AAAH! Minuun iski Vespa-tauti. Taudin itämisaika oli viikko. Sen jälkeen ei ollut mitään tehtävissä. Punainen kaunotar asuu vielä viikonlopun Itä-Helsingissä. Sen jälkeen se muuttaa meille.
OLEN sairastanut Vespa-taudin kaksi kertaa aikaisemmin, mutta ei auttanut. 16-vuotiaana omistin "vinkuähkyksi" hellittelemäni punaisen 150 cc Vespan, jonka runko oli 50-luvulta. Sillä kurvailin Kallion maisemissa. Linjoilla oli siihen aikaan prätkäjengi, ja minäkin yritin pysytellä letkan perässä. Juuri sillä kyysäsin vaimoani töistä Hautasmaalta Vallilaan. Tuon Vespan myin sitten autoikään tultuani broidille. Toinen tautivaihe oli 80-luvulla, kun sain pitää kesähoidossa Haapaniemen Raunon keltaista muistaakseni 200 cc Vespaa. Esikoinen oli silloin ihan pieni, ja ajelimme pitkin Niipperin pihaa.
Kirjoja
Kirjoja
lauantaina, kesäkuuta 30, 2007
Vespa-tauti iski ja pahasti
AAAH! Minuun iski Vespa-tauti. Taudin itämisaika oli viikko. Sen jälkeen ei ollut mitään tehtävissä. Punainen kaunotar asuu vielä viikonlopun Itä-Helsingissä. Sen jälkeen se muuttaa meille.
OLEN sairastanut Vespa-taudin kaksi kertaa aikaisemmin, mutta ei auttanut. 16-vuotiaana omistin "vinkuähkyksi" hellittelemäni punaisen 150 cc Vespan, jonka runko oli 50-luvulta. Sillä kurvailin Kallion maisemissa. Linjoilla oli siihen aikaan prätkäjengi, ja minäkin yritin pysytellä letkan perässä. Juuri sillä kyysäsin vaimoani töistä Hautasmaalta Vallilaan. Tuon Vespan myin sitten autoikään tultuani broidille. Toinen tautivaihe oli 80-luvulla, kun sain pitää kesähoidossa Haapaniemen Raunon keltaista muistaakseni 200 cc Vespaa. Esikoinen oli silloin ihan pieni, ja ajelimme pitkin Niipperin pihaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti