TÄSSÄ lastussa yritä summata 13 osaisen aikamatkan antia suomalaisen pedagogiikan juurille. Matka alkoi keskiajan luostarikouluja koskevista teksteistä ja päättyi Uno Cygnaeukseen. Alussa koulu oli täysin kirkollinen (katolinen), sitten kirkollinen (luterilainen) ja lopuksi kunnallinen (mutta kristitty).
Tässä lastussa kuvaan suomalaisen pedagogiikan tahtotilaa (määräyksiä yms. sitä, millaista opetuksen tulisi olla). Kaikkiaan löysin (ja johdin) 100 periaatetta.
KUVA: Opetusta voidaan kuvata tetralla, jonka kärkinä ovat opettaja (ylhäällä), oppilas (alhaalla vasemmalla) ja oppiaines (alhaalla oikealla) ja luokka ylhäällä. Kun tetran sivut avataan, saadaan opetukseen neljä eri kenttää (1) pedagogiikka, (2) persoonalliset ja sosiaaliset suhteet, (3) luokan toimintakulttuuri ja (4) oppilaskulttuuri.
PÄÄMÄÄRÄN VALINNAN PERIAATTEET
Opetuksen päämäärää, ihanneihmistä, voidaan kuvailla kovin monesta arvokentästä käsin. Päämääränä voidaa pitää yksilön omaksi itseksi kasvua. Tällöin ohjaava periaate voi olla (1) vapauden, (2) valinnanmahdollisuuksien, (3) yksilöllisyyden, (4) yksilöllisen kohtelun (mm. temperamentti), (5) tasapainoisen kehityksen, (6) mielenterveyden, (7) itsenäisen ajattelun ja esim. (8) itseohjautuvuuden periaate.
Päämääränä voi olla myös jokin ylivertaiseksi kasvottu itseisarvo, kuten (9) siveellisyys tai (10) kristillinen elämä.
Päämääränä voi olla myös yhteiskunnan kannalta hyödyllisen kansalaisen ominaisuuksien kehittyminen esim. (11) sivistyksellisyyden (Snellman), (12) demokraattisuuden (Dewey), (13) yhteiskuntaan vaikuttamisen ja mm. (14) isänmaallisuuden periaatteet tms.).
Nykyään yhä useammin päämäärää määrittää elinkeinojen tarpeet, siis työelämä. Tällaisia ohjaavia periaatteita ovat esim. (15) työkasvatuksen periaate ja laajemmin (16) pedagoginen realismi.
VAPAUDEN- PAKON- PERIAATE
Jännite (1) vapauden ja (17) pakon välillä on ollut kiistaton, ikuinen? "Teoriassa" kristinuskon omaksumisenkin olisi oltava vapaaehtoinen valinta. Suomalaiset kuitenkin kastettiin miekalla. Tiedämme, että oppiminen perustuu parhammilllaan omaan haluun ((18)sisäinen motivaatio), mutta koulu on kuitenkin aina käyttänyt ja käyttää yhä pakkoa (mm. oppivelvollisuus, rangaistukset). Jännite siis elää yhä. Meillä ei vieläkään ole koulupakkoa, mutta on pakko oppia.
OPETTAJAN JA OPPILAIDEN VÄLISTÄ SUHDETTA OHJAAVAT PERIAATTEET
Jo varhain on huomattu, että kenestä tahansa ei ole opettamaan. Opettajan ja oppilaan suhde on vaativa. Tätä suhdetta kuvaavia periaatteita ovat esim. (19) ehdottoman auktoriteetin ja toisaalta (20) ehdoitta välittämisen periaatteet. Edellisessä opettaja rakentaa suhdetta auktoriteetin (tottelemisen), jälkimmäisessä kiintymyksen varaan. Tähän suhteeseen liittyy myös (21) opettajan esimerkillisyyden, (22) tahdikkaan kohtaamisen ja (23) lämpimän ja kodinomaisen ilmapiirin periaatteet, joka näkyy parhaimmillaan keskinäisessä auttamisessa.
SISÄLLÖN VALINTAA JA JÄRJESTÄMISTÄ KOSKEVAT PERIAATTEET
Sisällön toinen ulottuvuus on määrä. Sisältöä on aina ollut liikaa, ja siksi taistelu ajasta koulussa on ollut jatkuvaa. Sisällön määrään liittyy periaate: (24) Vähemmän on enemmän. Ei liikaa kerralla. Opetustuokioiden tulisi olla lyhyitä. Tarvitaan taukoja. Tällöin puhutaan esim. (25) kiirettömyyden periaatteesta ((26) joutilaisuuden periaate, (27) viipyilyn pedagogiikka). Kristillisyydessä laiskuus on pitkään ollut synti.
Sisällön (28) dynaamisuus- (29) staattisuus on toinen tärkeä ominaisuus. Pyhänä pidetty tieto piti opettaa sellaisenaan, koskemattomana tai tieteenalan mukaisesti ((30)loogisuuden periaate). Aluksi (31) ymmärtämisen-periaate oli apuväline. Kun asia ymmärretään, se muistetaan paremmin, kuin vain ulkoapänttäämällä. (32) Ulkoapänttäämisen periaatteeseen uskovat kehittelivät erilaisia muistisääntöjä (riimejä, loruja jne.). Myöhemmin ymmärtämisen periaate on muuttunut (33) oman tietämyksen rakentamiseksi (konstruktivismi) sitä mukaa, kun usko objektiiviseen totuuteen on rapautunut.
Sisällön toinen ominaisuus on sen laatu. Sisältö on valittava. Sisällön valinnan ensimmäisiä periaatteita on ollut (34) sisällön uskonnollinen tai (35) yleissivistyksellinen arvokkuus. Kolmas periaate on ollut (36) sisällön pedagoginen arvo: Herbartilla se oli aineksen kyky herättää harrastusta. Neljäs valintaa ohjaava periaate on (16) hyöty, pedagoginen realismi. Sen mukaan pitäisi opettaa asioita, joista on oikeasti hyötyä. Vastakohtana on esim. klassinen humanismi, joka korostaa sivistyksellisyyden itseisarvoa. Pedagogiseen realismiin ja ymmärtämisen periaatteeseen liittyy kysymys opetuskielestä.
Kaikkina aikoina on oivallettu, että arvokaskin sisältö on järjestettävä. Toisten mielestä on parasta edetä(37) deduktiivisesti (sääntö ja sitten sovellutukset), toisten mielestä (38) induktiivisesti (omat tutut havainnot, ja sitten kohti säännönmukaisuuksia. Induktiivisina järjestämisperiaatteina pidän (39) läheltä- kauas- ja (40) helposta- vaikeaan periaatteita. Kolmansien mielestä olennaisinta on järjestää sisällöt (41) oppiainerajoja rikkoviksi kokonaisuuksiksi. Puhutaan (42) eheyttämisen ja mm. (43) ilmiölähtöisyyden periaatteista.
Lisäksi sisällön valinta voidaan tehdä etukäteen (esim. opetussuunnitelmassa) tai jättää se oppilaiden itse valittavaksi. Jälkimmäinen liittyy (44) äärimmäisen lapsilähtöisyyden periaatteeseen.
MENETELMIEN JA VÄLINEIDEN VALINTAA KOSKEVAT PERIAATTEET
Menetelmien ja välineiden valinnan periaatteiden taustalla on kahdenlaisia tekijöitä. Johonkin menetelmään voidaan sitoutua sen tausta-arvon itseisarvon vuoksi. Tällaisia menetelmävalintaan liittyviä periaatteita ovat esim. (45) fyysisen kurittamisen (perisynti), (46) välittämisen (pedagoginen rakkaus, educare), (47) fyysisen loukkaamattomuuden, (48) yhteistoiminnallisuuden, (49) luovuuden, (50) oppimisvaikeuksien voittamisen (oppimisen esteiden poistaminen), (51) oppilaiden osallisuuden (mm. (52) yhteissuunittelu) ja (53) tasa-arvoisuuden periaatteet.
Menetelmään voidaan sitoutua myös, koska sitä pidetään tehokkaana (siis sen välinearvon vuoksi). Taustalla on tällöin usein jokin oman aikansa psykologinen näkemys oppimisesta tai lapsen kehitysvaiheiden erityispiirteitä. Näitä ovat mm. usko mallista oppimiseen (mm. (21) opettajan esimerkillisyyden periaate), tarinoiden tehoon ((54) narratiivisuus) ja apperseptioon (assosiaatioon), joka näyttää ulottuvan aina 1600-luvulle saakka. Muita tällaisia periaatteita ovat esim. (55)luonnonmukaisuuden, (56)leikkimisen, (57) pelien käytön (ns. edutainment- , (58) aktivisuuden eli toiminnallisuuden (59) monipuolisten menetelmien, (60) vaihtelun, (61) paloittain opettamisen, (62) onnistumisen ilon, (63) selkeyden, (64) tehtäväopetuksen, (65) osallistaminen (esim. kysymyksillä tai tehtävillä), (66) itsetoiminnallisuuden, (67) havainnollistamisen, (68) oivaltamisen, (69) kilpailemisen, (70)luokkaopetuksen, (71)muodollisten vaiheitten, (72) nautinnollisen oppimisen, (73) eriyttämisen ja (74) palkitsemisen (vahvistamisen) ja (75) tutkivan oppimisen periaatteet. Näitä ovat myös (76) oppikirjattomuuden periaate
Menetelmä voidaan myös valita koska se on erityisen kustannustehokas. Tällaisia periaatteita ovat olleet mm. (77) monitori-opetus (apuopettajat) ja (78) pajakoulupedagogiikka.
LOPPUUNASTI VIEMISEN JA KONTROLLOINNIN PERIAATE
Suomalaiseen pedagogiikkaan on aina kuulunut myös tietynlainen (79) loppuun saakka viemisen periaate. Opetus on suunniteltu ((80) hyvän suunnittelun periaate). Asiat on käsitelty moneen kertaan ((81) spiraali-periaate ja (82) kertaamisen periaate ), oppilaita on kuulusteltu ((83)läksymenetelmä- ja läksynkuulustelu), on pidetty (84) kokeita, on annettu (85)todistuksia (1800-luvun alusta alkaen ainakin) ja (86) pidetty huolta myös kansakoulun päättäneistä (jatko-opetus). Puhutaan ns. perusteellisen opetuksen periaatteesta, (87) märehtimisen (Gezelius) ja (88) oppiaineksen kokonaiskäsittelyn periaatteesta (Lahdes).
YLEISEMMIN KOULUNPITOA JA OPETUSJÄRJESTELYITÄ KOSKEVAT PERIAATTEET
Suomalaiseen pedagogiikkaan kuuluu myös periaatteita, joilla hyvää koulunpitoa on kuvattu yleisemmin. Näitä ovat esim. (89) kurin ja järjestyksen periaate. Toinen on (90) ilon periaate (hilpeä ilmapiiri). Kolmas on (91) tyttöjen ja poikien erillis-/(92) yhteisopetuksen periaate. Listaa voi jatkaa vielä esim. seuraavilla periaatteilla:(93) autenttisen oppimisen (mm. työharjoittelu), (94) elinikäisen opiskelun (ja mm. (95) itsekasvatuksen), (96) suostuttelun (houkuttelemalla ei uhkailemalla), (97) oppimisympäristön hyödyntämisen (mm. retket, iskulauseet seinillä), (98) asteittain vaikeutuvan opetustapahtumasarjan, (99) integraation ja (100) inkluusion periaatteet.
KUVA: 100 periaatetta sijoitettu aukaistun opetusta koskevan tetran sivuille
PEDAGOGISTEN PERIAATTEIDEN POHJAKERROSTUMA
Tämä lastun viimeinen kappale on aivan spekulaatiota. Esitän siinä oman hahmotelmani suomalaisen pedagogiikan periaatteiden pohjakerrokselle, joka ainakin jossain määrin vaikuttaa yhä.
Vanhin kerros: koulu katolisella keski-ajalla
Opetuksen päämäärää, ihanneihminen määräytyi Raamatusta käsin. Päämääränä oli ylivertaiseksi katsottu itseisarvo, (9) siveellisyys ja (10) kristillinen elämä. Ihmisihanteen (Jeesuksen seuraaminen) oli (17) pakollista. Oppia oli pakko, mutta kirkon kouluun meno oli vapaaehtoista.
Opettajan ja oppilaan suhdetta kuvasi (19) ehdottoman auktoriteetin periaate, jota opettaja rakensi tottelemisen varaan.
Sisältö koostui kirkon kannalta tärkeistä, (34) uskonnollisista asioista. Asiaa oli paljon, ja se oli vaikeasti haltuunotettavaa. Kristillisyydessä laiskuus oli synti. Päivät olivat pitkiä. Sisältö oli (29) staattista. Pyhänä pidetty tieto piti opettaa sellaisenaan, koskemattomana. Ulkoapänttäämisen periaatteen tueksi kehitteltiin erilaisia muistisääntöjä (riimejä, loruja jne.). Asiat opeteltiin (37) deduktiivisesti (sääntö ja sitten sovellutukset). Sisällön valinta oli tehty etukäteen.
Menetelmien taustalla oli usein itseisarvo: Esim. (45) fyysinen kurittamisen periaatteen taustalla oli usko perisyntiin. Vuosien varrella kehitettiin myös tehokkaita menetelmiä tukemaan oppimista. Näitä olivat mm. (21) opettajan esimerkillisyyden periaate, tarinoiden teho (54 narratiivisuus). (67) havainnollistaminen kuvilla, (73) palkitseminen (vahvistamisen) ja (75) oppikirjattomuuden periaate.
Asiat käsiteltiin moneen kertaan ((82) kertaamisen periaate ), oppilaita kuulusteltiin ((83)läksymenetelmä- ja läksynkuulustelu).
Hyvää koulunpitoon kuului myös (89) kurin ja järjestyksen periaate, (91) tyttöjen ja poikien erillisopetuksen periaate.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti