei ollut enää erillisinä kouluna. Jatko-opisto tytöille käynnistyy vuonna 1885.

1870-luvulla Suomeen syntyy useita suomenkielisiä yksityiskouluja. Ensimmäinen ruotsinkielinen yhteiskoulu saadaan  Helsinkiin 1883, ja  ensimmäinen suomenkielinen yhteiskoulu Helsinkiin 1886.

1800-luvun lopulla Suomessa  toimi myös kaksikielisiä oppikouluja; alaluokilla käytettiin suomea ja ruotsia;  ylemmillä luokilla opetettiin osa aineista suomeksi osa ruotsiksi. Mikkelin lyseo muuttui kaksikieliseksi 1883 (pysyi vuoteen 1903 saakka).

1900-luku

1900-luvun alussa Suomessa oli  96 oppikoulua. Näistä valtion kouluja oli 42, ja kunnan tai yksityisten omistamia 54.

Vuoden 1914 koulujärjestyksessä oppikoulu sai lopullisen rakenteensa: Alkeiskoulut muutettiin viisiluokkaisiksi keskikouluiksi. Lukio oli kolmiluokkainen. Lyseot uudistettiin siten, että reaalilyseot ja useimmat klassisista lyseoista tehtiin linjajakoisiksi; lukioon tuli kaksi rinnakkaista osastoa: klassinen osasto ja reaaliosasto.  Klassinen lyseo jäi harvinaiseksi poikkeuskouluksi. Reaalilyseoissa latina oli yksi valinnainen  aine yhdellä lukion linjalla.

Ruumiillinen kuritus kiellettiin valtion kouluissa. Koulujärjestys päätti klassisen oppikoulutradition valtakauden; realisivistyksestä tuli oppikoulun perusta.

KUN Suomi itsenäistyi, uusia koulujärjestyksiä ei enää annettu. Nyt kouluja ohjailtiin laeilla ja asetuksillä.

Ei kommentteja: