Kirjoja

Kirjoja

keskiviikkona, tammikuuta 20, 2016

Kuukauden kirja: Suomen koululaitos. Osa 3

Päivitetty 22.1.2016

PÄÄTÄN tähän Niilo Kallion kirjoittaman  "Suomen koululaitos"- teoksen pohjalta syntyneiden ajatusteni esittelyn. Osaan 1 kokosin faktoja opillisen koulun kehityksestä. Osassa 2 keskityin rahvaan koulutukseen. Tässä osassa 3  kokoan muistiin  kirjan innoittamana ammattikoulutuksen alkuvaiheita.

Ammattikoulutusta on kovin monen tasoista. Kallio ei käsittele kirjassaan koulutusta ns. akateemisiin ammatteihin, esim. lääkäriksi. Niistäkin on hyvä tietää jotain.

Keskiajalla koulutus oli pääosin pappien koulutusta. Papiston koulutusta varten luotiin katedraalikouluja. Kirkon korkeimpiin virkoihin valitut olivat usein opiskelleet myös Euroopan yliopistoissa. Niissä oli kolme tiedekuntaa:  oikeustieteellinen, lääketieteellinen ja teologinen. Niissä suoritettiin maisterin tai tohtorin tutkinto. Arvellaan, että keskiajalla noin 150  suomalaista tai Turun hiippakunnassa muutoin työskennellyttä  suoritti tutkintoja ja luennoi yliopistoissa.

Vuonna 1640 perustetun Turun Akatemian ensisijainen tarkoitus oli kouluttaa pappeja ja virkamiehiä. Turun akatemian lääketieteen professori oli 1700-luvun keskivaiheille saakka ainoa tieteellisen koulutuksen saanut lääkäri Suomessa. Ensimmäinen lääkäri valmistui akatemiasta vasta 1742.

Koulutus "tavallisiin" ammatteihin

1500-luku

Ammattikoulutusta on ollut Kallion mukaan Suomessa 1500-luvun lopulta alkaen. Tuolloin keskiajalla Europpassa syntynyt ammattikuntalaitos alkoi saada myös meillä jalansijaa. Koulutus rajoittui lähinnä työpajan mestarin kisälleille ja oppipojille  antamaan opastukseen. Vielä 1800-luvulla ammattiopetusta ja -kasvatusta annettiin lähes yksinomaan ammattikuntalaitoksen oppisopimusten puitteissa. Ammattikuntalaitos huolehti ammatillisesta opetuksesta aina 1800-luvun puolivälissä tapahtuneeseen lakkauttamiseen saakka.

1700-luku

Vuonna 1734  alkoi kaupallinen koulutus. Tuolloin  saattoi seitsemän vuotta  oppipoikana ollut ja neljä vuotta kisällinä toiminut saada eräänlaisen pätevyyden kauppiaan ammattia varten.

Vuonna 1765 annettiin asetus, jonka mukaan laivan päälliköltä vaadittiin purjehdusteorian suoritus.

Upseerikoulutus käynnistyi  Haapaniemen sotakoulussa vuonna 1799 alkaen. Vuosina 1819-21 koulutus siirrettiin Haminaan. Haminan kadettikoulu koulutti paitsi upseereja myös talous-, hallinto- ja valtiomiehiä.

1800-luku 

1800-luvun alussa  maassa alkoi olla teollisuutta nykyaikaisessa merkityksessä, ja ammattikoulutus sai uusia muotoja.

Vuonna 1812 käynnistyy kolme ruotsinkielistä, kaksivuotista merenkulkukoulua, yksi niistä Helsingissä.

Vuonna 1816 alkoi kätilöiden koulutus Turussa (vuonna 1833 myös Helsingin yliopiston yhteydessä. Kästilöopistoksi se muuttui vuonna 1934)

Vuonna 1838 saatiin ensimmäinen kauppakoulu Turkuun.

Teknikikan alan koulutus kehittyi nopeasti: Vuosien1842 ja 1858 asetusten pohjalta perustettiin eräisiin kaupunkeihin  ns. sunnuntai-, ehtoo- ja teknillisiä kouluja, jotka pyrkivät antamaan alkeellista  yleissivistystä  käsityöläisammatteihin pyrkiville tai valmistamaan työnjohtoon osallistuvia teknikoita. Vuonna 1847 perustettiin  kolme teknillista realikoulua (mm.  Helsinkiin). Helsingin koulusta tuli vuonna 1872 teknillinen koulu, vuonna 1876 polyteknillinen opisto ja vuonna 1908 teknillinen korkeakoulu.

Vuonna 1877 käynnistyi lukkari-urkurikoulu Turussa. Vastaava koulutus saatiin Helsinkiin vuonna 1882. Helsingin koulusta tuli vuonna 1924 Helsingin konservatorio ja vuonna 1939 Sibelius-akatemia.

Koulutusta annettiin myös maaseudun ammatteihin. Vuonna 1821 käynnityi yksityinen kutoma- ja ompelukoulu Turussa, vuonna 1843 käsityökoulu Raahessa.  Vuonna 1867  toimi useita kiertäviä käsityökouluja miehille ja naisille. Vuonna 1881 perustettiin Helsingin käsityökoulu. Sen yhteyteen perustettiin kaksivuotinen Helsingin käsityönopettajaopisto.

Ensimmäinen maatalouteen keskittynyt oppilaitos: Mustialan  opisto  perustettiin vuonna 1840. Se toimi maanviljelys-, karjanhoito- ja lampurikouluna. Vuonna 1858 aloitti toimintansa Evon metsäopisto, josta valmistui metsänhoitajia.

Käännekohta vuosi 1885

Vuonna 1885 annettu  asetus ( ja sitä täydentävä julistus 1900) käynnistivät ammattikasvatuksen   nykyaikaisessa mielessä. Tuolloin perustettiin alempia ja ylempiä  käsityöläiskouluja, jotka toimivat iltakouluina. Teknilliset realikoulut muutettiin teollisuuskouluiksi, joissa annettiin työnjohtajille yleissivistystä ja ammattioppia (Vuonna 1911 opintoaika pidennettiin 3-vuotiseksi. Samana vuonna  1911 saatiin teknillinen opisto Tampereelle. Vuonna 1942  käynnistyi valtion suomenkielinen teknillinen opisto Helsingissä ja Turussa).

Vuonna 1889 käynnistyivät ensimmäiset sairaanhoitajien kurssit Helsingissä.  (Aluksi  kurssi kesti 6 kk. Vuonna 1929 sairaanhoitajakoulut muuttuivat 3-vuotisiksi).

Vuonna 1891 perustettiin Helsinkiin kotitalousopettajaopisto. (Sen nimi oli tuolloin kasvatusopillinen keittokoulu).

1900-luvun alku

1900-luvun alussa kaupallinen koulutus kehittyi. Vuonna 1904 annettiin asetus kauppaoppilaitoksista. Niitä oli kolmenlaisia:  liikeapulaiskoulut (iltakouluja), kauppakoulut ja kauppaopisto.

Itsenäisyyden alkuvuodet

Itsenäisessä Suomessa kehitettiin koulutusta edelleen. Vuonna 1918 merenkulun oppilaitoksissa oli kolme ryhmää; merenkulkukoulu, ylempi merenkulkukoiulu ja  merenkulkuopisto.  Vuonna 1943 merenkulkukouluun tehtiin muutoksia. Sinne syntyi  aliperämies-, perämies- ja kapteeniluokat.

Vuonna 1919 perustettiin (uudelleen; se oli lakkautettu 1903) kadettikoulu Santahaminaan, ja vuonna 1921  kanta-aliupseerikoulu Lappeenrantaan.

Ammattikouluja kehitettiin.  Vuonna 1920 alemmat ammattilaiskoulut lakkautettiin ja ylempiä alettiin kutsua yleisiksi ammattilaiskouluiksi. Ne toimivat edelleen iltakouluina. Oppiaineiksi määrättiin myös kansalaistieto ja ammattioppi. Opetuksen piti liittyä päivällä tehtyyn työhön.

Vuonna 1920 annettiin myös asetus ammatteihin valmistavasta koulusta, jonka tarkoitus oli perehdyttää kansakoulun kurssin suorittaneita  käytännöllisesti ja tietopuoleisesti ammatti- ja teollisuustyöhön. Näitä kouluja oli tuolloin maassa jo 11. Samana vuonna annettiin myös asetus   aivan uudenmallisista kouluista: ammattioppilaskouluista, joiden oppilaat työskentelivät erityisessä koulutyöpajassa ja saivat sen ohella tietopuolista opetusta.  Vuonna 1939 annettiin laki ammattioppilaitoksista (se astui voimaan 1942).

Vuonna 1942 annettiin asetus kunnallisista ja yksityisluntoisista ammattioppilaitoksista. Näitä oli seitsemän ryhmää: (1) valmistava ammattikoulu (aikaisemmin ammattiin valmistava koulu). Nyt se oli kaksivuotinen päiväkoulu, (2)  ammattikoulu (aikaisemmin yleinen ammattilaiskoulu). Se oli   kaksivuotinen iltakoulu, (3)  erikoisammattikoulu (entinen  ammattioppilaskoulu). Koulua käytiin  työn ohella. Näitä olivat  esim. konepaja; kultaseppä, kelloseppä, ravintola, parturi… (4) ammattien edistämislaitos (järjestää lyhyitä kursseja), (5) taideteollinen oppilaitos (taideteollinen ammattikoulu ka taideteollinen opisto- jossa oli osasto myös kuvaamataidonopettajain valmistamista varten), (6) ammattiopisto (ei vielä ollut) ja (7) normaaliammattioppilaitos (ei vielä ollut).

Vuonna 1946 perustettiin valtion keskusammattikouluja, jotka valmensivät  suorittamaan ammattinäytteen omalla alallaan. Espoota lähin oli Hämeenlinnassa.

Vuonna 1929 alettiin kouluttaa kotiteollisuusopettajia. Vuonna 1939 säädetiin laki kauppaoppilaitoksista.

Ei kommentteja: