AURORAN KOULU on ollut oppimiskeskus tämän espoolaisen pedagogisen osaamisen kehittämisen konseptin luomisesta - siis syksystä 2007 - alkaen. Meidät ilmeisesti pyydettiin mukaan Turvallinen iltapäivä- hankkeen (TIP), eräiden kehittämiemme tukitoimien (mm. startti-luokka, sini- ja skidimix...) ja omaleimaisen mm. kerhoresurssia hyödyntävän taidekasvatusta korostavan toimintakulttuurimme vuoksi.
Oppimiskeskuksia on Espoossa 11. Ja ne ovat järjestäneet parin lukuvuoden ajan iltapäivätäydennyskoulutusta muiden koulujen opettajille. Nyt oppimiskeskuksia ollaan rekrytoimassa pian alkavan opetussuunnitelmauudistuksen, erityisesti koulujen uudella lailla tukea tarvitsevien oppilaitten opeutukseen liittyvän toimintakulttuurin kunnan tason uudistamisen vetureiksi. Ensi maanantai-iltapäivänä meillä on kokoontuminen, jonka jälkeen pitäisi sitten päättää, ottaako Aurora omalta osaltaan tämän haasteen vastaan.
KOKOONTUMISTA varten kunkin koulun tuli laatia kirjallinen lausunto asiasta. Onko meillä kapasiteettia ja innostusta uuteenhommaan? Monet seikat näyttävät muuttuvan. TIP-hanke ollaan päättämässä? Ehkä starttiluokkakin ollaan lakkauttamassa meillä? Rajut palkkarahaleikkaukset osuvat meillä arkaan saumaan ja vaarantavat myös meille arvokkaan kerhotoiminnan.
Auroran erityisosaamisalue oppimiskeskuksena on ollut 1. Vahvat tukitoimet lapsille, joilla on vaikeuksia oppia ja 2. Esteettinen eheyttäminen: taide- ja taitoaineiden keinojen valuttaminen koulun elämänpiiriin ja toimintakulttuuriin. Valitettavasti nämä molemmat ovat vaarassa rampautua. Meidän on mieletöntä kouluttaa asioihin, joita ei enää Aurorassa tapahdu.
JA onko meillä osaamista uudentyyppiseen koulutukseen? Sitä en epäile. Talossa on monia kouluttajana toimineita, ja olimme mukana pilotoimassa ops-uudistusta myös 2003-2005.
Oppimiskeskuksia pyydettiin pohtimaan myös omaa toimintakulttuuriaan ja edellytyksiään sen pohjalta tukea muiden koulujen toimintakulttuurin kehittymistä.
Luulen, että Aurorassa on ravisteltu toimintakulttuuria varsin irtonaiseksi. Rakenteita on uskallettu muuttaa. Henkilöstöresursseja käytetään dynaamisesti. Ongelmista puhutaan ja niihin etsitään ratkaisuja – ja joskus löydetään hyvin luoviakin sellaisia
Auroran toiminta- ja johtamiskulttuurin yhtenä arvona on ollut diversiteetti, erilaisuuden suosiminen ja sen varaan rakentaminen. Diversiteettiin liittyy ajatus opettajuudesta itse itseään kehittävänä professiona ja suomalaissaksalaisen kasvatusopin perinteinen näkemys metodin vahvasta kiinnittymisestä opettajan persoonaan. Niinikään toimintakulttuuriin on kuulunut yhdessä tekeminen, jonka konkreetteja muotoja ovat mm. koko koulun näytelmät, konsertit ja pariopettajuus.
Nämä arvot ovat tuottaneet tuloksia. Mutta kaikilla arvoilla on varjonsa. Meillä on tarvetta vahvistaa tahtoa pitää kiinni yhteisistä periaatteista. Luottamuksen kulttuuria on sitä suojellen täydennettävä vahvistalla ammatillisuutta. Etsimme nykytilaa paremman tasapainon opettajien itsenäisen luovuuden ja vapauden sekä toisaalta koko organisaation ja työyhteisön hyvinvoinnin kannalta tärkeän yhteisten pelisääntöjen välillä. Toki voimme myös epännistua tässä yrityksess. Tällöin yhteisö putoaa työtilasta heikkenevän työkunnon tilaan joko siksi, että korjausliikkeet ovat liian heikkoja tai liian voimakkaita.
Taiteilija Rax Rinnekangas väittää mielenkiintoisen haastavasti, että vain rikkinäisyytensä kohtaava ja tunnustava voi olla luova. Komppaan väittämällä, että kouluttaminen ei ole sitä, että se, joka jo osaa, skaalaa itsensä vajavaisille. Oppiminen on uuden yhdessä etsimistä. Sen tekemistä, mitä ei ole ennen tehty. Oppimiskeskustoiminnan osalta se tarkoittaa osallisuutta ja vastuun ottamista niistä, joita kouluttaa. Oppimiskeskus on ”vanhempi” kumppani, joka jakaa yhteisen polun. Koulujen toimintakulttuurin kehittäminen tapahtuu yhdessä kokemalla ja reflektoimalla. Ei katsomalla valmista. Ja aina koulun omaa kunnioittaen ja sen varaan rakentaen.
MEITÄ pyydettiin myös pohtimaan, mitä tarvitsemme, jotta tekemisemme onnistuvat. Oppimiskeskuksena onnistuminen on vahvasti sidoksissa toimintaan mukaan lähtevien opettajien osaamiseen ja näiden osaavien opettajien pysymiseen Auroran koulussa. Toinen oleellinen asia juuri nyt on koko henkilökunnan jaksaminen. Tässä auttaisi taitava ja ihmisiä kuuleva koulujen ohjaamiskulttuuri.
Tästä pisteestä kevääseen 2012 katsoen Auroralla voi olla kolme erilaista tulevaisuutta:
1. Onnellinen tulevaisuus. Koulu on toipunut yhä parempaan työkuntoon. Talous on kääntynyt nousuun (jälleen kerran). TIP-toiminta on käynnistetty uudelleen. Ryhmäintegraatioluokka-konsepti on vakiintunut. Toiminnan hektisyys on rauhoittunut. Uusi opetussuunnitelma on tuonut kouluihin aikaa ja rauhaa (viipyilemisen pedagogiikka on lyönyt itsensä läpi). Työn ilo näkyy ja nauru raikaa.
2. Todennäköinen tulevaisuus. Taloustilanne pysyy kireänä. Koulujen ohjaus nykii. Aurora sinnittelee omin voimin. Henkilökunnan vaihtuvuus on normaalia. Koulun omaleimaiset toiminnat jatkuvat mutta ohentuneina ja supistuneina. Opetutussuunnitelmaa uusitaan varovaisesti.
3. Kamala tulevaisuus. Koulujen talous heikkenee huomattavasti. Luokkakoot suurenevat, tukitoimiin varatut resurssit ohenevat. Kilpailu vähistä voimavaroista palauttaa kouluun tilaan, jossa jokainen hoitaa vain oman luokkansa asiat. Aurora toimii kuin hammaslääkäriasema, jossa yksityisyrittäviä lääkäreitä vastaavat omaa kouluaan pitävät opettajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti