PÄÄTÄN tähän Niilo Kallion kirjoittaman "Suomen koululaitos"- teoksen pohjalta syntyneiden ajatusteni esittelyn. Osaan 1 kokosin faktoja opillisen koulun kehityksestä. Osassa 2 keskityin rahvaan koulutukseen. Tässä osassa 3 kokoan muistiin kirjan innoittamana ammattikoulutuksen alkuvaiheita.
Ammattikoulutusta on kovin monen tasoista. Kallio ei käsittele kirjassaan koulutusta ns. akateemisiin ammatteihin, esim. lääkäriksi. Niistäkin on hyvä tietää jotain.
Keskiajalla koulutus oli pääosin pappien koulutusta. Papiston koulutusta varten luotiin katedraalikouluja. Kirkon korkeimpiin virkoihin valitut olivat usein opiskelleet myös Euroopan yliopistoissa. Niissä oli kolme tiedekuntaa: oikeustieteellinen, lääketieteellinen ja teologinen. Niissä suoritettiin maisterin tai tohtorin tutkinto. Arvellaan, että keskiajalla noin 150 suomalaista tai Turun hiippakunnassa muutoin työskennellyttä suoritti tutkintoja ja luennoi yliopistoissa.
Vuonna 1640 perustetun Turun Akatemian ensisijainen tarkoitus oli kouluttaa pappeja ja virkamiehiä. Turun akatemian lääketieteen professori oli 1700-luvun keskivaiheille saakka ainoa tieteellisen koulutuksen saanut lääkäri Suomessa. Ensimmäinen lääkäri valmistui akatemiasta vasta 1742.
Koulutus "tavallisiin" ammatteihin
1500-luku
Ammattikoulutusta on ollut Kallion mukaan Suomessa 1500-luvun lopulta alkaen. Tuolloin keskiajalla Europpassa syntynyt ammattikuntalaitos alkoi saada myös meillä jalansijaa. Koulutus rajoittui lähinnä työpajan mestarin kisälleille ja oppipojille antamaan opastukseen. Vielä 1800-luvulla ammattiopetusta ja -kasvatusta annettiin lähes yksinomaan ammattikuntalaitoksen oppisopimusten puitteissa. Ammattikuntalaitos huolehti ammatillisesta opetuksesta aina 1800-luvun puolivälissä tapahtuneeseen lakkauttamiseen saakka.
1700-luku
Vuonna 1734 alkoi kaupallinen koulutus. Tuolloin saattoi seitsemän vuotta oppipoikana ollut ja neljä vuotta kisällinä toiminut saada eräänlaisen pätevyyden kauppiaan ammattia varten.
Vuonna 1765 annettiin asetus, jonka mukaan laivan päälliköltä vaadittiin purjehdusteorian suoritus.
Upseerikoulutus käynnistyi Haapaniemen sotakoulussa vuonna 1799 alkaen. Vuosina 1819-21 koulutus siirrettiin Haminaan. Haminan kadettikoulu koulutti paitsi upseereja myös talous-, hallinto- ja valtiomiehiä.
1800-luku
1800-luvun alussa maassa alkoi olla teollisuutta nykyaikaisessa merkityksessä, ja ammattikoulutus sai uusia muotoja.
Vuonna 1812 käynnistyy kolme ruotsinkielistä, kaksivuotista merenkulkukoulua, yksi niistä Helsingissä.
Vuonna 1816 alkoi kätilöiden koulutus Turussa (vuonna 1833 myös Helsingin yliopiston yhteydessä. Kästilöopistoksi se muuttui vuonna 1934)
Vuonna 1838 saatiin ensimmäinen kauppakoulu Turkuun.
Teknikikan alan koulutus kehittyi nopeasti: Vuosien1842 ja 1858 asetusten pohjalta perustettiin eräisiin kaupunkeihin ns. sunnuntai-, ehtoo- ja teknillisiä kouluja, jotka pyrkivät antamaan alkeellista yleissivistystä käsityöläisammatteihin pyrkiville tai valmistamaan työnjohtoon osallistuvia teknikoita. Vuonna 1847 perustettiin kolme teknillista realikoulua (mm. Helsinkiin). Helsingin koulusta tuli vuonna 1872 teknillinen koulu, vuonna 1876 polyteknillinen opisto ja vuonna 1908 teknillinen korkeakoulu.
Vuonna 1877 käynnistyi lukkari-urkurikoulu Turussa. Vastaava koulutus saatiin Helsinkiin vuonna 1882. Helsingin koulusta tuli vuonna 1924 Helsingin konservatorio ja vuonna 1939 Sibelius-akatemia.
Koulutusta annettiin myös maaseudun ammatteihin. Vuonna 1821 käynnityi yksityinen kutoma- ja ompelukoulu Turussa, vuonna 1843 käsityökoulu Raahessa. Vuonna 1867 toimi useita kiertäviä käsityökouluja miehille ja naisille. Vuonna 1881 perustettiin Helsingin käsityökoulu. Sen yhteyteen perustettiin kaksivuotinen Helsingin käsityönopettajaopisto.
Ensimmäinen maatalouteen keskittynyt oppilaitos: Mustialan opisto perustettiin vuonna 1840. Se toimi maanviljelys-, karjanhoito- ja lampurikouluna. Vuonna 1858 aloitti toimintansa Evon metsäopisto, josta valmistui metsänhoitajia.
Käännekohta vuosi 1885
Vuonna 1885 annettu asetus ( ja sitä täydentävä julistus 1900) käynnistivät ammattikasvatuksen nykyaikaisessa mielessä. Tuolloin perustettiin alempia ja ylempiä käsityöläiskouluja, jotka toimivat iltakouluina. Teknilliset realikoulut muutettiin teollisuuskouluiksi, joissa annettiin työnjohtajille yleissivistystä ja ammattioppia (Vuonna 1911 opintoaika pidennettiin 3-vuotiseksi. Samana vuonna 1911 saatiin teknillinen opisto Tampereelle. Vuonna 1942 käynnistyi valtion suomenkielinen teknillinen opisto Helsingissä ja Turussa).
Vuonna 1889 käynnistyivät ensimmäiset sairaanhoitajien kurssit Helsingissä. (Aluksi kurssi kesti 6 kk. Vuonna 1929 sairaanhoitajakoulut muuttuivat 3-vuotisiksi).
Vuonna 1891 perustettiin Helsinkiin kotitalousopettajaopisto. (Sen nimi oli tuolloin kasvatusopillinen keittokoulu).
1900-luvun alku
1900-luvun alussa kaupallinen koulutus kehittyi. Vuonna 1904 annettiin asetus kauppaoppilaitoksista. Niitä oli kolmenlaisia: liikeapulaiskoulut (iltakouluja), kauppakoulut ja kauppaopisto.
Itsenäisyyden alkuvuodet
Itsenäisessä Suomessa kehitettiin koulutusta edelleen. Vuonna 1918 merenkulun oppilaitoksissa oli kolme ryhmää; merenkulkukoulu, ylempi merenkulkukoiulu ja merenkulkuopisto. Vuonna 1943 merenkulkukouluun tehtiin muutoksia. Sinne syntyi aliperämies-, perämies- ja kapteeniluokat.
Vuonna 1919 perustettiin (uudelleen; se oli lakkautettu 1903) kadettikoulu Santahaminaan, ja vuonna 1921 kanta-aliupseerikoulu Lappeenrantaan.
Ammattikouluja kehitettiin. Vuonna 1920 alemmat ammattilaiskoulut lakkautettiin ja ylempiä alettiin kutsua yleisiksi ammattilaiskouluiksi. Ne toimivat edelleen iltakouluina. Oppiaineiksi määrättiin myös kansalaistieto ja ammattioppi. Opetuksen piti liittyä päivällä tehtyyn työhön.
Vuonna 1920 annettiin myös asetus ammatteihin valmistavasta koulusta, jonka tarkoitus oli perehdyttää kansakoulun kurssin suorittaneita käytännöllisesti ja tietopuoleisesti ammatti- ja teollisuustyöhön. Näitä kouluja oli tuolloin maassa jo 11. Samana vuonna annettiin myös asetus aivan uudenmallisista kouluista: ammattioppilaskouluista, joiden oppilaat työskentelivät erityisessä koulutyöpajassa ja saivat sen ohella tietopuolista opetusta. Vuonna 1939 annettiin laki ammattioppilaitoksista (se astui voimaan 1942).
Vuonna 1942 annettiin asetus kunnallisista ja yksityisluntoisista ammattioppilaitoksista. Näitä oli seitsemän ryhmää: (1) valmistava ammattikoulu (aikaisemmin ammattiin valmistava koulu). Nyt se oli kaksivuotinen päiväkoulu, (2) ammattikoulu (aikaisemmin yleinen ammattilaiskoulu). Se oli kaksivuotinen iltakoulu, (3) erikoisammattikoulu (entinen ammattioppilaskoulu). Koulua käytiin työn ohella. Näitä olivat esim. konepaja; kultaseppä, kelloseppä, ravintola, parturi… (4) ammattien edistämislaitos (järjestää lyhyitä kursseja), (5) taideteollinen oppilaitos (taideteollinen ammattikoulu ka taideteollinen opisto- jossa oli osasto myös kuvaamataidonopettajain valmistamista varten), (6) ammattiopisto (ei vielä ollut) ja (7) normaaliammattioppilaitos (ei vielä ollut).
Vuonna 1946 perustettiin valtion keskusammattikouluja, jotka valmensivät suorittamaan ammattinäytteen omalla alallaan. Espoota lähin oli Hämeenlinnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti