Kirjoja

Kirjoja

perjantaina, marraskuuta 02, 2012

Tulevaisuuden oppimisympäristöt

Soukan koulussa on  mielenkiintoisella tavalla otettu huomioon idea
siitä, että stressiin ja vireyteen voidaan vaikuttaa tiloilla, niiden väreillä
ja äänimaisemalla. Seminaarilaiset kiersivät puolisen tuntia talon tiloissa.
EILEN iltapäivällä puolen sataa espoolaista opetuksen ja koulurakentamisen asiantuntijaa oli koolla Soukan koulussa kuulemassa ajatuksia tilojen merkitykselle sille, että opetusta voidaan toteuttaa niin, että se vastaa paremmin uudenlaista tapaa ajatella oppiminen (Tulipa pitkä virke!).

Meitä oli Aurorasta iso joukko oman rakennushankkeemme opettajien suunnitteluryhmästä: minä, Raija, Sirja, Sirpa ja Uma.

SEMINAARIN perusviesti oli: Jos halutaan, että koulujen tietokäytänteet (tavat, joilla tietoa syntyy: joko opettaja jakaa, tai tieto  luodaan yhdessä) muuttuvat, myös tilaratkaisujen tulisi muuttua dialogisemmiksi. Tästä hyvänä esimerkkinä näytettiin Helsingin yliopiston Siltavuorenpenkereen uudentyyppistä luentotilaa.

Opetustoimenjohtaja Kaisu Toivasen sanoin: Tulevaisuuden oppimisympäristöjen tulisi olla turvallisia, terveellisiä ja oppimaan innostavia. Harmi, että useimmiten koulurakentamisessa kuitenkin edetään perinteisten ratkaisujen  ehdoilla.

SOUKASSA oli kuitenkin tehty joitain uusia, tosi fiksuja ratkaisuja. Kouluun  on rakennettu erityisiä stress-free-tiloja (kirjasto, opettajainhuone, opettajien lepohuone ja yksi luokkatila). Kokemukset niistä olivat kuulema tosi hyviä. Sen verran dinosaurus olen, että monet näiden tilojen rakentamisen taustafilosofian uskomukseet jäivät minulle valitettavasti  ufoiksi. Esim. ajatukset "vireystilavyöhykkeistä" ja  siitä, että koulun tilojen vaikutusta oppilaiden vireystilaan voitaisin/kannataisi vaihdella päivän mittaan.

Kuulimme  myös kahden opiskelijan opinnäytetöiden tuloksia. He olivat tutkineet innovatiiviseksi tunnettujen  koulujen opettajien näkemyksiä koulutiloista ja eräistä käytenteistä. Mukavaa, että tällaisia teemoja tutkitaan. Päivän viimeistä alustusta tilakokemuksen mittaamisesta en ehtinyt kuunnella. Muut kiireet veivät toisaalle.

SE näissä uuden oppimisen seminaareissa jaksaa ihmetyttää, että ne  toteutetaan lähes aina  vanhan oppimisen mallin mukaan: Muutama  puhuu edestä ja muut ottavat vastaan :-)

Tulevaisuuden opetusmenetelmät

Kirsi Lonka. Kuva aihio on lainatti Helsingin yliopiston
sivuilta ja sitä on muokattu Camera+-appsilla.
SEMINAARIN jykevin anti tuli heti seminaarin aluksi  psykologian professori Kirsti Longalta. Miniluennon otsikkona oli kiehtovasti "Kuinka luodaan mielekästä oppimista, motivaatiota ja hyvinvointia".  Otsikko oli huima. Ehkä monista teknisistä vastoinkäymisistöä johtuen esityksen punainen lanka jäi paikoin haastavasti oman oivaltamisen varaan. Luennoitsijan esitystapa oli kuitenkin tosi iloinen ja raikas.

Puolen tunnin diailotulituksesta poimin seuraavia helmiä:
- Tavallisesti luennolla opettaja on aktiivinen, ja opiskelijalle jää vain passiivinen rooli. Tilannetta hallitsee "oikeassa olemisen kultuuri"
- Lonka on  pohtinut, millaista oppimista tuossa asetelmassa (tietokäytänteessä)  voi tapahtua
- Periaatteessa opiskelijan kokemukset voi jakaa kahdelle ulottuvuudelle: (1) Kuinka haastava sisältö on ja (2) Kokeeko opiskelija oppivansa.

Tästä syntyy mielenkiintoinen nelikenttä. Sen opetus on: oppimistilanteen tulisi olla yhtä aikaa  haastava ja samalla opiskelijoiden tulisi saada kokemuksia oppivansa. Samalla oikeassa olemisen kulttuurista tulisi siirtyä yhdessä kysymisen ja vastaamiseen kulttuuriin, jossa opettaja kirjaa ja jäsentää opiskelijoden ajatuksia.

