Mielonen, Mikko. (1973). Uudistuksesta taantumiseen. Ajatuksia peruskoulusta. Helsinki: Weilin+Göös. 101
KIRJAA kirjoitettaessa 36 vuotta sitten pohjoisin osa Suomea oli juuri siirtynyt peruskoulujärjestelmään. Täällä etelässä vastustus oli tiukkaa mm. yksityisoppikoulupuolella.
Mikko Mielonen toimi tuolloin Kontulan yksityisen yhteiskoulun rehtorina. Hänen 101-sivuinen pamflettinsa heittää rajua krittiikiä uutta koulujärjestelmää kohtaan ja yrittää vakuuttaa lukijan edes korvaavien koulujen arvosta.
Niputin kritiikin aakkojärjestykseen. Hakusanat ovat omiani.
Kaoottinen alku
Peruskoulun toteutus alkoi Lapissa 1.8.1972. Koulut alkoivat 21.8. 1972. Moni kunta ajautui heti sekavaan tilaan; Kumpaa tuli oikein noudattaa vanhaa kansakoululakia vai tuolloin vielä vahvistamatonta peruskouluohjesääntöä?
Oikeuksienloukkauksia
Demokraattisen yhteiskunnan on tarjottava vaihtoehtoja ja valinnan mahdollisuuksia. Koulunuudistus rajoittaa valinnan mahdollisuuksia ja kaventaa kasvatuksen vapautta, Mielonen kirjoitti.
Oppikouluilla oli tuolloin vielä itsellään oikeus valita ryhtyykö se korvaavaksi kouluksi. Kaksi kaupunkia: Kemi ja Ylitornio toimivat kuitenkin toisin. Oikeuskanslerin päätöksen mukaan ne olivat toimineet laittomasti, kun ne jättivät oppikouluja koulujärjestelmänsä ulkopuolelle. Kouluhallitis päätti lopulta, että ko. oppikoulut on sisällytettävä koulusuunnitelmaan korvaavina kouluina. (Päätös sitten purettiin muuttamalla taannehtivasti lakia :-) MH)
Peruskoulutiedoilla ei pärjää
Mielosen mukaan ei ollut näyttöä peruskoululaisten pärjäämisesta lukioissa. Mielonen esitti kaksi todistetta päinvastaisesta:
- toisen Liedon yhteislyseosta: (kokeilu)Peruskoulusta tuli lukioon 39 oppilasta. 8.-luokalle mennessä joukko oli karsiutunut 14:een. Heistä reputti 21% (koko maassa reputti 5 %).
- toisen Viitasaaren kunnan omistamasta lukiosta 1973: (kokeilu-)peruskoulusta tulleista reputti 54% (koko maassa 5 %)
Ruotsin mallin on varoittava esimerkki
Peruskoulu-sana(kin) on laina Ruotsista. Mielonen piirtää ruotsalaisesta koululaitoksesta ankean kuvan. Sekä opettajat että oppilaat valittavat luokissa esiintyvää rauhattomuutta. Poissaolot ovat lisääntyneet. Mielonen paljastaan pohjoismaisten sosialistien salasuunnitelmia. Vireillä on tutkintojen poistaminen. Valio kustantamaan oppikirjat. Pois tunnustuksellinen uskonnonopetus. Koululaitos on yhteiskunnan manipulointilaitos
Peruskoulu tasapäistää; Siellä ei vaadita paljoa, mutta ei paljoa tiedetäkään. Pyritään siihen, että oppilaat saataisin näyttämään samanlaisilta. Koulu ei voi jättää viljelemättä oppilaiden enemmistön taipumuksia ja harrastuksia.
Tavoitetason lasku
On karkea vääryys alentaa tavoitteita. Mielonen viittaa R.H. Oittisen lausumaan: ”Vastaisuudessa olisi päästävä siihen, että varsinaisella tietämisellä ei olisi niin keskeistä osaa kuin tähän saakka vaan taitamisella tulisi olla suurempi sija. Silloin sisältöjä ei tarvitsisi määritellä niin tarkkaan kuin nykyisin."
Vilpilliset aikeet
Koulunuudistuksessa ovat vaikuttaneet muutkin tekijät kuin pedagogiset tavoitteet ja pyrkimys sosiaaliseen tasa-arvoisuuteen. Reformi perustuu poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen: tähtäimessä suomalaisen yhteiskunnan muuttaminen. On torjuttava pyrkimykset, jotka eivät palvele yksinomaan paremman ja tasa-arvoisemman koulun aikaansaamista.
Mielosen mukaan Ruotsissa on paljastunut, että peruskoulu on yksi astinlauta pyrittäessä muuttamaan yhteiskuntajärjestystä. Hän siteeraa Olof Palmea (radiossa 1966): ” Koulun tulee olla se keihäänkärki, joka muovailee sosialistisen ihmisen."
Nyt on alettu julistaa: kaikki voivat oppia kaiken. Opetusministeri (Ulf Sundqvist) edellyttää, että kaikki oppilaat kykenevät omaksumaan määrätyn tietomäärän. Koulumenestyksen yhdenmukaistaminen edellyttäisi menetelmiä, joita ei ole vielä keksitty.
Kovaan kilpailuun tulee kouluttaa.
Yksityiskoulut oikeita kehittäjiä
Koulun uudistaminen on välttämätöntä. Yksityisoppikoulut ovat harrastaneet sitä jo 1800-luvun puolivälistä alkaen. Yksityinen oppikoulu on koko olemassaolonsa ajan toiminut kehityksen tienraivaajana, ja se on aina joustavasti sopeutunut ajan vaatimuksiin. Koululaitoksessamme tapahtuneet uudistukset ovat valtaosaltaan tulleet yksityisoppikouluissa suoritettujen kokeilujen tietä.
Ja vielä todisteita kaupan päälle: Yksityisoppikouluissa on kielistudioita, eräällä yksityisoppikoululla oli jo tietokonekin.
Edes korvaavaksi kouluksi
MIELOSEN mukaan oppikoulujen ei tule luovuttautua kunnan kouluksi: Kunnan haltuun luovutettavassa koulussa opettajilla ei ole pysyvää turvaa työpaikasta. (Kunnan kouluissa oli tuolloin lakkautuspalkkajärjestelmä. Kunta sai siirtää opettajan toiseen kouluun ja Kouluhallitus toiseen kuntaan. Ja jollei opettaja siirry menettää lakkautuspalkan. Sitä paitsi lakkautuspalkka putoaa vuoden kuluttua vain eläkkeen suuruiseksi). Kouluhallituksella oli valta lopettaa kunnan omistuksessa oleva lukio. Korvaavassa koulussa henkilökunta saisi jatkaa.
Mielonen toivoikin, että rinnakkainelo voisi jatkua. "Koululaitoksemme kahdenlaisuus tuottaa hedelmällistä vuorovaikutusta: uudistava ja kokeileva koulu ja yhä tarpeellinen jatkuvuus, jota ovat edustaneet kunnan ja valtion koulut."
Mielonen perusteli monin argumentein korvaavan koulun ratkaisua. Hakusanat taas omiani.
Arvot
Yksityisten kansalaisten oma-aloitteinen osallistuminen yksityisoppikoulujen kehittämiseen on olennaisesti rikastuttanut sivistyselämäämme. Nämä voimavarat on edelleen säilytettävä koulutoiminnan piirissä, jotta koulu edelleenkin olisi joustava ja kehityskelpoinen.
Tehokkuus
Yksityisillä kouluilla on laaja kokemus koulutoiminnan tehokkaasta hoitamisesta. Hallinto-kustannuksetkin pienemmät. Niissä on valmiit koulutilat. Kansliatyövoiman käyttö olisi helpompaa (peruskoulu ei tunne kanslia-apulaisen käsitettä). Olisi vain yksi kouluneuvosto.
Pedagoginen paremmuus
Korvaavassa koulussa on kaksi osaa: peruskoulu ja erillinen lukio, mutta edelleen ne olisivat hallinnollisesti ja pedagogisesti yhtenäinen kokonaisuus. Opettajia voitaisiin käyttää joustavasti. Valvontavuorotkin on helpompi järjestää kuin erillisellä yläasteella ja lukiossa.
Opetuksen taso olisi korkeampaa. Opettaja kantaa vastuun, kun tietää opettavansa oppilasta lukiossa. 5-6-luokkalaisia opettavat aineenopettajat. Opettajapätevyyskin on huomattavasti korkeampi.
Kuinkas siten kävi? Kritiikin arviointia nykysilmin
EHKÄ Mielosenkin ansiosta taistelu korvaavista kouluista kuumeni seuraavina vuosina Espooseen niitä ei tullut, mutta Helsinkiin useitakin. Nykyään ei tosin käytetä sitä termiä. Ahtaalle entiset oppikoulut kuitenkin ajettiin. Lukiot leikattiin pääsääntöisesti irti perusopetuksesta oman lainsäädäntönsä alle.
ENTÄ sitten peruskoulu? Toteutuivatko uhkakuvat. Eivät pääsosin. Jo etelässäkin peruskoulun opeilla on pärjätty paitsi lukioissa myös huimin tuloksin mm. kansainvälisissä Pisa-testeissä. Oppilaat eivät ole tasapäistyneet. Huolta on enemmänkin kasvavista eroista esimerkiksi poikien ja tyttöjen menestyksen välillä.
Peruskouluun siirtymävaiheessa kouluissa oli paljon työrauhaongelmia, ja on rauhattomuutta edelleenkin. Kouluviihtymättömyyttä on sitäkin. Tavoitetasoa ei voi kuvata kuitenkaan. alhaiseksi. Jos joku on uskotellut, että kaikki voivat kaiken oppia, kuten Mielonen esittää, niin siinä hän on oikeassa. Kaikki eivät opi. Noin 8 % pojista ei esim. opi ymmärtävää lukemista. Mutta melkein kaikki oppivat. Ja paremmin kuin juuri missää muualla maailmassa.
Kirjoittajasta
Mikko Mielonen (1928-2007) oli teologian tohtori ja kouluneuvos. Elämänsä aikana hän ehti toimia nuorisopappina, tuntiopettajana, uskonnon ja psykologian vanhempana lehtorina sekä rehtorina ensin Kangasniemen yhteiskoulussa, sitten Kontulan yhteiskoulussa koko sen olemassaolon ajan (1966-1977) ja uran päätteeksi siitä irroitetussa Vesalan lukiossa vuodet 1977–89.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti