Upeaa syyslomaa niille, joilla sellainen pian on!

ON se niin väärin. Ei elkuilla ole mitään syyslomaa :-)

AIKA kiitää. Ainakin PK-seudulla juuri ensi viikolle ajoittuvat koulujen syyslomat. Joillain on koko viikko vapaata, osalla muutama päivä. Hyvää tekee joka tapauksessa varmasti.

ITSEKIN pidän pienen loman. Kun koko syksy on ollut hyvin hilpeää, menemme nyt vaimon kanssa vakavalle matkalle Puolaan, mm. Auschwitziin. Hyvää tekee kuulema sekin.

JA toki katko ylipäätään. Nuorempia neuvon myös aika-ajoin pysähtymään ja pohtimaan, mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä.  Mustina päivinä on hyvä listata myös onnistumisia; kaikki ei suinkaan ole mennyt pieleen, vaikkaa väsyneenä  siltä voi tuntua.

Toisesta eläkevuodesta on nyt käytetty 2,5 kuukautta. Kalenterin mukaan se on  ollut melkoista haipakkaa, mutta pätkääkään en valita.  Niihin mahtuu tosi huikeita juttuja ja sitten myös ihan raatamista.  Tottakai ylpein olen konkreeteista valmistuneista töistä,  esim. Erkki Kangasniemen muistelmateoksesta ja  marraskuussa ilmestyvästä Opitaan yhdessä teoksesta. OPS- ja NPDL-luentokeikkoja on ollut kymmenkunta- ja niistä pari oli vetäjällä aikuisten oikeasti ihan flow-juttuja. Oikein tyytyväinen olen myös laatimaani yhden A4-tiivistelmään NPDL:n "ihanneoppilaasta".

OPETTAVAISIMPIA keikkoja on ehkä ollut opetusharjoittelun ohjaus. Tänä syksynä olen erityisesti seurannut kahdessa eri koulussa ja neljässä eri luokassa yhtä toimintakulttuurin  kannalta kiinnostavaa rakennetekijää: Koulupäivän ja yksittäisten oppituntien rakennetta. Kun lisään näihin noin 25:een kuunneltuun tuntiin mielikuvat aikaisemmista kuuntelutunneistani, vakuutun siitä, että kummankin "normi"rakenteissa olisi valtavasti työmaata. Mutta se edellyttäisi monien, vuosisatoja vanhojen - yhä toimintaa sitovien, mutta monessa mielessä "ruostuneiden" betonirautojen irroittamista opetuksen sementistä. Jään pohtimaan: voisiko opetusta järjestää opetuksen ehdoilla- ei vain pragmaattisten reunaehtojen ja tottumusten ehdoilla.

KOULUPÄIVÄN rakenne: lukujärjestykset (eri oppiaineiden oppituntien sijoittelu), koulun alkamis- ja päättymisajat, ruokailujärjestelyt, välitunnit... on vain osin perusteiltaan pedagoginen. Oppitunnit rakentuvat edelleen karkeasti neljästä osasta: (pikainen) läksynkuulustelu, uuden läksyn (ohuehko) valmistaminen, (pinnallinen) työtuokio ja (satunnaisten) kotitehtävien  määrääminen. Karkeasti yksinkertaistaen näyttää siltä, että usein riittää, kun  opittaviksi tarkoitetut asiat käydään oppilaiden kanssa läpi tai tehdään niihin liittyviä tehtäviä.  Erityisesti läksyjen pedagoginen merkitys (juurruttaminen, kertaaminen, perinpohjainen mieleen painaminen) on  rapautunut, vaikka itse rutiini  elää yhä vahvana.

HUOMAAN kaipaavani POPSIn (1970)  tiukkaa analyysia esim. lukujärjestyksen pohdinnasta tai 1980-luvulla käytyä keskustelua siitä, millaisia didaktisia vaiheita tarvittaisiin, jotta oppimisprosessi etenisi korkeammille oppimisen tasoille (analyysi, synteesi, kriittinen ajattelu...).

PALAAN teemaan vielä myöhemmin.