Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

tiistaina, tammikuuta 19, 2016

Kuukauden kirja: Suomen koululaitos. Osa 2

JATKAN tässä Niilo Kallion kirjoittaman  "Suomen koululaitos"- teoksen pohjalta syntyneiden ajatusten esittelyä. Osaan 1 kokosin faktoja (myös muista lähteistä) opillisen koulun kehityksestä. Tässä osassa keskityn rahvaan koulutukseen. Osassa 3 tulen pohtimaan kirjan innoittamana ammattikoulutuksen alkuvaiheita.

1500- luku
Toki kansa  oli oppinut  jo keskiajalla kirkossa jumalanpalveluksesta. Mutta varsinaisesti  kansanopetus alkaa  Suomessa piispa Mikael Agricolan (1510- 1557) kirjallisesta toiminnasta. Opetuksen tueksi syntyi Agricolan kehittämällä suomen kielellä  Raamattu ja  aapinen: ABC-kirja.

Ensimmäisen katekismuksen toimitti piispa Eerik Sorolainen (1546- 1625).

Oppikirjan lisäksi keskeinen väline oli kouluton oppivelvollisuus vuosilta 1562 ja 1571. Avioliittoon eikä ehtolliselle ei päässyt, jollei hallinnut  katekismusta auttavasti. Pakkoa perusteltiin sillä, että muutoin ei kansa osaisi opettaa lapsiaan ja palkollisiaan.

1600-luku

Iisak Rothovius

Piispa Iisak Rothovius (1572-1652) pyrki kasvattamaan papeista myös kansanopettajia. Hän pani alulle katekismuksen opettamisen. Opettaminen kuului ensisijaisesti kappalaiselle, mutta Rothovius  mainitsi myös lukutaitoiset lukkarit kotien apuna. Kansanopettajuus oli syntynyt.

Johannes Terserus

PEDAGOGIIKAN ensimmäinen kehittäjä oli piispa  Johannes Terserus (1605–1678). Hänen kerrotaan kehittäneen katekismuksen ulkoluvun opetusmetodin tarkoituksenmukaisemmaksi. Saarnan yhteyteen liitettiin katekismuksen opetus. Pappi luki kappaleen kerrallaan selityksineen edeltä, ja seurakunta toisti. Sen jälkeen pappi kyseli ja selosti. Saarnan jälkeen nuoret vietiin sakaristoon ja siellä heiltä kuulusteltiin opetettua.

Terserus  alkoi myös korostaa sisälukutaidon merkitystä. Enää ei riittänyt kristinopin omaksuminen vaan piti myös opetella lukemaan. Alkuaan opetus kohdistui aikuisväestöön. Vanhempien oli vuorostaan opetettava kotona lapsiaan.

Juhana Gezelius

Suomen kansanopetuksen isänä  pidetään Turun piispa Juhana Gezelius (1615- 1690) vanhempaa. Gezeliuksen jäljiltä suomalainen luterilainen kasvatusperinne monipuolistui, jämäköityi, systematsoitui ja koulumaistui. Gezelius ei ollut itse suuri teoreettinen ajattelija, mutta hän välitti Suomeen oman aikansa uusia ideoita, ennen muuta Comeniuksen ajatuksia.

Jumalanpalveluksiin Gezelius toi jo hänen lapsuudessaan Västeråsissa käyttöön otetut katekismus- ja saarnakuulustelut. Katekismuksen asiat piti osata selittää omin sanoin. Kansan oppimista seurattiin rippikirjoista.  Gezelius pyrki pakottamaan rangaistuksen uhalla hiippakuntansa kaikki asukkaat osallistumaan kirkon opetustilaisuuksiin. Piispa kierteli kuulustelemassa kansalta, mitä se tiesi kristinopista. Ulkoaoppiminen ei enää riittänyt. Nyt haluttiin tietää, kuinka hyvin kansa todellisuudessa ymmärsi kristinopin perusteet.

Gezelius tuotti uuden aapiskatekismuksen.  Kotikasvatuksen onnistumisen ehto oli hänestä lukutaito. Sisälukutaitoa korostettiin perinteisen ulkoa opettelun sijaan.  Hän myös julkaisi omassa kirjapainossaan oppikirjoja, mm. teoksen "Yxi paras lasten tawara" (1666).

Gezelius koetti saada joka seurakuntaan yhden tai useamman henkilön, jotka lyhyen aikaa kussakin kylässä viipyen vähäisestä maksusta opettaisivat ihmisille lukemisen taitoa.

”Opetusjärjestelmä”- teos oli tarkoitettu koko valtakunnan koululaiksi. Siinä hän hahmotteli eräänlaista kansanopetuslaitosta.  Kouluoloja ei kuitenkaan järjestetty  Getzeliuksen ehdotuksien mukaisesti.

Vuoden 1686 kirkkolaki

Vuoden 1686 kirkkolaissa säädettiin, että avioliittoon aikovalla vaadittiin määrätyt tiedot kristinopista.  Kun kouluja ei ollut, tuli kappalaisen ja lukkarin huolehtia lasten opetuksesta ja vanhempien hankkia tätä opetusta  lapsilleen tai opettaa itse.

Vuoden 1686 kirkkolaissa oli myös lukukinkerit.  Edelleen jumalanpalveluksen yhteydessä pidettiin katekismuskuulusteluja. Myös ehtoollisvierailta  ja avioliittoon aikovilta  kontrolloitiin kristinopin tuntemusta.

1600-luvulla toimi kaupungeissa myös eräänlaisia kansa- ja oppikoulun välimuotoja: pedagogioita. Vanhimmat perustettiin Raumalle,  Porvooseen, Helsinkiin, Poriin, Tammisaareen ja  Naantaliin. Opetusohjelma riippui siitä, mihin opettajat pystyivät. Joissain opeteltiin jopa kreikkaa ja alkeismatematiikkaa, joissain tyydyttiin katekismuksen sisä- ja ulkoluvun opettamiseen.

1700-luku

Vuonna 1723  määrättiin kuninkaallisella päätöksellä kodeille opetusvelvollisuus ja  sakko niille  vanhemmille ja holhoojille, jotka laiminlöivät  lastensa opetuksen. Vanhempien tuli opettaa lapsilleen kristinopin ja sisäluvun alkeet. Jos he eivät siihen pystyneet, heidän piti palkata opettajaksi koulumestari tai lukkari.  Köyhien opetuksesta  tuli seurakunnan huolehtia.

Vuonna 1763 määrättiin  rippikoulut pakollisiksi Turun ja (1764) Porvoon hiippakunnissa.

1700-luvulla  perustettiin pitäjän kouluja, joihin palkattiin usein erityinen koulumestari (ei saatu kaikkii kyliin). Lisäksi oli  vanhempien yhdessä kustantamia kyläkouluja ja kaupungeissa

1800-luku

Muualla maailmassa kansakoululaitos eteni. Suomessa ei. Kolme komiteaa käsitteli kansanopetuksen kohentamista, mutta tulosta ei syntynyt.  Sivistyneistö oli meillä välinpitämätön.  Sanomalehdissä muokattiin tosin yleistä mielipidettä.

Vauhti kiihtyi vasta vuonna 1856, kun keisari Aleksanteri II  kävi Suomessa ja  määräsi senaatin tekemään esityksen kansansivistystä tarkoittavien koulujen järjestämisestä maalaiskunnissa. Kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1858 annettiin jo  armollinen julistus perustuksista kansanopetuksen järjestämiseksi maassamme. Uno Cygnaeus sai tehtävän tehdä yksityiskohtainen ehdotus kansakoulutoimen ja opettajankasvatuksen järjestämiseksi maassamme. Ja kuten tunnettua, hän
kirjoitti laajan promemorian, jonka pohjalta tarkkaan valikoitu komitea valmisteli mietinnön.

Loppu tunnetaankin hyvin.  Vuonna 1863 perustettiin Jyväskylän seminaari. Vuonna 1866 annettiin kansakouluasetus.  Kansakoulu ei kuitenkaan  kehittynyt Cygnaeuksen toivomalla tavalla;  maalaisväestö ja papisto vastustivat sitä.  Niinpä useat kansakoulut syntyivätkin yksityisten aloitteesta. Vuonna 1869 syntyi kouluylihallitus. Vuonna 1898 annettiin asetus ylemmän kansakoulun järjestämisestä maalaiskunnissa (piirijakoasetus);  Koulu oli perustettava, jos sinne ilmoittautui 30 lasta. Vuonna 1908 viimeinenkin kunta (Velkua) sai kansakoulun (42 vuotta asetuksesta).

Itsenäisyyden alku

Kansakoulun historiassa vuosi 1921 oli käänteentekevä. Silloin säädettiin  oppivelvollisuuslaki ja kansakoululaitoksen kustannuslaki. Oppivelvollisuus tarkoitti, että  lapsen (7- 15 v)  tuli saavuttaa eräin poikkeuksin se tieto- ja taitomäärä, mikä annetaan kansakoulussa.

Tärkeitä poijuja kansansivistyksen historiasta







Ei kommentteja: