Tolstoi: Vuodenaikojen viisaus

Maailmankuulu umpirikas ja kevytmielistä elämääkin maistellut venäläinen kirjailija Leo Tolstoi (1828- 1910) koki voimakkaan uskonnollisen herätyksen keski-iän kriisissään.  Hän löysi Jeesuksen vuorisaarnan, jakoi omaisuuttaan ja rupesi elättämään itseään suutarina.

Tolstoin viimeisen luomiskauden suuri innostus oli mietelmät. Hän alkoi 1880-luvulla käydä läpi  eri uskontojen  pyhiä  kirjoja ja tunnetuimpien filosofien ja oman aikansa ajattelijoiden  teoksia ja etsi niistä ajatuksia jotka ovat yhteisiä  eri uskonnoille ja  ohjaisivat ihmiskunnan elämään oikein. Tolstoi uskoi, että kaikki uskonnot lepäävät samalla pohjalla;  Todellinen uskonto on sama kaikille ihmisille,

Syntyi  teos Vuodenaikojen viisaus, jota Tolstoi itse piti pääteoksenaan.   Kirja ilmestyi vuonna 1906 nimellä Krug tstenija. Kirjaa suomennettiin vuonna 2001.

Tolstoi, Leo. (2001) Vuodenaikojen viisaus. Mietelmiä. Helsinki: Rasalas.

Vuoden jokaiselle päivälle on kirjassa yksi sivullinen mietelmiä, pääosa Tolstoin omia,  osa sitaatteja.
Yhdessä ne antavat varsin selkeät ohjeet, mitkä asiat elämässä ovat arvokkaita ja mitkä arvottomia. Kirja on  vahvasti  uskontomyönteinen  ja kirkko- ja valtiovastainen.  Monissa mietelmissä on myös stoalainen  ja ”kaikki kuulumme yhteen”-kastike.

Arvokkaita (hyviä)  asioita ovat:

aherrus, ankaruus itseä kohtaan, anteeksiantaminen, lapsen saamiseen tähtäävä avioliitto, elämän lain noudattaminen jumalan tahdon mukaisesti, epäileminen, esimerkki, hengellinen elämä, hyvän tekeminen,  hyvien tekojen salaaminen, ikuisen elämän löytäminen, ilo, itsehillintä, itsensä tunteminen, jatkuva kehitys, järki, kasvatus, katumus, keskittyminen siihen mitä tekee, kuolema, kuunteleminen, kärsimys (tekee hyvää), köyhien auttaminen, lapset,  laupeus, lempeys muita kohtaan, lähimmäisen rakkaus, molemminpuolinen avunanto, nykyhetki, nöyryys, oikeudenmukaisuus,  oman persoonan hylkääminen, oman tahdon mukaan eläminen (vapaus), oman tehtävän löytäminen,  omatunto,  omasta moraalista huolehtiminen, orjuus,  rakkaus, rauhallinen yhteiselo, rehellisyys, rukoileminen, sisäinen elämä, toisten palveleminen, totuus/totuudenmukaisuus, tyytymättömyys itseen, työ, usko,  vaikeneminen, vainot, velvollisuuksien täyttäminen, vihollisten rakastaminen, yhteenkuuluvuus, yksinkertaisuus, ystävällisyys...

Arvottomia (pahoja) asioita ovat:

ahneus, alkoholi, edustukseen perustuva hallitusmuoto, eläinten lihan syönti, epäterveellinen syöminen,  harhaluulot, hekuma, himot, hyväntekeväisyys, ihmisten hyväksynnän tavoitteleminen, itsekieltäymys,  itserakkaus, kerjääminen, kiitoksen tavoittelu, koston hautominen, kristinuskon turmeltuminen (tuon aikaiset kristittyjen yhteiset säännöt; jumalan valtakunnan sijaan perustettiin pappien valtakunta), kuluttaminen,  liika lukeminen,  liika puhuminen, likaiset ajatukset, maallisen kunnian tavoitteleminen,  maan omistaminen, maanviljelys, muiden matkiminen,  nautinnon etsiminen, omakehu, pahan puhuminen, pahat ajatukset, panettelu, pakko, patriotismi, pelkuruus, rahanhimo, rankaiseminen, riitely, rikkaus, sota, taipumus mukavaan elämään, tappaminen, tarpeeton opiskelu/tieto, tuonaikainen elämäntapa, turhamaisuus, ulkoinen elämä/hyöty, valhe/valheellinen tiede ja uskonto, viha, väkivalta, väärä usko, yleinen mielipide, ylensyönti, ylpeys...

MIETELMIÄ kirjassa on toista tuhatta.  Niiden arvo on ennen muuta  sisällössä, ajatuksissa. Osa on varsin pitkiä, jopa tarinakatkelmia. Mukana ei ole monelle mieluisia omalle oivallukselle tilaa antavia  aforismeja.

POIMIN kirjasta mukaani nelisenkymmentä. Tässä muutama niistä:

• Kaikkein surkeinkin meistä on jollain tavalla lahjakas. Oli tämä lahja miten erikoinen tahansa, oikealla tavalla käytettynä se voi olla siunaukseksi koko ihmiskunnalle– John Ruskin
• Tottumusta ei saisi koskaan luulla hyveeksi, ei edes tottumusta hyviin tekoihin. Hyveen voi saavuttaa ainoastaan ponnistuksen tuloksena – Immanuel Kant
• Me olemme märehtijöiden sukua, eikä meille riitä se, että täytämme itsemme lukuisilla kirjoilla. Ellemme pureskele  ja sulata niitä kunnolla, kirja eivät anna meille voimaa eivätkä ravitse meitä. –John Locke
• Opittu totuus tarttuu meihin kuin tekojäsen, kuin nastahammas tai vahanenä, mutta itse löydetty totuus on kuin oma ruumiinjäsenemme. Vain se voi todella olla osa meitä.– Arthur Schopenhauer
• Kun haluat saada keskustekukumppanisi vakuuttuneeksi jostain, tärkeintä on, että säilytät tyyneytesi ja pidättäydyt sanomast yhtään loukkaavaa sanaa. – Epiktetos
• Lapsi suojelee sieluaan kuin ripset suojelevat  silmää, eikä lapsi päästä ketään sielunsa lähelle ilman rakkauden avainta. – Leo Tolstoi
• Tee vain  sellaisia asioita, jotka saavat sinut hyvälle tuulelle, ja voit olla varma, että siten palvelet ihmiskuntaa parhaiten. – Leo Tolstoi
• Ilman työtä ihminen ei voi olla onnellinen. Hänellä pitäisi olla mahdollisuus kahdenlaiseen työhön: vapaasti valitsemaansa työhön, josta hän pitää eniten ja ruumiilliseen työhön, joka antaa ruokahalun ja syvän, rauhallisen unen.– Leo Tolstoi
• Älä jätä toisen tehtäväksi sitä, minkä voit tehdä itse. – Leo Tolstoi
• Älä vastaa typerykselle yhtä typerästi, jottet ole hänen kaltaisensa. – Leo Tolstoi

Leo Tolstoi 

Kreivi Leo Tolstoi  (1828  - 1910 jaa.) oli  venäläinen kirjailija. Hän oli  myös merkittävä uskonnollinen ja yhteiskunnallinen  ajattelija.

Tolstoi syntyi varakkaaseen keisarilliseen sukuun.  Sekä kreivi-isä että kreivitäräiti kuolivat varhain, ja sukulaiset kasvattivat lahjakkaan mutta laiskan pojan. Hän oppi kieliä vaivattomasti, muttei viitsinyt viedä yliopisto-opintoja päätökseen. Niinpä hänestä ei tullut diplomaattia eikä lakimiestä.

Varakas perijä vietti nuoruusvuosinaan värikästä ja tuhlailevaa elämää Pietarin seurapiireissä. Pelivelkojen vuoksi hän joutui värväytymään armeijaan. Taistelujen lomassa  hän kirjoitti ensimmäiset kirjansa. Tolstoi palasi salonkeihin 27-vuotiaana jo nimekkäänä kirjailijana.

Vuonna 1861 Tolstoi palasi maatilalleen ja aloitti varsinaisen kirjallisen uransa. Syntyi maailmankuulut teokset Sota ja Rauha ja Anna Karenina. Kreivi kirjoitti päivät ja kreivitärvaimo Sofia kirjoitti öisin tekstit puhtaaksi ja hoiti 13 lasta. Sofia rupesi myös kustantamaan miehensä teoksia.

Tolstoi koki vakavan masennuksen, ja uskonnollinen mystiikka alkoi kiehtoa häntä 1870-luvun lopulla. Hän halusi noudattaa Jeesuksen vuorisaarnaa, jakoi pois omaisuuttaan ja rupesi elättämään itsensä suutarina. Hänestä tuli myös pasifisti, kasvissyöjä ja harhaoppien vuoksi ortodoksisesta kirkosta erotettu uskonnollinen anarkisti. Viimeiset vuotensa hän eli yksin.

Tolstoi kuoli 82-vuotiaana yritettyään karata kotoaan yhdessä lääkärinsä kanssa kovalla pakkasella. Hän paleltui ja menehtyi keuhkokuumeeseen.