Johtajan tehtävä on varautua pahimpaan

KUVA: Tämä upea kuva on lainattu osoitteesta: http://schlissellaw.files.wordpress.com/2009/05/bankruptcy-lawyer-new-york.jpg Se kuvaa konkurssia

MAALISKUU on kouluissa metkaa aikaa. Sitä pitäisi elää kolmea aikaa yhtä aikaa. Toisaalta juuri nyt kehittämiskeskusteluissa puidaan mennyttä, ja samalla seuraavan lukuvuoden suunnittelu kaatuu rajusti päälle. Siinä välissä olisi kuitenin hyvä ehtiä elää ihan jokainen päivä omanaankin.

ONNEKSI tämä viikonloppu on vapaa - muuten ei olisi ehtinyt tehdä töitä:-). Seuraavan lukuvuoden suunnittelu on aina vaativa juttu. Erityisesti tässä tilanteessa, jossa resurssit leikkaantuvat ja rajusti (eikä siitä saa puhua).

LASKIN klapin, joka syntyy normaalitoimintatapamme ja tällä hetkellä oletettavan todellisen resurssimme välille. Se on 90 tuntia viikossa. Järkyttävä määrä. Toivon totisesti tehneeni laskuvirheitä. Teen niitä usein.

Maahan ei voi jäädä makaamaan. Rehtorin tehtävä talon johtajana on löytää ratkaisut, joilla toiminta sopeutetaan eri syistä väheneviin tuntimääriin niin, että vahinkoa syntyy mahdollisimman vähän. Mutta tottakai sitä syntyy. On kai inhimillistä, että se kylmii ja kirvelee. Rexin on kuitenkin koottava itsensä.

Lauantaipäivä meni siis töihin. Ratkaisut löytyivät. Ne ovat ovat luovia- niin väitän - mutta siitä en ole satavarma, kestääkö porukka: henkilökunta ja huoltajat näin rajun muutoksen ilman, että kaikki motivaatio katoaa.

Esittelen oman ehdotukseni siitä, kuinka sopeuttamisesta selvitään, henkilökunnalle keskiviikon YT-tunnilla ja johtokunnalle viikon sen jälkeen.

EN ole menettänyt toivoani sen suhteen, että resurssointiin tehdään vielä oikaisu. Kun päättäjille selviää, mitä leikkauksista selviäminen vaatii. Mutta joka tapauksessa minun tehtäväni on varautua pahimpaan.