Ops antaa luvan uudistua
TIINA TIKKANEN TEKSTI / VEIKKO SOMERPURO KUVA OPETTAJA 25/2015
Martti Hellström on laskenut, että uudessa opetussuunnitelmassa sana ”opettaa” esiintyy muutaman kerran, ”ohjata” puolestaan noin 300 kertaa. Kuitenkin tulevaisuudessa tarvitaan myös perinteistä opettajuutta, sillä luokkaan on luotava rajat ja rauha, jotka mahdollistavat itsenäisen uuden oppimisen.
Kahvila Ursulan ikkunan takana Helsingin Kaivopuistossa kuohuu syksyinen meri. Martti Hellström muistelee, kuinka hän aloitti opettajakollegojensa kanssa didaktisen vallankumouksen espoolaisessa Auroran koulussa vuonna 1989.
– Tiukka normiohjaus oli poistettu, ja hallinto tuki kaksin käsin sitä, että koulut lähtevät omaleimaistumaan. Toimme kouluun taidekasvatusta ja sirkusta, mullistimme lukujärjestyksen, olimme kuin vauhkot varsat laitumella. Innosta ja ponnisteluista kasvoi hieno koulu, jota Hellström rehtoroi 25 vuotta.
– Sitten sisäilmaongelmat tulivat ja nujersivat meidät. Keräsin kamppeeni talosta juuri ennen kuin se purettiin. Ei jäänyt sitä kiusausta, että hiipisin eläkkeellä kansliaan leikkimään reksiä yön hiljaisina hetkinä.
Rehtorin työt jäivät, mutta kouluttajan työt jatkuvat täyttä häkää. Tällä hetkellä Hellström auttaa opettajia ymmärtämään, mitä ensi syksynä voimaan tuleva uusi opetussuunnitelma tarkoittaa koulutyön arjessa. Osa opsin ideoista vain tarjoillaan uusina, mutta aidosti uutta on digitaalisuus, joka mullistaa suljetun koulurakennuksen idean.
– Olemme ensimmäinen sukupolvi, jolla on kaikki maailman tieto käytettävissä. Digitaalisuus avaa koulutyön rikastamiseen mahdollisuuksia, joita emme ole osanneet vielä edes kuvitella. Harmi vaan, että meillä ei ole riittävästi hautomoita kouluun tarkoitettujen sovellusten kehittelemiseen.
Maailmassa, jota ravistelevat esimerkiksi ilmastonmuutos ja pakolaiskriisi, tarvitaan entistä enemmän uudenlaista yhteistoiminnallista oppimista ja ongelmia ratkovaa otetta. Hellströmille ops-uudistus merkitsee kerran kymmenessä vuodessa tarjoutuvaa upeaa tilaisuutta reflektoida omia käytäntöjä.
– Siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Nyt meillä on lupa uudistua! Tulkitsijaa kuitenkin tarvitaan, koska opetussuunnitelman perusteet on 600-sivuinen opus.
– Se on kuin 98 prosenttista pirtua, jota kukaan ei voi nauttia sellaisenaan. Ja koska juuri kukaan ei ole lukenut tekstiä läpi, opettajien mielikuvitus lähtee laukalle kaikesta siitä, mitä heidän pitäisi jatkossa tehdä.
Mitä opettajan sitten pitää tehdä? Hellströmin vastaus kuuluu: jotain uutta, mutta paljon samaa kuin ennenkin.
– Opetussuunnitelman perusteista nousee esiin uuden ilmiökeskeisen oppimisen ylistys. Sisimmässään opettajat kuitenkin ymmärtävät, että he eivät voi olla pelkästään itseoppivien oppilaiden fasilitaattoreita. He eivät voi mennä takki auki luokkaan, joka on kaaostilassa ja jossa oppilaat ovat pudonneet oppimisen mielentilasta. Opettajan on myös suostuttava uudistumaan pikkuhiljaa. Koko oppimista ei kannata yrittää mullistaa kerralla, vaan liikkeelle voi lähteä vaikkapa jostakin monialaisesta oppimiskokonaisuudesta.
– Uusi ops on kuin ruotsinlaivan seisova pöytä. Opettajan pitää ensin katsoa luokan tilanne ja koota sitten oma annoksensa pöydän tarjoiluista. Tarkoitus ei ole se, että opettaja toteuttaa opetussuunnitelmaa, mutta sen mitä hän tekee, tulee olla opetussuunnitelman mukaista.Nyt on isojen kysymysten aika, sillä kouluissa sorvataan parhaillaan paikallisia opseja yhteisten perusteiden pohjalta.
– On aika keskustella siitä, mitä oppiminen tarkoittaa meidän koulussamme. Opettajan tulee ottaa vastuu siitä, että jokaisen oppilaan ”ydinreaktori” käynnistyy. Koulun on oltava kaikille innostumisen ja onnistumisen tehdas. Päämäärien kirkastaminen on tarpeen, sillä opettajaa väsyttää eniten se, ettei hän tiedä mitä tekee.
– Päämäärät taas kirkastuvat parhaiten keskustelemalla. Keskustelun tärkeydestä puhuminen saa koulun uudistajan muistelemaan Auroran koulun suuria luokkia, joita opetti kaksi opettajaa yhdessä. – Meillä oli monia upeita opettajapareja. He pääsivät tekemisessään syvälle siksi, että he saivat kehitellä ideoita yhdessä ja oppivat puhumaan työstään. Kun joutuu puhumaan siitä, mitä tekee, alkaa ymmärtää omaa toimintaansa. Tärkeää oli myös se, että minä rehtorina otin aikaa opettajien pedagogiseen ohjaamiseen.
Martti Hellström ajattelee sängyllä puoli-istuvassa asennossa läppäri sylissään. Vuodesta 1974 lähtien hän on tallentanut tietokoneelleen kaiken kirjoittamansa.
– Olemme toistemme ajattelukumppaneita, minä ja mun Mac. Hellström on kirjoittanut referaatit kaikista kirjoista, jotka hän on lukenut. Nekin löytyvät koneelta.
– Kun alan työstää vaikka ohjauksen teemaa, laitan hakusanaksi ohjaus ja katson, mitä aiheesta on kirjoittanut vaikkapa Koskenniemi tai Montessori, tai mitä minä olen siitä ajatellut kymmenen vuotta tai kaksi viikkoa sitten.
Hellström miettii suuria kaaria ja haluaa ratkaista oppimisen arvoituksen ennen kuin menee hautaan. – Ensimmäisten koulujen perustamisesta on noin 5000 vuotta, emmekä vieläkään ole kyenneet kunnolla hahmottamaan sitä, mitä oppimisessa tapahtuu – sitä, miten saamme ihmiset oppimaan, kasvamaan ja kukoistamaan. Lääkäri ei suostuisi ikinä antamaan potilaalle lääkettä, jonka vaikutusmekanismia hän ei tunne.
Ajattelijan tentti
Mikä on paras aika ajatella?
Aamulla kello 4.30. Parhaimmat oivallukseni ovat syntyneet silloin. Pää on vapaa, kun on juuri herännyt. Sen sijaan, että tuskastuisin valvomiseen, olen alkanut hioa ratkaisua johonkin ongelmaan.
Mikä kirja on yöpöydälläsi?
Suomen kansakoulun työtä sanoin ja kuvin vuodelta 1947.
Miten tulet toimeen tietotulvan kanssa?
Oikein hyvin. Koleerikkona nautin runsaista virikkeistä. Tietoa on liikaa vain silloin, kun sitä ei pysty pudottamaan isoon kuvaan, mutta minä pystyn siihen aika hyvin.
Jos nyt lähtisit opiskelemaan, mille alalle lähtisit?
Opettajaksi, sillä se on ollut valtavan rikas ammatti. Pyrin nuorena myös teatterikorkeakouluun ohjaajalinjalle.
Kasvatusajattelija Martti Hellström
Kasvatustieteen tohtori ja opetusneuvos jäi keväällä eläkkeelle espoolaisen Auroran koulun rehtorin virasta. Ohjaa opetusharjoittelua sekä kouluttaa opettajia ja rehtoreita koulun kehittämisestä ja muutoksen hallinnasta. Kouluttajana kansainvälisessä New Pedagogies for Deep Learning -ohjelmassa, jonka tavoitteena on maailmanlaajuinen oppimisen muutos. Tehnyt oppikirjoja sekä kirjat Sata sanaa opetuksesta (2008) ja Sata sanaa kasvatuksesta (2010).
Opettaja-lehden lukija perustelee Hellströmin merkitystä kasvatusajattelijana: ”Martti tuo viisautta, ymmärrystä ja jatkumoa koulun kehittämisen pohdintaan.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti