P.H.Ritter: Kasvatusopillisia mietelmiä. Osa 2

P.H. Ritterin teos ilmestyi  hollanniksi ensimmäisen
kerran vuonna 1888.

Tässä toisessa lastussa teoksesta...

Ritter, P.H. (1927). Lastemme kasvatus. Kasvatusopillisia  mietelmiä. Suom. Ester Peltonen. Kotilieden kirjasto XIII. 3. painos. Helsinki: WSOY.

...keskityn metodiin, jolla tri Pierre Henri Ritter kertoi päästävän määrittelemäänsä - tässä hieman minunsanoin- kasvatuspäämäärän:

Kasvatuksen tarkoitus  on tehdä vanhemmat tarpeettomiksi ja  saada nuorukainen itse ohjaamaan elämänsä purtta... niin, että nuorukainen on yksilö: kokonaan ja täydellisesti oma itse - ja siksi onnellinen.

Avuttomasta tulee askel askeleelta itsensä, omat lahjansa  tunteva, omaksi itsekseen kasvaa saanut yksilö, joka on oman elämänsä  purren ohjaaja, nykysanoin itseohjautuva - mutta samalla viisaasti yhteiskunnan todellisuuteen suostuva aktiivinen kansalainen. Hän pyrkii ilman vanhempien apua - omasta halustaan  henkisestä kehityksestään kohti täydellisyyttä. Hän  löytää elämäntehtävän, jossa voi olla hyödyllinen osa kokonaisuutta ja hoitaa sen.

Pienen lapsen vanhemmilla on tärkeä tehtävä tukea lapsen itsenäisyyttä. Heidän tulee vähetä, jotta  lapsi saa kasvaa. Kasvattajan lopullinen tehtävä on  tehdä  itsestään tarpeeton. Ja hyväksyä velvollisuutensa väistyä, kun tehtävä on täytetty.

Tässä linkki lastuun, jossa kerron kasvatspäämäärästä enemmän.
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2020/06/ph-ritter-kasvatusopillisia-mietelmia.html

Jaan tarkasteluni tässä lastussa  kahtia: Metodiin, jolla lasta kasvatetaan nykykielellä itseohjautuvaksi omaksi itsekseen ja metodiin, jolla vanhemmat tekevät itsestään tarpeettomia.

Metodi kohti itseohjautuvutta

Kasvatuksen kohteet: Ruumis ja sielu

Ruumis

Ruumiin kasvatus on terveyskasvatusta. Hyvään terveyteen tarvitsemme, ravintoa, työtä ja unta

Kuinka?

• totuta työhön
• totuta  järjestykseen - tee kaikki määrättyyn aiokaan ja määrätyssä järjestyksessä 
• varjele  kiihottavista  asioioista
• varjele ajatuksen puhtautta 
• totuttakaamme lapsemme yksinkertaisuuteen, kohtuuteen, työhön ja mielen puhtauteen. 

Sielu, mieli, luonne

Lapsen luonnetta tulee kehittää samoin kuin ruumiista. Kasvatuksen tulee kypsyttää oraalle, kukkaan ja hedelmään ne hyveen siemenet, jotka ovat lapsen luonteeseen kätkettyinä. ”Ravinto”-  parhaimmatkin luonnonlahjat  kaipaavat opetusta ja ohjausta. Lahjat eivät yksin riitä, tarvitaan työtä. Nuoria on opetettava tahtomaan. Sielun kyvyt ovat

1. ymmärrys- järki, 
2. tunteet ja  
3. tahto.  

Kaikkia sielun kykyjä  tulee kehittää.Yhdessä. Ihminen, jota johtaa vain järki on kuin kylmä  kone. Jos vain tunne johtaa, ihminen on toki lämmin, mutta  epäjohdonmukainen ja  häneltä puuttuu vastustukyky.  Jos häntä ohjaa vain tahto, hän on itsepäinen. Siksi tavoitteena on sopusuhtaisuus: tunne lämmittää järkeä ja järki ohjaa tunnetta.

1. Ymmärryksen kasvattaminen

Ymmärrys kehittyy hitaasti. Ymmärrykseen liittyy monta kykyä:

• tarkkaamiskyky - teroitetaan, tehdään havaintoja
• käsitteiden muodostamiskyky
• arvostelukyky- totuudenrakkaus
• kuvittelukyky
• muisti

Ritterin mukaan omat vanhemmat sopivat lastensa opettajiksi kaikkein huonoiten. He ovat liian kiinni lapsessaan. Opettaja ei saa vaatia liikaa eikä hätäillä,

Kuinka?

• tarkkaamiskykyä teroitetaan tekemällä havaintoja.
• tärkeä apukeino on  asianharrastus, joka syttyy jos lapsi kiinnittyy opettajaan.
• tilaisuuksia kuvitella
• opetustapa eli metoodi on tärkeä:  Hyvän opetustavan 3 ehtoa ovat: helppo alku, vähittäinen eteneminen ja huomaamattomat siirtymiset kohdasta toiseen
• on asioita, jotka painuvat mieleen vain koneellisen ulkoluvun kautta.

2. Tunteiden kasvatus

Ihmisen mieliala on tärkeä. Tavoitteena on hyvä mieli. Muttei nautinnosta toiseen etenemällä.
Elämänilo on eri asia kuin huvitukset.

Kuinka?

• luokaamme siis päivänpaistetta lastemme elämään. Perhe-elämän pohjasävyn, kodin hengen tulee olla iloinen.
• järjestys
• työ on mahtavimpia voimia, jotka määräävät ja hallitsevat ihmisen mielialaa.
• kun työ on tehty, siitä seuraa ilo itsestään ,
• tuska ja käsimykset, sekasorto ja epäjärjestys  taas madaltavat mielialaamme. Työ on lääke tuskiin ja jännityksiin. 
• elämäniloa kohottaa soitanto ja runous.
• lapsen ei tule edetä nautinnosta nautintoon. 
• älkää tyydyttäkö kaikkia toiveita. Säästäkää toki jotakin tulevienkin päivien varalle.

Ihmisen oikea luonne ilmenee hänen tunteissaan. Tunteita on pohjimmiltaan kaksi: Mieluinen ja epämieluinen. Kasvatuksessa tunteita liitetään arvokkaisiin asioihin.
Omia tunteita pitäisi ohjailla järjellä.

Mielenliikutus, halu, taipumus ja intohimo

Mielenliikutukset ovat hetkellisiä tunteita. Ne syntyvät äkkiä. Ne ovat kohtauksia, jolloin
kaikki muu karkoittuu ihmisen mielestä, esim. kiivaus

Toisaalta mielenliikutukset saavat elämän kauneimmat kukat puhkeavat. Eläisimme puolityhjää elämää. Ilo, innostus, ihailu osoittavat mielen jaloutta Mutta kaikkia mielenliikutuksia hallita järjen avulla.

Lapsi haluaa. Kun halu tyydytetään, niin se lakkaa. Mutta on mahdollista, että yhä uudestaan tyydytettynä tulee hetki, jolloin halu jatkuu vielä tyydytyksenkin jälkeen. Tällöin halusta on  tullut taipumus. Jos tätä taipumusta ei ajoissa tukahduteta, kehitty taipumus intohimoksi. Intohimot vat kestäviä, pitkällisiä.

Halun taustalla on luonnollinen vietti, joka tähtää elossa pysymiseen. Prosessi mielenliikutuksesta intohimoon etenee näin:

1. luonnollinen vietti tyydyttyy
2. taipumus 
3. intohimo= kiihkoinen halu

Jos intohimo kohdistuu luvattomaan, ihminen on himojensa orja. Intohimot tekevät ihmisen sokeaksi ja kuuroksi. "Kuuroksi vanhempien ja ystävien varoituksille, sokeaksi puolison ja lasten kyynelille, sokeaksi vaaroja välttämään, sokeaksi muiden lankeemuksista oppia ottamaan."

Se, joka on intohimojen orja, tekee mitä ei tahdo ja tahtoo, mitä ei tee. Ja intohimon saatua tyydytyksensä seuraa katumus, lupaukset ja valat. Mutta seuraavana aamuna matelee halujen käärme taas esiin. Järkiperusteet vaikuttavat vain hyvin vähän.

Kiihkoinen halu, joka kohdistuu totuuteen, kauneuteen ja hyvyyteen on  innostus.  Innostus kukistaa intohimon. Innostus on eri asia kuin intoilu.

Ritterillä on keinoja puuttua luvattomaan kohdistuvaan intohimoon. On kolme pysäkkiä, jolloin  intohimon kehittymiseen voidaan puuttua

Kuinka?

• kun mielenliikutus - luvattomaan-  on kerran vallalle lapsessa päässyt,  silloin eivät auta kovat sanat, uhkaukset eikä lyönnit.
• on vain yksi keino: anna ajatukselle toinen suunta, kiinnitä tarkkaavaisuus  toiseen asiaan tai henkilöön. Se lauhduttaa  kiivastumista, hiljentää suuttumusta, poistaa neuvottomuuta Tarkkaavaisuus kiinnitetään.
• tärkeä kohta on halun muuttuminen taipumukseksi. Kun halu ei  lakkaa, vaikka se on tyydytetty. Älä anna intohimolle ravintoa,  niin se heikkenee
• jokaisen intohimon kukistaa toinen intohimo, joka on edellistä voimakkaampi

Tärkeitä ova  tunnot: Itsetunto, myötätunto, totuuden tunto/totuuden rakkaus, hyvän ja oikean tunto, kauneuden tunto

Itsetunto, itsetuntemus, yksilöllisyys, omaksi itseksi kasvu

Jokaisella on omat erityiset taipumuksensa, erityiset lahjansa, oma erityinen käytöstapansa ja omat kykynsä. Lapsen tulee oppia löytämään ne.

Lapsi tarvitsee noin 3 vuotta herätäkseen tajuamaan itsensä erityisenä olentona- tällöin hän alkaa käyttää sanaa: minä. Hänen täytyy oppia arvostamaan itseään ei liian vähän- vaatimattomuus, ei liian paljon - itserakkaus vaan oikein. Oikea käsitys itsesä  synnyttää itseluottamusta ja itseluottamus synnyttää voimaa

Kuinka?

• kunnioita lapsesi yksilöllisyyttä.
• pelko, pakko, iva, pikkumaisuus ja turhamaisuus estävät lasta  ilmaisemasta yksilöllisyyt
• lempeä kohtelu, lämpö
• vapaus. Jätä 3-vuotias poika itsekseen- kun se on turvallista. .Älä sekaannu auttamaan.  Kehitys tapahtuu sisältäpäin. Koneellinen ulkoinen apu ei ole tarpeen.

Myötätunto

Myötätunto on kyky ottaa osaa toisen suruihinja iloihin  ja osoittaa kunnioitusta.

Kuinka?

Tästä en löytänyt ohjetta.
 
Hyvän ja oikeuden tunto

Hyvän ja oikeuden tunto on kyky erottaa hyvä ja paha. Sydän on paikallaan. Omatunto ohjaa.

Kuinka?

• meitä auttavat  yhteiskunnan siveyslait ja suuren siveysopin opettajat.
• kertomukset
• lapsella ei ole omaa siveellistä arvostelukykyä. Siksi siveelliyyden laki on:  kuinka vanhemmat itse elävät. Ole sellainen itse, jollaiseksi  toivot lapsesi tulevan.

Kauneuden tunto

Tästä en löytänyt ajatelmia.

3. Tahdon kasvatus

Tahdolla on voima ja suunta. Tahto voi olla heikko tai vahva. Tahto voi suuntautua hyvää ja pahaan.
Pahaan sitä vievät tahtoa kiihoittavat intohimot mm.  ylpeys, kunnianhimo, viha ja kostonhalu lietsovat tahtoa voimakkaaseen kiihoitustilan.Tahdon  tulisi suuntautua jaloon.

Ihminen on luonnostaan heikko. Jokainen asia viehättää alussa uutuudellaan. Ja voitetut vaikeudet tyydyttävät  mieltämme lopussa. Mutta alun ja lopun välillä on vaivalloinen taival. Keskenjäänyt työ ei ole työtä.

Tahdon suunta suunta on väärä, kun ihminen ei tahdo sitä, mitä hänen pitäisi tahtoa. Lapsi on vastahakoinen, uppiniskainen

Lapsen on opittava tahtomaan.  Vaikeinta on oppia tahtomaan- oikein.  Tahdon kasvatus on aluksi  tottelevaisuuskasvatusta ja sitten oman tahtomisen kehittämistä

Tottelevaisuuskasvatus

Tottelevaisuutta edistetään ja tottelemattomuuteen reagoidaan.

Tottelevaisuuden edistäminen

Johtaessamme lapsen tahtoa  oikeaan suuntaan, meidän tulee pyrkiä
herättämään  velvollisuudentunto.

Kuinka?

• helpota lapsen tottelevaisuutta  järjestämällä  tarkoin jokapäiväinen elämä. Kun kaikki kodissa on järjestettyä ja säännöllistä, koko koneisto työskentelee kuin voideltu. Silloin tottelevaisuus seuraa  itsestään.
• lasta ei pidä auttaa enemmän kuin on välttämätöntä.
• hyvään suunaan vaikuttaa hätä. Puute antaa laiskoille  käsille vauhtia. Taistelu olemassa olosta - moittii rikkaita perheitä - veltostuttaa lapset.
• älä koskaan vaadi lapselta sellaista, mitä se ei kykene täyttämään.  - tehdään tottelevaisuus helpoksi
• herättämällä  innostus

Mutta kuinka herätetään  äänettömänä kunnioituksena, sydämensä  lämmöllä antautumisena  ilmeneä innostus?

Kuinka? 

• on mahdotonta innostua asiasta, jota ei tunne. Tietämättömyys herättää välinpitämättömyyttä ja vastenmielisyyttä.
• innostus herättää innostusta. Innostus tempaa mukaansa. - Varovaisuus on toki  tarpeen.
• Toisen innostus herättää innostusta. Se tulee sydämestä ja menee sydämeen. Vanhempien oma innostus
• elämäkertain lukeminen
• kertomukset menneiden aikojen sankariteoista
• pakottamalla ei voi herättää. Vain itse asia  voi herättää innostusta. Saatetaan lapsia yhteyteen sen asian kanssa, johon tahdomme hänen innostuvan.
• totuta säännölliseen työhön - työ kiinnittää omalla viehätyksellään lapsen mielen.
• tee asiasta miellyttävä - esim.  kodin ilmapiiri. Jos haluat, että oppiminen tuottaa oppilaillesi nautintoa, niin ohjaa hänet todella oppimaan, ja itse oppiminen saa tuota pikaa hänessä innostuksen vireille.

Tottelemattomuuteen reagoiminen

Kuinka? 

• käske ja kiellä  ainoastaan yhden kerran.
• jos lapsi ei heti tottele käskyäsi,  katso häntä kummastuneena.
• jos on pakko rangaista, käytä luonnollista rangaistusta. Kesken jäänyt työ tehdään esim. vapaa-ajalla. Ei aina helppo löytää sellaista.  Silloin kohtele kylmyydellä - viet elämän lämmön- jonkin aikaa. Tai ole puhumatta. Edellyttää että  jokapäiväinen seurusteluhenki kodissa on lämmin. Rangaistus on tehokas vain jos se on  johdonmukainen
• parempi ohje kuin ”voita paha” on ”herättää eloon hyvä” - Jokaisessa ihmisessä on hyvää ainakin kipinän verran.
• pyri voittamaan lapsen rakkaus. Rakastamalla häntäVain rakkaus saa ihmisen sisäisen mielentilan muuttumaan.

Oman tahdon kasvatus

Jo kun lapsi ponnistaa voimiaan täyttääksemme vaatimuksimme, hän harjoittaa tahtoaan.

Kuinka?

• ei saa antaa lapsen joka päivä tavoitella uusia asioita. Totuta häntä viemään perille, minkä on kerran aloittanut.
• meidän  tulee pyrkiä terästämään heikkoa tahtoa.
• terve ja voimakas ruumis vahvistaa toimintakykyä ja tahdon lujuutta.
• lapsen pitää antaa harjoitella tahtomista
• tahtoa ei saa murtaa.
• lapselta pitää aina vaatia jotain-  totteleminen

Uskonnollinen kasvatus

Kirjan loppupuolella Ritter käsittelee erikseen uskonnollista kasvatusta. Uskonnollisen kasvatuksen päämäärä on herättää  jumalatietoisuus. Kehittää ihminen, jonka ulkoinen ja sisäinen elämä ovat elävässä, katkeamattomassa yhteydessä toistensa  kanssa. Kun tuntee Jumalan olemassaolon: ulkoinen elämä yhtyy sisäiseen, kuori sydämeen.

Keskeistä on opettaa rukoilemaan. Kun lapsi osaa rukoilla, hän saa levon suruissa. Jumalan avulla voi päästä himojensa herraksi. Rukous auttaa omantunnon tuskissa- syyllisyyden taakka kevenee.

Uskonnollisen kasvatuksen 3 kehityvaihetta ovat: Tunteet - käsitteet - ajatus=järjen tarkastelu

Uskonnollinen opetus alkaa tunteen kehityksellä. Tunteeseeen liittyy myöhemmin käsitteitä. Lopulta ne joutuva lopulta järjen tarkastelun alaisiksi.  Viimeisellä asteella moni menettää uskonsa, käsitteet ovat vajaita, koska ne ovat puuttellista ihmistyötä. Ajatuskin on vain tosiasioiden kirjanpitäjä. 

Vain omiin kokemuksiin perustuva voimakas tunne voi vastustaa sitä tärähdystä, joka seuraa kun entinen käsiterakennuksemme luhistuu maahan.  Kun on tuntenut Jumalan omassa itsessään, käsitysten raukeaminen ei pelota.

 Kuinka? 

• uskonnollinen kasvatus on äidin tehtävä.
• puhu uskonnosta.
• saata lapsi läheiseen yhteyteen uskonnon kanssa.
• kun minätietoisuus herää, lapsi sanoo minä, opeta rukoilemaan. Näin rukoukseen liittyy  äidinrakkaus.
• auta lasta luomaan käsitys Jumalasta. Esim. lapsen rukous ”levolle laske luojani". 
• herätä vahva tunne Jumalaan.
• kun uskonnollinen tunne on herännyt sydämessä, vahvista sitä sen kunnioituksen kautta, jota kodissa osoitetaan Jumalalle ja uskonnolle.
• ennen aamiaista lyhyt perhehartaus 10-15 min: pitäisi lukea lyhyt kappale Raamatusta tai muusta hartauskirjasta.
• ilta-aterian tulisi olla perhe-elämän virkistyshetki, kodin päivittäin uudistuva juhlahetki. Kun kaikki ovat asettuneet paikoilleen, joku lapsista lukee  hartaasti Isä meidän. Ateria ilman pöytärukousta on ruokkimista,
• älä ole tunkeileva uskonnollisen elämän suhteen.
• kerro  hämyhetkinä lapselle  kertomuksia Raamatun historiasta,  Aatamista ja Eevasta..Jeesuksesta. Kerro vapaasti.
• uskonnollisen kasvatuksen kannalta sunnuntaipäivän tulisi olla ihana, odotettu päivä. Sunnuntait tulee kokonaan omistaa lapsille.- heille vapaapäivä ja ilon päivä. Silloin ilmetkööt rakkaus perhe-elämän läpitunkevana voimana. Kuunnellaan kirkonkellojen ihanaa sointua ja mennään omaisten kanssa Herran huoneeseen. Tuli johon puita ei lisätä, sammuu. 
• lasta ei  pidä pakottaa kirkkoon. Jos lapsi ei halua, todetaan vain lempeän surumielisesti ”Lapsi tee mitä tahdot, mutta kerran tulet sitä katumaan.
• näytä itse esimerkkiä: käy kirkossa.
• 12-13- vuotiaana alkaa sitten varsinainen uskonnonopetus, joka jatkuu 18 ikävuoteen saakka. 

Kasvatus oman elämän tehtävän löytämiseen

Kasvatus tietyllä  tapaa elämäntehtävän valintaan. Jokaisen on suoritettava jokin elämäntehtävä ja omistauduttava sille.   Ritterillä on  keinoja oikean elämäntehtävän löytämiseen lapselle.

 Kuinka?

• kasvata lapsesi elämäntehtävään, joka soveltuu hänen luonnonlahjakkuudelleen, yksilöllisyyteensä ja jossa hän voi olla hyödyksi. 
• jokainen lapsi on kasvatettava määrättyä elämäntehtävää varten.
• Lapsen yksilöllisyys on luonnollisin opastaja lapsen vastaista toimialaa valitessa.
Yksilöllisyys osoittaa kuin  neula kompassissa sitä suuntaa, josta hänen on elämäntyönsä löydettävä - paitsi jos taipimus on epähyväksyttävä.
• lapsen on tunnettava itsensä. Itsensä tunteminen on korkein viisaus.
• lapsen taipumukset tulee saada näkyviin.
• aina ne eivät näyttäydy niin selvästi, että lapsi voisi itse valita elämänuransa. Tällöin vanhempien tulee tarkkailla lapsensa taipumuksia alusta pitäen ja valita lapsen puolesta.
• lapsen on itse kehitettävä taipumuksiaan.  
• on opeteltava yhteiskunnallinen käytöstapa ja seurustelutavan säännöt. Hyvä käytöstapa kasvakoon toiseksi luonnoksi.
• voi antaa elämänohjeita, kunhan ei pitkiä oppitunteja. 
• harjoitus on tarpeen. Alituista kestävää harjoitusta ja oikaisua .
• oma esimerkki on paras opettaja.  Lapsi oppii paljon siitä, mitä kuulee, mutta vielä enemmän siitä mitä näkee  
• harjoitus, tottumus ja oma vakaumus ovat lapselle parhaimpana apuna hyvien tapojen ja sopivan käytöksen omaksumisessa.

Metodi, jolla vanhemmat tekevät itsensä tarpeettomiksi

Kuten sanottua Ritterin mukaan pienen lapsen vanhemmilla on tärkeä tehtävä tukea lapsen itsenäisyyttä. Jotta  lapsi saa kasvaa, heidän tulee vähetä ja hyväksyä velvollisuutensa väistyä, kun tehtävä on täytetty. Kasvattajatehtävä on onnistunut, kun

• lapsen luonnonlahjat ovat kehittyneet mahdollisimman onnellisesti ja monipuolisesti
• hänellä on sydän paikallaan. Hänen toimintaansa ohjaavat jalot tarkoitusperät
• hän kykenee johonkin ammattiin
• hän tahtoo hyvää.

Siten varustettuna hänen tulee astua maailmaan ottaakseen puolesaan  osaa ihmiskunnan suureen yhteistyöhön. Tehtävä on loppuun suoritettu vasta kun uskonnollinen elämä on vallannut lapsemme mielen. Silloin lapsesi on turvassa. Jumala suojelee häntä kun vanhemmat eivät ole enää rinnalla.
Meidän tulee vetäytyä syrjään.

Lapsen luonnollinen kehitys menee samaan suuntaan  Pieni lapsi luulee, että hänen vanhempansa ovat virheettämiä  ja kiinnityy  heihin järkähtämättömällä luottamuksella. Eipa aikaakaan, kun  vanhempien sädekehä himmenee, ja vanhemmat ovat lapsen silmissä  samanlaisia ihmisiä kuin  kaikki muutkin. Tänään tiedämme, että murrosiän keskeinen kehittymistehtävä on irtautua vanhemmista.

Kuinka?

• tiivis ohje: Ole lapsesi herra 10. ikävuoteen, isä 20. ikävuoteen saakka ja sen jälkeen ystävä.
• pois lentäviä ei pidätettäkö vaikka eroamiseen liittyy  surua.