Erkki Lahdes ja peruskoulun opetusoppi (osa2)

OLIPA hellyttävä lukukokemus. Lahdeksen (1969) opetusoppi kuljettaa lukijansa yli 40 vuoden taakse, aikaan, jossa peruskoulu oli vielä  unelma. Moni tuolloin vielä aihiona ollut asia on nyt  toteutunut. Moni odottaa sopivaa aikaa. Moni asian kannattaisi kaivaa esiin.


Kirja palautti myös mieleen mukavasti, millaista koulunpito tuolloin oli.  Itse olin finninaamainen murkku Tossun poikakoulussa,  keskikoulun viidennellä luokalla. Julkaisuvuoden tärkeitä tapahtumia oli se, että sain kesällä -69 Tunturi Sport-mopon ja kävin rippileirillä Ahvenanmaalla. Syksyllä alkoi lukio ja muutaman vuoden aktiivinen seurakuntanuorivaihe.

PURAN Lahdeksn kirjan pohjalta syntyneitä  ajatuksia vielä parissa lastussa. Tässä toisessa osassa keskityn Lahdeksen ideaan opetuksen didaktisesta kokonaiskäsittelystä, joka on hyvinkin esiinkaivamisen arvoinen.

Heti alkuun on sanottava, että Lahdeksen opetusopissa opetustilanteet ymmärretään  laajasti, ei vain oppituntien muodostamaksi sarjaksi. Sekin on syytä sanoa, ettei Lahdes aja mitään, kahlitsevaa tunnista toiseen toteutettavaa kaavaa. Silti se, miten sitä, mitä  oppitunneilla tehdään,  jäsennetään, on minusta tosi tärkeää. Lahdes rakentaa  tosi fiksusti siltaa toisaalta oppimisen eri vaiheiden (niinkuin se 60-luvulla ymmärrettiin) toisaalta tunnin rakenneosien ja eri käytänteiden välille.  Seuraavassa on seassa  myös omaa ajatteluani (Niissä taas on jälkiä myös Lahdeksen 1970-luvun "uudesta opetusopista").

Kokonaiskäsittelyn ideasta

Kokonaiskäsittelyllä tarkoitetaan mallia, jossa opetus koostuu eri vaiheista, jotka kukin keskittyvät johonkin oppimisen kannalta tärkeään vaiheeseen. Eri teoreetikot antavat vaiheille omia nimiä. Vaiheiden määrä niinikään vaihtelee.  Näkemykset siitä, mitkä ovat oppimisen oleelliset vaiheet eivät ole vakiintuneet. Seuraava on oma omaa synteesiäni Lahdeksen teoksen pohjalta.

• (I) Valmistautuminen opetustilanteeseen (nouseminen oppimisen tilaan MH)

• (II) Omaksumisprosessi, jossa on seuraavia vaiheita a) Havaintojen tekeminen, havaintojen ja muutoin saadun informaation  vastaanottaminen b) Aikaisemmin opitun mieleenpalauttaminen d) (Varsinainen ajatteluvaihe alkaa, eli kokemusten reflektointi:  ) Informaation jäsentäminen suhteessa aiemmin opittuun e) Syventäminen: Informaation nyansointi ja  jäsentäminen  käsitteiksi ja periaatteisi jne.  Jonkinlainen tiivistys esim. kokoavaksi viisaudeksi: "Rikos ei kannata".

• (III) Harjaantumi-ja soveltamisprosessissa  on seuraava vaiheita: a) (Tähtäävät muistamiseen) Opittavien asioiden harjoittelu, harjaantuminen ja kertaaminen b) (Tähtäväät ongelmien ratkaisemiseen, luovuuteen jne.) Opittujen taitojen soveltaminen ja käyttäminen. 

• (IV) Oman oppimisen, edistymisen arvioiminen kriittisesti. (Ehkä jopa opetetun aineksen virheiden huomaaminen, vrt. Yrjö Engeström).

Opetustilannesarjan rakenneosat ja käytänteet

Lahdes esittelee erilaisia käytänteitä, joita on syntynyt kunkin oppimisvaiheen tukemiseen. Seuraavassa on seassa myös omia ajatuksiani.

• (I) Valmistautuminen: Mielenkiinnon herättäminen ja suuntaaminen.  Motivointi (sisäinen ja ulkoinen; ainakin minimimotivaatiotason virittäminen; kasvavien omat tarpeet). Tavoitteisuuden herääminen (Kansanen)

• KEINOVALIKKOA: Formatiivinen koe.  Instruktio. Tavoitteen kertominen. Valmistava keskustelu.  (Yhteissuunnittelu - ei Lahdeksella)

• (II) Omaksumisprosessi:  Uuden aineksen valtaus". Ns. uuden läksyn valmistaminen. "Uuden esitys"; " Tavoitteena siis havaitseminen, muistiin painaminen, ymmärtäminen...Sisällön didaktinen jäsentäminen. 

• KEINOVALIKKOA:  Demonstraatio. Diagnostinen koe. Havaintoesineet. Havaitsemisharjoitukset.   Jaksottaminen.  Kehittävä kysely. Kirjalliset työohjeet (oppilas itse hankkimaan tietoa).  Kokoaminen. Koortin nelivaihe-metodi (1. opettaja näyttää ja selostaa. 2.  Opettaja näyttää oppilas selostaa. 3. Oppilas suorittaa ja selostaa. 4. Oppilas harjoittelee omin päin.). Kuvat. Kyselytuokio vaikeissa asioissa. Kysymys ajattelua liikkeelle panevana voimana.  Lisää kertausta niille (esim. taululle), jotka tarvitsevat (muut menevät eteenpäin). Lyhyet, vaikeutuvat tehtävät. Muistiinpanot. Opettajajohtoiset tavat sopivat  tähän osaan ja harjaantumiseen, ei niinkään soveltamiseen.  Opettajan kiitos. Opetusvälineet. (Varo ettei välineestä tule itsetarkoitusta; mieti tehonlisäys).  Opiskelutekniikka.  Oppikirjan työstäminen: alleviivaukset,  jaksottelut, integointi toisiin ainesiin, omat kysymykset. Sammuttaminen. Taulutyö (Lahdes esittelee ns. havaintoiseinäksi kehitetyn luokkataulun). Tekstin luenta.   Tiivistäminen.  Vahvistaminen.  Vaihtelun merkitys (motivaation ylläpitäminen).  Yhteiset runkotehtävät kaikille.  Yksilöivät lisätehtävät (esim. luokan sisäisissä tasoryhmissä). 

• (III) Harjaantumis- ja soveltamisprosessi:  Tavoitteena muistaminen,  ongelmien ratkaiseminen, luovuus, testaaminen, luova oma ajattelu, (oma tietäminen MH), ylioppiminen, (toimiminen MH)

• KEINOVALIKKOA: Drillit. Eritasoisia tehtäviä. Eriyttäminen. Esimerkit. Kirjalliset tehtävät.  Kotitehtävät,  vapaahtoiset ja valinnaiset. Lisäaikaa läksyillä. Luokan sisäiset tasoryhmät. Luovat tehtävät. Oma työtempo.  Opetuskeskustelut. Oppilaiden itse keksimät tehtävät.  Ryhmäkeskustelupiirit.  Tehtäväkortit. Tukiopetus. Työkirjat. Yksilöiminen (laajuus, syvyys, teoreettisuus). 

• (IV) Oman oppimisen, edistymisen arvioiminen kriittisesti: Kontrolli. Opettajadiagnoosi (onko oppi mennyt perille)  ja oppilasdiagnoosi (kuinka oppilas edistynyt). Onnistuminen motivoi.

• KEINOVALIKKOA:  Arvosteluryhmän käyttö (tarkkailee ryhmätyötä).  Ehdot. Juhlat.  Kaksi arvosanaa: sijanti luokassa, ja oma parantaminen. Koevastausten analysointi. Kokeet (vaikeutuvat tehtävät). Kokeiden arvostelu. Luokallejättäminen. Läksynkuulustelu. Numerotodistukset. Näyttelyt. Oman työn tuloksen tarkastelu. Palaute. Prognostinen koe. Selosteet (sanallinen todistus). 

AINAKIN minulle teki hyvää kerrata näitä asioita. Auroran tämän lukuvuoden kehittämistavoitteiden joukossa on puhua yhteisesti hyvästä opetuksesta ja mm. läksyistä. Lahdeksen kirja voisi olla tähän hyvä sytyke.