Esisemiaarin alkuun kuului napakka luento, jossa pohdittiin muutos- prosessia jossa lääneistä syntyi mm. Aveja. |
Mutta tänään keskiviikkona klo 17-19 liavahdin valtuustosta yhteen esiseminaareista, jossa pohdittiin rehtorin ja sivistysjohtajana profession tulevaisuutta. Minut oli pyydetty mukaan paneeliin kenttärehtorin ominaisuudessa. Muina osallistujina olivat Miika Risku Rehtori-instituutista, Marjo Kyllönen Helsingin opetusvirastosta ja Armi Mikkola OKM:stä. Yleisö - jossa oli paljon tuttuja- osallistui aktiivisesti keskusteluun.
Otin omaksi roolikseni pimeään katselun. Nostin esiin tekijöitä, jotka voivat johtaa kouluttomaan yhteiskuntaan - jossa ei tietenkään rehtoriakaan tarvita. Puhuin myös murheestani siitä, että rehtorin profession kulmakivista ammatin tiedeperusta (didaktiikkaa) ja profession tuntomerkit: autonomia, autarkia ja autenttisuus ovat uhattuina. Autenttisuus on nimenomaan pedagogiikkaa, kasvatusta kouluyhteisössä. Kouluon jätetty yksin selviämään liian vaikeiden asioiden kanssa.
Esiseminaari uskoi yhä vahvasti koulutukseen tienä tulevaisuuteen. Professio tulee muuttumaan jaetun johtajuuden suuntaan. Siitäkin oltiin varsin yksimielisiä, että elämme murrosaikaa, jossa näkyvyys eteenpäin on huono.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti