 |
| Kosti Helimäen kuva Hesarin sivuilta lainattuna. |
MINÄ tutustuin Helimäkeen, kun olin nuori vastavalmistunut luokanopettaja. Marssimme kurssitoverini Jorma J. Ahosen ja lapsuuden ystäväni Juhani Ihanuksen kanssa Annankadun komeaan Raittiuskasvatusliiton huoneistoon ja myimme Kostille idean "Tuomo Kuono ja Tupaa "- diashowsta. Pakettiin kuului parikymmentä nukkediaa (nuket tekivät Juha ja Krista Syrjälä) ja kuulokuva musiikkeineen kaikkineen. Kosti näytti vihreää valoa. Materiaali oli valmis vuonna 1980, ja siitä alkoi pitkä yhteistyömme erilaisten terveyskasvatusmateriaalien parissa. Sain olla mukana kirjoittamassa tuolloin vielä tuotettuja raittiuskirjoitustehtäviä ja yhä monessa suhteessa idealtaan moderneja kerhomateriaaleja. Osaan liittyi oikein VHS-videomateriaaliakin. Viimeiset yhteistyöprojektimme ajoittuivat 1990-luvun puoliväliin.
Helimäki oli koulutukseltaan kansakoulunopettaja. Hesarin mukaan hän väsyi 70-luvulla mustavalkoisina pitämiinsä raittiuskilpakirjoitusten aineistoihin ja ryhtyi Irma-vaimonsa komennuksesta tekemään itse parempia. Helimäestä kasvoikin mainio järjestöihminen. Raittiuskasvatusliitosta tuli hänen aikanaan Nuorisokasvatusliitto, joka sittemmin tosiasiallisesti sulautui Terveys ry:een. Helimäki rakensi verkostoja jo ennenkuin niistä edes puhuttiin. Ansioistaan Tasavallan Presidentti myönsi hänelle sosiaalineuvoksen arvonimen.
Kosti Helimäki oli taitava ihmisten johtaja. Hän osasi kannustaa ja innostaa - myös minua. Helimäki oli oman isäni ikäluokkaa. Oli helppo ottaa sellaiselta oppia. Jossain keskustelussa hän harmitteli uranvalintaansa ja pohti, olisiko elämä ollut toisenlaista, jos hän olisi hakeutunut liike-elämän palvelukseen. Ehkä. Kykyjä hänellä varmasti olisi ollut. Mutta Kosti halusi edistää hyvää maailmassa. Loppuun asti.
Olen hyvin kiitollinen upeista mahdollisuuksista opetella oppimateriaalin tekoa ja niistä syvällisistä viisauksista, joita hän yhteistyökumppaneilleen jakoi. Konkreetisti Kostin vaikutus näkyy yhä omassa kirjahyllyssäni TimeSystem-kalentereiden rivistönä. Tosin hänellä ne olivat paremmin suorassa.
Muistan elävästi, kun kerran jo hieman varttuneempana, saavuin myöhässä johonkin kokoukseen, ja Kostia kiinnosti, millä autolla tulin. Minulla oli tuolloin vanhahko valkoinen 1980-luvun alun Mersu. Kosti sanoi:
- Mitäpä muuta nuori mies voi toivoa kuin valkoisen Mersun.
Osui ja upposi. Juuri näin ihmisiä johdetaan! Kosti kirjoitti minulle myös komean suosituskirjeen, kun hain vuonna 1989 Auroran koulun rehtoriksi. Olin siitä hyvin ylpeä.
Kiitos, Kosti, että sain tehdä tovin kanssasi yhteistä matkaa. Kepeät mullat!
Ks. http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/5208/kosti-helimäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti