Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

keskiviikkona, lokakuuta 28, 2015

Erkki Kangasniemi opettajien edunvalvojana

Seniorilehti. Marraskuu 2015
Anneli Rajaniemi, teksti Kirsti Lehtinen, kuva

Erkki Kangasniemi opettajien edunvalvojana:
Pettämätön pelisilmä toi tuloksia

Puheenjohtaja Erkki Kangasniemen poikkeuksellisen merkittävästä työmarkkinaurasta on julkaistu kirja hänen 70-vuotissyntymäpäivänään 1.10. Kirjan nimi "Erkki Kangasniemi Kovan pelin taktikko" kiteyttää oleellisen. Kirjaa voi tilata 33 euron hintaan (+ postikulut) osoitteella Lo-Tarvike Oy, Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki tai sähköpostitse toimisto@suomenluokanopettajat.fi.

Opettajajärjestöjen kokoaminen OAJ:si, järjestön talouden kuntoon saattaminen, opettajien lo- mautusten kieltäminen loma-aikoina ja Akavan kehittyminen vahvaksi työmarkkinajärjestöksi OAJ:n tuella ovat kaikki tapahtuneet Erkki Kangasniemen toiminnan tuloksena. Millainen henkilö näiden tekojen takana on ja miten nuo saavutukset ovat syntyneet?

Erkki kertoo kirjassa, että jo nelivuotiaana hän hiihti ensimmäisen 10 kilometrin lenkkinsä. Se osoittaa hänen olleen jo lapsena jääräpäinen, tavoitteellinen ja rohkea henkilö, joka uskoo itseensä.
– Kun jotakin päätän, niin sen myös toteutan. Näin on käynyt lukuisasti niin urheilusuorituksissa kuin elämässä muutenkin.
Erkki ei ollut koululaisena mikään mallioppilas, vaan varsinainen villi-viikari, joka teki jos jonkinmoisia kepposia ja sai niistä monesti jälki-istuntoa.
– Eräänkin kerran opettaja pisti minut kolttosistani jälki-istuntoon ja meni itse siksi aikaa rakennuksessa sijaitsevaan omaan asuntoonsa. Parin tunnin kuluttua hän olisi ilmeisesti tullut päästämään minut pois huoneesta, muttei löytänyt, koska olin lähtenyt ikkunasta ulos ja laskemaan mäkeä. Kun tulin kotiin, isä oli ovella vastassa ja kertoi, että koululta soitettiin minun karanneen jälki- istunnosta.

Samainen Erkki on sitten myöhemmin pelkäämättä ja kuvia kumartamatta ajanut opettajien etua. Hän esimerkiksi torppasi presidentti Tarja Halosen ehdotuksen, jonka mukaan kerran kuussa pidettäisiin lauantaina koulupäivä.

Akavan kehittäminen

Kaikkien koulutettujen palkat, etenkin julkisella sektorilla kehittyivät huonosti suhteessa työntekijöiden palkkoihin 1970-luvulla. Neuvotteluja käytiin käytännössä SAK:n ja silloisen työnantajajärjestön, STK:n kesken. Kun opettajat olivat liittyneet Akavaan, sen toiminnanjohtaja Unto Rissanen kysyi presidentti Urho Kekkoselta tietääkö tämä, että opettajat ovat liittyneet Akavaan?
– Kyllä minä tiedän, mutta en tiedä miksi, Kekkonen tokaisi.

Tämä kuvastaa Erkin mielestä hyvin sitä, että opettajia pidettiin työntekijöinä ja Akavaa herraklubina, joka ei ollut vielä tuolloin vahva työmarkkinakeskusjärjestö. Ilmeisestikin opettajien liittymisessä Akavaan oli kyse imago- ja itsetuntokysymyksestä.
– Huomasin, että jos aikoo vaikuttaa, oli luotava suorat yhteydet keskeisiin vaikuttajiin. Päätin, että jos opettajat ovat Akavassa, niin Akavasta on tehtävä vaikuttava keskusjärjestö. Siinä sitten onnistuttiinkin.

Lakkotaktiikka hallussa

1970-luvun huonon palkkakehityksen jälkeen OAJ:ssa oli ryhdytty määrätietoisesti valmistautumaan tilanteeseen, jossa saatettaisiin turvautua lakkoon, myös taloudellisesti. Vuonna 1983 oli sairaanhoitajien lakko. Jo tuolloin oli OAJ:ssa pohdittu lakkoon menoa. Erkki oli Asseri Joutsimäen kanssa saanut kirjallisen sopimuksen siitä, että jos sairaanhoitajat saavat lakollaan enemmän kuin opettajille oli jo neuvotteluissa sovittu, niin opettajat saavat samantasoisen korotuksen kuin sairaanhoitajat. Työnantajalle oli tärkeää saada opettajille sopimus, etteivät he lähtisi lakkoon sa- maan aikaan kuin sairaanhoitajat.

Vuoden 1984 lakossa opettajat onnistuivat saamaan julkisen mielipiteen puolelleen. Lakkoa oli valmisteltu huolellisesti pari–kolme vuotta. Poliittisesti ja taktisesti tilanne oli hyvä. Opettajia tukivat opposition puolella kokoomus ja vasemmistoliitto ja hallituksessa istuneet demarit vastustivat lakkoa.Tilanne oli aivan päälaellaan.
Neuvottelutilanteessa OAJ oli kohtuullisen vahvoilla.
– Olin saanut tietää, että pääministeri Kalevi Sorsa oli antanut valtion työmarkkinajohtajalle, Raimo Nenoselle ohjeen, että lakko pitää saada loppumaan. Nenoselta tuli tieto, että 150 miljoonan katto oli ylitetty. Arvelin, että jotakin voidaan vielä kuitenkin ulosmitata. Sattui vielä niin onnellisesti, että Juho Hukkinen valtionvarainministeriöstä sai Nenoselta tehtäväkseen tunnustella, mitä pitäisi vielä viilata, jotta lakko loppuisi. Hukkinen oli valmis neuvottelemaan kanssani, jos vannon, etten puhu kenellekään keskusteluista.
– Kun mallia ei oikein löytynyt, niin kerroin, että raameihin saataisiin mahtumaan korotus sen hetken tilanteessa uusimuotoisen koulutuksen saaneille opettajille. Kustannukset eivät eräiden laskentatapojen mukaan olleet kalliit. Ja niin korotukset saatiin sopimukseen.
Vuonna 2007 sattui vähän samalla tavoin kuin 1983.
– Saimme kirjallisen sopimuksen siitä, että jos Tehy lakkouhkalla saa enemmän kuin mitä opettajat omalla sopimuksellaan, niin me saamme saman kuin Tehy. Siitä on faktaa.
Idea oli Erkin ja hän kirjoitti tämän neuvotteluissa sovitun lausekkeen.
– Tehyn kanssa olimme vuosikausia valmistelleet ja yrittäneet yhdessä saada koulutetuille julkisen puolen henkilöille palkankorotusta. Minun mielestäni meidän olisi pitänyt olla samassa keskusjärjestössä ja yhdessä ajaa asioita. 250 000 hoitohenkilökunnan ja opetusalan ihmistä olisi ollut merkittävä joukko.
Kun tuli todellinen h-hetki, silloin Tehy halusikin itse ruveta hoitamaan asioita. Jaana Laitinen-Pesola oli sanonut, ettei niukkaa rahaa voi ruveta ripottelemaan eri puolille, vaan se pitää kohdentaa koulutetulle hoitohenkilökunnalle.
– Minua harmitti, kun yhteisen valmistelun jälkeen Tehy veti välistä.

Tehy oli yrittänyt saada omaa sopimusta kolmella lakolla TVK:n ja STTK:n tuella, eikä ole sitä saanut. Ensimmäisellä lakolla Tehy sai sympatiaa, muttei rahaa, ja joku kirjoitti, että viimeisellä lakolla Tehy ei saanut rahaa eikä sympatiaa.

Samanlainen välistäveto tapahtui 1995, jolloin julkiselle puolelle oltiin tekemässä huonoa sopimusta. Yhteisen valmistelun jälkeen KTV, nykyinen JHL, jätti lakkovaroituksen. Neuvottelut siirtyivätkin lakkovaroituksen jättäneelle, valtakunnansovittelijalle ja työnantajalle. Opettajat putosivat neuvottelupöydästä. Ainoa tapa päästä uu- delleen neuvottelemaan, oli jättää oma lakkovaroitus, jolla pystyttiin estämään koulutetuille erittäin huono palkkausjärjestelmä.

Yksimielisellä tuella puheenjohtajaksi

Erkki oli OAJ:n puheenjohtajana yhteensä viisi kautta 1991–2010. Kun hänet valittiin yksimielisesti puheenjohtajaksi neljännelle kaudelle, hän ajatteli sen jälkeen luopua puheenjohtajuudesta. Kauden alussa Erkki oli maininnut, että hän aloittaa ehdottomasti viimeisen kauden puheenjohtajana.
– Jos mieli neljän vuoden kuluttua on muuttunut, se kertoo vakavasta pehmentymisestä ja edellyttää puheenjohtajan vaihtoa ulos kantamalla.
– Halusin ilmoittaa luopumisajatukseni ajoissa, jotta kukaan ei pääsisi sanomaan, ettei tilalle pääse kasvamaan uutta henkilöä, kun en ilmoita lähdöstäni.

Kun Olli Luukkainen valittiin OAJ:hin, Erkki piti häntä varteenotettavana vaihtoehtona puheenjohtajaksi.
– Kannustin Ollia omalla tyylilläni – en ilmeisesti riittävän selvästi – ja yritin hajottaa muiden kuvioita.
– Eräs lehti haukkui tuolloin, että ay-pomot lähtevät nuorina eläkkeelle vaikka puhuvat eläkeiän pidentämisestä. Seuraavana päivänä, kun olin ilmoittanut jatkamisestani, sama lehti haukkui minua siitä, että jatkan vielä töissä.

Yksi opettajajärjestö

Erkki näki OAJ:n yhtenäistämisen tarpeen jo aloittaessaan järjestötyön 1970-luvun puolivälissä. Kun opettajat riitelivät keskenään liki 20 eri järjestössä, ei työnantajan tarvinnut estää hyviä neuvottelutuloksia, kun järjestöt tekivät sen kinastelulla.

Yhteistyö aloitettiin Opettajien Yhteisjärjestö OYJ:ssä, jossa Erkki veti palkkaryhmää ja koordinoi eri keskusjärjestöjen palkkatavoitteet työnantajille vietäväksi. Silloin oli ainutlaatuista, että eri keskusjärjestöiltä tuli yhteiset opetusalan esitykset. Ainutlaatuista on myös se, että ensimmäisenä koko maailmassa kaikki opettajajärjestöt koottiin yhdeksi Opetusalan Ammattijärjestöksi. Ilman sitä opettajia olisi riistetty paljon vuosien kuluessa.

Erkki on osannut analysoida ja etukäteen nähdä asioiden kehittymistä. Asian voisi ilmaista urheilukielellä, että hänellä on pelisilmää.

Eläkeläisten edunvalvojana

Kehitys on kulkenut niin, että koulutetuilta on tehty suuri tulonsiirto vähemmän koulutetuille. Peruskoulunopettaja sai 30 vuoden työuran jälkeen 66 prosentin eläkkeen 60- tai jopa 55-vuotiaana. SAK:laisen työntekijän piti olla 40 vuotta töissä, jotta hänsai 65-vuotiaana 60 prosentin eläkkeen.Ti- lannetta on sittemmin tasoitettu. Uudistuksen jälkeen eläkettä alkoi kertyä 18 vuoden jälkeen, eli ne hyötyvät, jotka eivät opiskele pitkään. Erkin mielestä eläkkeillä pitää pystyä maksamaan elantonsa, mutta muutos olisi pitänyt olla tasapuolisempi.
– Tuloksekkaan eläkeläisten edunvalvonnan esteenä on ollut se, että eläkeläisten asioiden hoito nähdään sosiaalisena asiana.
– Pieniä eläkkeitä pitää oikeutetusti puolustaa. Opettajien ja akavalaisten näkökulmasta pitää löytää kuitenkin sellainen malli että ne, jotka ovat tehneet merkittävän työuran, saavat suhteessa tulotasoon oikeudenmukaisen eläkkeen.

Onneksi 20 000 jäseninen OSJ pystyy vaikuttamaan. Erkin mielestä Akavan senioriverkostoa voitaisiin kuitenkin kehittää puolustamaan eläkkeen tasoa ja kehittää verkostosta vahvempi Akavan eläkeläiset -järjestö.

Opettaja-lehden toimituksessa aikoinaan 50-vuotissyntymäpäivien yhteydessä julkaistu Erkki-lehti julkaisi listan Erkin lempiruoasta, juomasta, asusteista, mielipaikasta jne. Lista ei ole juurikaan muut- tunut parinkymmenen vuoden takaisesta. Suomalainen perusruoka maistuu yhä veden tai kolmosoluen kanssa. Hän kulkee mieluusti fiksussa verkkariasussa ja lenkkareissa sekä viihtyy tennis- tai golfkentällä. Ainoastaan menopeli on muuttunut Volvosta Mersuksi. Erkki on yhä Erkki.

Saavutuksia 35-vuotisen työuran aikana järjestöjohtajana
–Viiden puheenjohtajakauden aikana keskeisintä työurallani oli, että pystyin yhdistämään opetusalan järjestöjä. Kun aloitin työt, oli lähes 20 järjestöä, joissa hoidettiin opettajien asioita. Suurimmassa oli noin 20 000 jäsentä. Ja kun lopetin, käytännössä järjestöjä oli yksi ja sen jäsenmäärä oli 120 000.

Toinen iso asia on, että 1984 hyvin onnistuneen lakon avulla pystyttiin saamaan oma sopimus ope- tusalalle, palkkauksen kohentaminen hyvin, ja onnistuneiden tulosten johdosta muut opettajajärjestöt huomasivat, että vahvalla järjestöllä on tiukan paikan tullen mahdollisuuksia menestyä. Aika nopeasti jär- jestöt sen jälkeen liittyivät OAJ:hin.

Kolmas merkittävä asia on vuonna 1992 kesälomautusneuvottelu.Todella tiukassa väännössä muut tahot olivat valmiita lomauttamaan opettajia kesällä. Laki oli jo valmisteltu. Virkaehtoneuvotteluissa piti saada sellainen ratkaisu, että lakia ei sovelleta. Asia ei kuulunut virkaehtoneuvotteluihin. Piti siis neuvotella virkaehto- sopimus, joka menee lain yli. Niiden neuvottelujen seurauksena mm. Iiro Viinanen ”erosi Akavasta”.
– Monien vaikeiden vaiheiden jälkeen järjestön talous oli erinomaisessa kunnossa silloin kun lopetin puheenjohtajana.

Näiden lisäksi OAJ:n johdolla Akavasta tehtiin merkittävä ja tällä hetkellä toiseksi suurin työmark- kinakeskusjärjestö entisen herraklubin sijaan.

Ei kommentteja: