KUVA: lainattu Timo Saloviidan kotisivulta http://www.cc.jyu.fi/~saloviit/TIMO SALOVIITA on erityisopetuksen professori Jyväskylästä. Hän on ollut tutkimuksissaan kiinnostunut vammaisten lasten koulunkäynnistä ja esiintyy julkisuudessa erityisluokkien vastustajana. Niiden tilalle hän tarjoaa kaikille avointa koulua ja ns. kouluintegraatiota.
TÄMÄN aamun Hesarin yleisönosastolla Saloviita tekee rajun ehdotuksen, jolla erityisopetuksen jatkuva kasvu saadaan pysäytettya. Ohjelmassa on neljä kohtaa: (1) lakkautetaan erityisluokilta ja eritysikouluilta korotettu valtionapu kuurojen pientä ryhmää lukuunottamatta. (2) Annetaan vanhemmille oikeus kieltää oman lapsen siirtäminen erityisluokalle. (3) Palautetaan erityisopettajakoulutus luokanopettajapohjalle. (4) Korvataan valtaosa kouluavustajista erityisopettajilla.
Mielipidekirjoitus on hyvin kiinnostava myös retorisesti. Saloviita antaa erityisopetukselle omassa tarinassaan muutamilla sanavalinnoillaan äärimmäisen kielteisen merkityksen. Erityisluokat ovat " kompromissi, jossa opettajien torjumat oppilaat pääsevät kyllä kouluun, mutta eivät vielä muitten lasten joukkoon". Saloviita kirjoittaa "eristämisestä". "valikoimisesta", "lasten syrjäyttämisestä omiin ryhmiinsä". Uutta ajattelutapaa hän kuvaa vähemmistöjen oikeuksien kautta, ja syyllistää Suomea kansainvälisesti korkeista %-luvuista, jotka ovat ristiriidassa Unescon suositusten kanssa. Ihanteeksi Saloviita asettaa ehkä yllättäen Italian.
ERITYISOPETUKSEN kasvu on kiistatta monella lailla ongelma. Ehkä kuitenkin olisi tärkeää miettiä, mistä erityisopetuksen kasvu johtuu.Todellako vain pahasta tahdosta? Ja voidaanko siitä puhua homoliittisesti? On monia erityistä tukea tarvitsevia lapsiryhmiä, joiden integrointi kouluun on hoidettavissa mainiosti. Itse pidän tällaisina mm. yksilöitstetyä opetusta tarvitsevia, lievästi kehitysvammaisia, liikuntavammaisia jne. Heidän osaltaan ehdotettu luokanopettajan ja erityisopettajan yhteistyö esim. opettajaparina on varmasti toimivaa. Sen sijaan oman näkemykseni mukaan mm. syvästi kehitysvammaisten ja käytäytymisongelmista kärsivien ja aggressiivisten lasten osalta summittainen integrointi olisi heitteillejättöä. Varsinkin jälkimmäisen ryhmän osalta meidän tulisi erityisluokkien lakkauttamisen sijasta tehostaa niiden metodiikkaa. Tämän suuntaisella kaksikaistaisella tiellä olemme omassa kehittämistoiminnassamme (jota Saloviitta ei jutussaan kovasti arvosta).Viittaan tässä skidi-, sinikarhuihin, kehitysvammaisten ryhmäintegraatioon ja erityistoimiimme Sope-luokissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti