Iltapäivätoiminta herättää isoja tunteita Espoossa

Auroran TIP-mallia esiteltiin oikein opettaja-tv:ssä.
Oikealla koordinaattori Sari Törrönen.

ESPOON kaupunginvaltuusto käytti viime viikolla otto-oikeuttaan  ja  nosti omalle asialistalleen suomenkielisen varhaiskasvatus- ja opetuslautakunnan päätöksen siitä, kuinka se haluaisi suunnata iltapäivätoimintaan käytettävissä olevat rahat. Asiasta käydään rajuhkoa keskustelua Länsiväylä-lehden nettisivuilla, ja uutinen asiasta on myös tämän aamun Hesarissa.

Jos oikein kiistaa luen, vastakkain on kaksi näkemystä: (1) ne, jotka haluavat lisää iltapäivätoimintapaikkoja erityisesti  tokaluokkalaisille ja (2) ne, jotka haluavat nostaa mieluummin  pienentyvän lapsijoukon iltapäivätoiminnan laatua korottamalla toiminnan järjestäjälle maksettavaa korvausta. Molempiin valtuuston myöntämä lisämiljoona ei riitä.

OLEN  hieman itsekin sekaantunut keskusteluun. Toivoisin, että jollain aikavälillä oikeasti pohdittaisiin myös meillä kolme vuotta kokeillun TIP-hankkeen tapaista toimintamallia. Siksi kertauksen vuoksi muutamia rivi:

TIP 2007-2010

AURORAN koulun TIP-hanke käynnistyi kahden espoolaisvaltuutetun (Sanna Lauslahti (kok.) ja Pia Kauma (kok.)) aloitteesta. Ensimmäisen lukuvuoden 2007-2008 TIP-hanke vain täydensi Koti & Koulu ry:n alkuopetusikäisille organisoimaa lakisääteistä iltapäivätoimintaa. TIP oli aluksi suunnattu nimenomaan isommille oppilaille.  Kahden viimeisen lukuvuoden ajan (2008-2009, ja 2009-2010) TIP-hanke  vastasi kaikenikäisten oppilaitten osalta iltapäivätoiminnasta. Henkilökuntaan kuului koordinaattori ja 12 avustaja/ohjaajaa. Lapsia oli mukana satakunta (joka kolmas koulun oppilas). Kokeilun ajan huoltajien maksut pidettiin varsin kohtuullisina, ja toimintaa tuettiin kaupungin omilla päätöksillä mm. maksamalla koordinaattorin palkka.

Kokeilu oli hyvin dynaaminen. Etsimme joustavia tapoja järjestää toimintaa niin, että se vastaa kotien ja lasten tarpeita.  Esim. tarjosimme aamuhoitoa niinkauan kuin se pystyttiin  kattamaan sitä tarvitsevien maksuilla. Järjestimme toimintaa myös lomien aikana. Henkilökuntaa ja välineitä voitiin käyttää joustavasti.  Toimintaa rikastettiin sekä koulun omalla että maksullisella kerhotoiminnalla. Mukaan mahtui myös vanhempia oppilaita. Vanhemmat kuulivat lasta koulusta hakiessaan myös koulunkuulumisia, mikä koettiin laatuna.

Tulokset olivat hyviä. Palaute vanhemmilta oli kiittävää. Kokeilu kuitenkin päättyi 2010.   Toki TIPIN päättyminen oli haikea juttu. Meillä oli ollut  töissä kiva, lapsille tuttu porukka. Rehtorille  ja koulusihteerille  päätös tarkoitti  hyvällä mielellä mutta korvauksetta tehdyn lisätyön  vähenemistä.
Loimme kuitenkin  tehtäväksiannon mukaisesti yhden toimintamallin, jolla voidaan varsin taloudellisesti rakentaa kaikenikäisille koululaisille turvallinen iltapäivä omassa kouluissa. Uskon, ettei työ  mennyt hukkaan. Malli ajettiin keväällä  2010  telakalle. Siellä se odottaa parempia aikoja.