Longan johdolla oli myös selvitetty opiskelijoiden kokemuksia neljässä eri tilassa: luento, kahvila, kirjasto ja pienryhmä. Parhaiten he olivat "flowssa" kahdessa jälkimmäisessä.

Miten kiinnostus syntyy?

LONKA esitteli myös arvokkaita ajatuksia  jokaista opettajaa kiinnostavasta kysymyksestä: motivoinnista.  Kuinka kiinnostus syntyy? Miten motivaatio sytytetään? Miten sitä pidetään yllä? Hän esitteli kaksi eri näkökulmaa asiaan: Ymmärretäänkö motivaatio tilannesidonnaiseksi vai henkilökohtaiseksi. Tilannesidonnaisessa ajattelussa jokin sytyttää motivaation ja pitää sitä yllä. Henkilökohtaisessa taas ajatellaan, että motivaatio kehkeytyy ja kehittyy. Kummankin taustalla ovat aina myös vietit. Esim. seksi, väkivalta ja kuolema kiinnostavat kaikkia.

Innostavassa oppimismallissa opettaja järjestää opetusta niin, että
- esiin nostetaan kiinnostavia, outoja, jänniä asioita.
- aktivoidaan oppilaitten aikaisempia tietoja (vrt. Herbart)
- kootaan yhteistä tietoa (opettajan osuus vähäisempi);
- tuokion päätteeksi todetaan parempi ymmärtäminen ja opittu asia mielekkääksi. Juuri mielekkääksi kokeminen luo syvää suhdettä tietoon.
- oppilaat kokevat tulleensa kuulluiksi.
- koetaan iloa.

5 kommenttia:

Esa Kukkasniemi kirjoitti...

Mielenkiintoisia ajatuksia, Martti. Olette suuren haasteen edessä rakennusprojektin kanssa.

Itse olen nyt 1½ vuotta toiminut uuden talon rehtorina. En ikävä kyllä päässyt olemaan suunnittelussa mukana, koska virkani alkoi silloin kun "mitään ei enää ollut tehtävissä". Nyt koulun kasvaessa joudun kuitenkin punnitsemaan, miten muutamme olemassa olevia tilaratkaisuja sopivammaksi muuttuneeseen tilanteeseen. (Todellakin 1½ vuodessa muuttuneeseen tilanteeseen).

Tällä hetkellä pohdinnassa on, jaetaanko kirjasto kahdeksi luokaksi vai voisiko kirjasto toimia ihan pysyvästi "suuropetustilana" niin, että aina kaksi opettajaa sitoutuisivat opettamaan yhdessä kahta luokkaa. Yhtälö olisi siis n. 50 oppilasta, 2 opettajaa ja esim. avustaja tai resurssiopettaja mukana. Tämä ratkaisu kiehtoisi, mutta ratkaisun lopullisuus vähän hirvittää...

t. naapurikunnan reksi

Esa Kukkasniemi kirjoitti...

Vielä yksi asia unohtui sanoa. Olin kuluneella viikolla koulutuksessa. Tutkija Liisa Ilomäki kertoi, että he ovat tutkineet mm. mainitsemiasi innovatiiviseksi itseään kutsuvia kouluja. Nämä koulut eivät aina ole kovin innovatiivisia. "Paljon melua tyhjästä". Tunsin myös piston sydämessäni ;-)Yritän pysyä ihan hiljaa vaan...

t. naapurikunnan reksi

Martti kirjoitti...

Kiitos, Esa!

Millaisia neuvoja antaisit? Mikä on teillä toiminut?
MIkä ei?

Meillä on erinomaisia kokemuksia suurryhmästä. Puhuta opettajiasi.Jos löytyy kiinnostusta, kiinostuneet voisivat tulla vaikka seuraamaan toimintaa meille.

Martti

Esa Kukkasniemi kirjoitti...

Ei mulla varmaan hirveän hyviä neuvoja ole antaa. Virheistä olen koittanut oppia.

Pienryhmätiloja eriyttämiseen on usein liian vähän. Meillä on alaluokissa kaikissa ns. eriöt eli luokkien välissä on kahden luokan yhteinen tila eriyttämistä varten. Niistä on tykätty.

Pienryhmien lisäksi kiinnostavaa olisi se, että olisi tilaa suurryhmille, yhteistyölle jne. Muunneltavuus on varmasti avaintermi koulujen rakentamisessa. Tilojen pitäisi olla sellaisia, että ne soveltuvat moneen.

Opetuksen lisäksi mieleen tulee se, että kouluissa varastotilaa on usein liian vähän esim. kalusteita varten. Koulut halutaan rakentaa mielettömän tehokkaasti.

-Esa-

Esa Kukkasniemi kirjoitti...

Ja se piti vielä sanoa, että käy katsomassa Twitter -tilisi. Kirsti Lonka on laittanut meille kutsun 9.11. tilaisuuteen tästä aihepiiristä.

En itse pääse, mutta mene sinä ja bloggaa niin minäkin kuulen, mitä olette puhuneet ;-)

-Esa-