Leikkaukset ja kesun lopettaminen paha virhe

Sahlberg on vieraileva professori Harvardin yliopistossa. 

Pasi Sahlberg ja Peter Johnson ottavat tämän aamun Hesarin Vieraskynässä reippaasti kantaa suomalaiseen koulutuksen johtamiseen. Opetusministeri kutsui Pasin kahville twittaamalla jutun johdosta.

Kirjoittavat ovat antaneet luvan julkaista koko tekstin tässä blogissa.

Suomalainen koulutus tarvitsee selvän suunnan
PÄÄKIRJOITUS 19.10.2015. Vieraskynä

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta luopuminen olisi paha virhe.

Koulutuspolitiikka on tienhaarassa. Suomen menestys kansainvälisissä vertailuissa on laskussa, ja talouden kilpailukyky on heikko. Koulutusmenoja leikataan. Samaan aikaan opetusta halutaan uudistaa lisäämällä digitalisaatiota ja monipuolistamalla opetusmenetelmiä. Vähemmällä pitäisi saada aikaan enemmän.

Johnson on Kokkolan sivistysjohtaja.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän edellinen suuri murrosvaihe oli 1990-luvun alussa laman ja rakennemuutoksen vuosina. Ankeista ajoista huolimatta koulutusta ja tutkimusta pidettiin orastavan innovaatiotalouden vauhdittajina.

Koulutuksen uudistamisen tavoitteet ja keinot kuvattiin vuosille 1991–1996 laaditussa koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa. Suunnitelma toimi myös kuntaperusteisen koulutusjärjestelmämme kehittämisen kompassina.

Siitä lähtien opetuksesta vastaava ministeriö on säännöllisin väliajoin laatinut tällaisen lähivuosia koskevan suunnitelman yhdessä koulutusalan tärkeiden toimijoiden kanssa. Nykyinen suunnitelma kattaa vuodet 2011–2016.

Juha Sipilän (kesk) hallitus on omaksunut uusia toimintatapoja. Aiemmin käytetty yksityiskohtainen hallitusohjelma koko hallituskaudelle ei ehkä olekaan hyvä ohjausväline nopeiden muutosten keskellä.

Hallitus aikoo kuitenkin luopua myös koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta. Jos syynä tähän on tulevaisuuden ennakoimattomuus, olisi kai luontevaa korvata kehittämissuunnitelma jollakin paremmalla työvälineellä. Moni opettaja, rehtori ja kunnan opetustoimesta vastaava on jo pitkään harmitellut koulutuksen kehittämisen näköalattomuutta Suomessa.

Kehittämissuunnitelman valmistelu on ollut aitoa vuoropuhelua ministeriön virkamiesten ja koulutuksen käytäntöä tuntevien asiantuntijoiden kesken. Siten on sovittu koulutuksen kehittämistavoitteista.

Olisiko niin, että hallitus ei nyt tohdi panna paperille kaikkia heikennyksiä, joihin säästöt johtavat?

Hallitus kompensoi leikkauksia kansallisilla kärkihankkeilla. Koulutukseen kohdistuu hallituskauden aikana yli 800 miljoonan euron leikkaukset, ja ne merkitsevät noin 15 prosentin pudotusta nykytasosta. Koulutuksen rahoitusta rasittavat myös edelliseltä hallitukselta periytyvät miljardiluokan leikkaukset.

Vastapainoksi on luvattu 300 miljoonaa euroa kuuteen kärkihankkeeseen. Yhdessä sovitun koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman sijaan uudistamista aiotaan vastedes ohjata muutaman kärkihankkeen avulla.

Missään muussa koulutuksen huippumaassa koulutusta ei kehitetä näin hajanaisella strategialla.

Kanadassa Albertan provinssissa talousvaikeuksien kanssa painiva hallitus uskoo ja investoi väkevästi koulutukseen ja tutkimukseen – mutta ei jakamalla rahaa projekteille vaan rahoittamalla koko järjestelmän vahvistamista yhteisesti sovitun vision ja strategian avulla.

Yhteinen näkemys koulutuksen kehittämisestä on ollut viime vuosina hukassa. Yksittäiset uudistukset ovat seuranneet toisiaan, eikä oppilaitoksissa ja kunnissa ole aina nähty, miten ne liittyvät koulutuksen ongelmien ratkaisemiseen.

Opetus- ja opiskelukäytännöt eivät ole muuttuneet oleellisesti, mutta energiaa on tuhlattu suunnitteluun, toteuttamiseen ja raportointiin. Nyt pitäisi aloittaa perusopetuslain ja toisen asteen koulutuksen kokonaisvaltainen uudistaminen ja hyvästellä irralliset kärkihankkeet.

Viime kädessä on arvovalinta, investoidaanko vai säästetäänkö. Puolustusvoimien 10 miljardin euron asehankintoja pidetään välttämättöminä samaan aikaan kun kasvatuksen, koulutuksen ja tutkimuksen resursseja supistetaan.

Suomessa koulutusta on tutkittu 2000-luvun alusta lähtien tarkemmin kuin missään toisessa maassa. Kansainvälisten asiantuntijoiden mielestä yhdessä sovittu innostava kehittämisvisio on ollut koulutuksemme menestystekijöitä.

Suomalainen koulutus kaipaa yhdessä sovittua suuntaa. Koulutuksen kehittämissuunnitelmasta luopuminen olisi lyhytnäköinen ja asiantuntijoiden näkemyksiä aliarvioiva päätös.

Pasi Sahlberg ja Peter Johnson