Elettiin tosi rajua koulutaistelun aikaa. Radikaali Suomen Teiniliitto oli juuri saanut läpi ajamansa kouluneuvosto-uudistuksen. Eduskunta sääti lain vuonna 1971, ja asetus annettiin vuonna 1972. Pieni lykkäys johtui kiistasta ns. ristiinäänestyksestä (saavatko oppilaat äänestää myös sinne valittavia opettajia)
Kirjan julkaisuhetkillä oltiin juuri valmistautumassa ensimmäisiin kouluneuvostovaaleihin, joissa 300 000 oppikoululaista ja 15 000 opettajaa äänestivät ehdokkaansa koulun tason päättäjiksi. Palataan vielä tuohon vaaliin ja kouluneuvostojen myöhempään kohtaloon, mutta käydään ensin käsiksi itse kirjaseen.
Kirjasen muoto
1960-ja 1970-luvulla julkaistiin useita lyhyitä "mielipiteitä kärjistäviä" ns. pamfletteja. Tämä teos on yhtä aikaa pamfletti ja tietopaketti. Tietopakettiin on koottu kouluneuvostoa koskevia säädöksiä, jopa pieni sanasto.
Pamflettina sen tekee mielenkiintoiseksi mm. se, että eri asianosaistahot opetusministeristä Teiniliiton puheenjohtajan saavat siinä esittää omat näkemyksenä uudistuksesta sellaisenaan, ts. toimittaja ei yritä sovitella eikä kommentoida niitä. Toki sen voi myös hieman keskeneräisyydeksi. Kouludemokratiaa vuodesta 1969 kokeilleiden opettajien litteroitu keskustelu on tosi rehellista, mutta se olisi hyötynyt editoinnista.
Kirjasen sisältö: Mihin tarpeisiin kouluneuvostoa tarvittiin?
Oppikoulu eli siis viimeisiä vuosiaan. Päätös peruskouluun siirtymisestä oli tehty vuonna 1968, ja siirtyminen oli alkanut vuonna 1972. Oppikoulut olivat olleet (ei tietysti kaikki) hyvin traditionaalisia ja autoritäärisiä. Rehtorilla ja opettajilla oli melkoinen valta. Kirjasessa huolta kannettiin siitä, että oppikouluopiskelua ei koettu tuolla kattauksella tarpeeksi mielekkääksi.
Silloinen Teiniliiton puheenjohtaja (myöhemmin professori) Erno Lehtinen oli erityisen huolissaan siitä, kuinka motivoida työväenluokasta lähteviä nuoria opiskelemaan asioita, joiden sisältä on ensinnäkin vieras työväestön jälkeläisille ja joiden yhteiskunnallinen merkitys on hyvin kyseenalainen. Koko opetusote oli hänestä väärä: koulun pitäisi pystyä kouluttamaan ihmisiä, jotka kykenevät myöhemmässä elämässään jatkuvasti hankkimaan tuotannollisessa työssä ja muussa elämässä tarvitsemiaan tietoja ja pystyvät itsenäisesti muodostamaan niistä loogisia kokonaisuuksia, kansalaisia, jotka kykenevät sopeutumaan yhteiskunnalliseen muutosprosessiin ja pystyvät toimimaan luovalla tavalla tavalla tuotantotekniikan kehittämiseksi. Oli taattava tasa-arvoiset mahdollisuudet saada niin pitkä kouluts kui itse haluaa. On pyrittävä tasoittamaan lasten oppimisedellytyksiin vaikuttavia eroja. Oli koulutettava kansainvaltaiseen asennoitumisen ja suhtautumaan aktiivisesti yhteiskunnan kehittämiseen demokraattisten periaatteiden mukaisesti.
Lehtiselle kouludemokratia merkitsi sellaisten työtapojen käyttöönottoa, joissa oppilaiden oma aktiivinen työpanos muodostuu merkittäväksi. Ainoastaan siten, että oppilaat itsenäisesti ja kriittisesti osallistuvat kouluopetukseen, kasvatetaan kansalaisia, jotka tulevaisuudessakin pystyvät itsenäisesti hankkimaan tietoa ja luovalla tavalla muodostamaan loogisia kokonaisuuksia
Uudistuksen ajateltiin myös auttavan opettajan roolin muuttumisessa tietoa jakavasta opettajasta oppilaiden työtä suunnittelevaksi ja opiskelun tuloksia koskevaa palautetta antavaksi ohjaajaksi.
 |
| Opetusministeri heitti kirjasessa myös idean opettajien kokonaistyöajasta |
Kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Ahon mukaan tarkoitus oli lisätä oppilaiden vaikutusmahdollisuuksia kouluyhteisön sisäisessä päätöksenteossa. Samalla haluttiin lisätä oppilaiden oikeusturvaa toisaalta kurinpitomenettelyjen yhteydessä toisaalta oppilasarvostelussa.
Mitä kouluneuvoston oli tarkoitus tehdä?
Vuoden 1971 lain mukaan oppikouluissa oli koulun kasvatus- ja opetustehtävän edistämiseksi kouluneuvosto, jossa koulun opettajat ja oppilaat ovat edustettuna. Sen tuli kehittää ja yhtenäistää koulun kasvatuksellista suunnittelua, ylläpitää ja edistää koulun sisäistä, koulun ja kodin sekä koulun ja ympäröivän yhteiskunnan välistä yhteistyötä.
Kouluneuvosto antoi järjestyssäännöt. Se määräsi oppilaiden kurinpitorangaistukset (ei erottamista)
Se teki esityksiä uusista oppikirjoista. Se haki poikkeuksia, huolehti tiedotuksesta, antoi lausuntoja ja tekee ehdotuksia opetusvälineistä kirjastonhankinnoista sekä määrärahoista.
Teknisesti vaalit toteuttiin niin, että ehdokkaan asettaneet valitsijayhdistykset muodostivat vaaliliittoja "asenteellisten ryhmien pohjalta." Yleismmät tällaiset ryhmät olivat porvaririntama, sitoututumattomat ja ns. yleisdemokraatit. Vaaleissa sallittiin puoluetunnukset, ja näiden lisäksi mukana oli ainakin vihreä keskusta (vihreät eivät olleet tuolloin vielä syntyneet).
Kuinkas ensimmäisissä vaaleissa kävi?
 |
| Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. |
Kampanjan aikana koettiin tulehtuneita tilanteita, jopa väkivaltaa. "Väärinajattelevia" opettajia oli solvattu. Äänestyslippuja oli jouduttu hylkäämään.
Tulokset?
Porvaririntama voitti vaalit kouluissa. Se oli kova isku Teiniliitossa valtaa käyttäneille ns. yleisdemokraateille (taistolaiset, SKDL, SDP, Lib.)
Miten kouluneuvostojen myöhemmon kävi?
Ensimmäisen kouluneuvoston toimikausi oli 23.2. 1973 - 31.12.1973. Sen jälkeen ne valittiin vuosittain, kunnes järjestelmä ajettiin alas- kun oppikoulu järjestelmä loppui.
Demokratiakokeilu päätyi haaksirikkoon.
Vielä tässä kirjasessa Erkki Aho kuvaili, kuinka uudistus lähtee liikkeelle oppikouluista ja seuraavaksi etenee ammattikouluihin ja pienillä lakimuutoksilla myös peruskoulun yläasteille. Periaatteet olivat hänestä ehkä sovellettavissa myös ala-asteille ja esikoulua myöten.
Vastustus oli kuitenkin kovaa ammatillisella puolella, jo tässä kirjasessa. Oppilaat voivat esittää toivomuksia, mutta opetuksen kehttämiseen he eivät yleensä ole vielä kypsyneet... Heillä saattaa tietenkin olla terveitä mielipiteitä, mutta kyllä opetuksen sisältöä koskevissa asioissa päätösvalta täytyy säilyttää opettajilla ja- opetussuunnitelman osalta ammattikasvatushallituksella. (Pääjohtaja Viljo Kuuskoski)
Kouluneuvostoille ei tullut oikeasti valtaa.
Kouluneuvostot eivät selvinneet tehtävistään. Monet neuvostoille määrätyt tehtävät jäivät hoitamatta. Luokka- ja ainekokouksia ei sittenkään otettu käytöön.
Pakottava ristiinäänestyspäätös johti opettajien kapinaan ja boikotteihin.
Kokouksista ei maksettu palkkioita.
Teiniliitto onnistui siis lobbaamaankouluneuvostot Suomen oppikouluihin, mutta saavutuksesta tuli Pyrrhoksen voitto. Kouluneuvostovaalit - myös myöhemmät- osoittivat, ettei liittoa johtaneilla nuorilla poliitikoilla ollut valtaansa vastaavaa kannatusta "teinien" piirissä. Seurasi jäsenkato. Talous romahti. Liiton johdon epäiltiin ilmoittaneen todellisuuteen nähden moninkertaiset jäsenluvut saadakseen enemmän valtionapuja ja poliittista painoarvoa kannanotoilleen. Valtionapu lakkautettiin selvittelyjen ajaks. Kun todellinen jäsenmäärä selvisi liiton saama valtionapu laski kymmenesosaan.
Teiniliitto lakkautettiin vuonna 1985, jonka jälkeen sen työtä jatkoi Suomen lukiolaisten liitto.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/porvarit-menestyivat-kouluissa
Kirjoittajasta
Eläkkeelle jäätyään hän kirjoitti ja toimi mm. turistipappina ja paikallispolitiikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti