MINUA on pitkään kiinnostanut kysymys, missä suhteessa peruskoulu on oikeasti ja pysyvästi muuttunut vuodesta 1967, jolloin käynnistyivät ensimmäiset varsinaiset peruskoulukokeilut. Ja mitkä seikat ovat kestäneet muuttumattomina pian 50 vuoden tuiverrukset.
Vertasin vuoden 1969 peruskoulun tuntijakoa vuoden 2012 vastaavaan (huom! 2012 minimitunnit, monessa kunnassa annettiin lisätunteja).
Koska - eri syistä- käytössä oleva opetusaika on pudonnut 12%, en vertaillut tuntimääriä sellaisenaan, vaan laskin kullekin aineelle %-luvun yhdeksän peruskouluvuoden kokonaistuntimäärästä. Olen koonnut tulokset lastun kuvaan.
Näiden vuosien aikana yksi oppiaine on kadonnut: kansalaistaito. Yksi on tullut lisää: terveystieto. Muutoin muutokset tuntimäärissä ovat varsin hillittyjä.
Alkulähtökohtaan verrattuna edes valinnaisaineiden osuus ei ole suurimmalla osalla oppilaita muuttunut (niillä, jotka lukivat vain suppeamman kurssin ruotsista, valinnaisaineiden osuus on pienentynyt laskujeni mukaan puoleen).
YHTEISISTÄ aineista voittajana on selvinnyt historia ja yhteiskuntaoppi. Sen osuus opetusajasta on kasvanut 4 %:sta 5:teen %:iin. Historian opettaja on siis saanut 20 % lisää aikaa opettaa.
Häviäjiä ovat uskonto, oppilaiden ohjaus, luonnontieteellinen aineryhmä sekä taito- ja taideaineet. Uskonnon osuus opetusajasta on pudonnut 5 %:sta 4 %:iin. Uskonnon opettaja on siis menettänyt 20 % aineelleen alunperin varatusta ajasta. Oppilaiden ohjauksen osuus putosi 3 %:sta 1%:iin. Opetusaikaa siis väheni 66 %! Luonnontieteellisten aineiden osuus on pudonnut 14 %:sta 12 %:iin. Näiden aineiden opettajat ovat siis menettänyt 14 % alkuperäisestä opetusajasta. Taito- ja taideaineiden osuus on pudonnut 23 %:sta 21 %:iin. Näiden aineiden opettajat ovat menettäneet hekin 14 % alkuperäisestä opetusajasta.
NÄYTTÄÄ siis siltä, että yksi pysyviä rakenteita peruskoulussa on eri oppiaineiden osuus käytettävissä olevasta opetusajasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti