Muutoksen menetyskertomuksia: Osa 1 Nuoren NL:n koulukokeilut

Kajava, K. (1965). Neuvostokoulun ja
- kasvatuksen peruspiiteitä. Helsinki:
Tammi.

KAIKKI muutokset eivät suinkaan onnistu. Tässä yhteydessä onnistuminen lienee syytä määritellä lyhyesti. Onnistunut muutos on tehokas ja hyvä. Tehokkuuden perinteinen määritelmä on, että jokin toteutuu niin,  että tavoitteet saavutetaan edullisin kustannuksin ja niin, ettei samalla synny etuja merkittävimpiä muita haittoja. Hyvää taas Eero Ojanen pilkkoo eri tasoiksi: hyvä toimii teknisesti, hyvä tuntuu asianosaisista hyvältä,  hyvä edistää oikeudemukaisuutta ja tasa-arvoa ja hyvä edistää hyvää maailmassa.

Muutos voi siis epäonnistua kovin monella lailla
- tavoitteita ei saavuteta ; uusi ei toimi niinkuin pitää
- se osoittautuu kalliiksi, kalliimmaksi kuin aikaisempi
- se tuottaa sivuvaikutuksia, jotka  ovat suurempia kuin edut
- se ei tunnu asianosaisista hyvältä
- se edistää epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta ha
- se lisää pahaksi koettua maailmassa.

Yksi epäonnistunut, menetetty  muutos oli  nuoren Neuvostoliiton  koulukokeilut  vuosina 1917-1930. Niistä kerrotaan mm. Kalevi Kajavan teoksessa Neuvostokoulun ja - kasvatuksen peruspiirteitä, jonka ostin Huutonetistä.

Lokakuun vallankumous merkitsi rajuja muutoksia myös  koulujen toimintaan. Kirkko erotettiin valtiosta ja kouluista. Koulujen valvonta siirrettiin neuvostoille, joista kyläneuvosto tärkein. Säädettiin laki yhtenäiskoulusta, jossa oli kaksi astetta.  Opetus muuttui maksuttomaksi- mutta oli aluksi vapaaehtoista.

Myös pedagogiikka koki vallankumouksen. Uuden neuvostopedagiikan kärkinimiä olivat Krupskaja, Satski, Pinkevits Blonski ja Makarenko.  Länsimaisia guruja olivat mm. Dewey, Kerschensteiner, Key ja Lay.

Kasvatusihanteeksi nousi uusi neuvostoihminen, joka kyllä ymmärrettiin monin eri tavoin. Opetus sekularisoitiin.  Uskonnon tilalle tuli materialismi ja politiikkaa. Tsaarinajan kansallisuusaate korvattiin kansainvälisyyden aatteella. Poikia ja tyttöjä alettiin opettaa yhdessä. Menetelmiin otettiin innolla vaikutteita 1900-luvun alun vapaus- ja työpedagogiikasta. Työtä ei enää käsitetty henkiseksi aherrukseksi vaan se sai toiminnallis-tuotannollista leimaa. Rankimmissa kokeiluissa ("Koulun kuolema"), opetus siirrettiin kokonaan verstaisiin ja työpajoihin. Marx oli pitänyt mahdollisena koulun muuttamista kokonaan tehtaaksi tai tuotantolaitokseksi.

Varovaisemmissa  kokeiluissa sovellettiin Dalton-suunnitelmaa, jossa kuitenkin yksilöllisen työn tilalle otettiin  kollektiivinen työ. Kouluista tuli työ- ja tuotantokouluja. Monissa kouluissa  tyydyttiin  usein vain tähdentämään opetuksen käytännöllisyyttä. Oppilaat yhdessä opettajiensa kanssa pyrkivät huolehtimaan koulujen kunnossapitämisestä, opetusvälineiden hankkimistesta sekä muista koulunpitoon kuuluvista tehtävistä omatoimisen ja kollektiivisen työn avulla.

Kokeiluissa otettiin tutkinnot pois. Todistukset pois. Arvosanat pois. Oppiaineiden tilalle kokonaisuuksia; Opetuksen lähtökohdaksi otettiin yleishyödylliset laitokset kuten tehtaat, sahat, posti, lennätin, rautatiet. Entiset oppikirjat hylättiin ja tilalle otettiin työkirjat ja –vihkot, joihin oppilaat tekivät tunneilla muisiinpanojaan.

Opettajilta riisuttiin rangaistusvalta. Oppilaille annettiin itsehallinto: Pioneerit ja nuorisoliittolaiset (komsomolit)  huolehti koulun sisäisestä järjestyksestä.

Huikeita kokeiluja. Mutta sitten...

"Imperiumin vastaisku" 

Oppilaiden rajattomalle vapaudelle perustuvista kasvatusaatteista jouduttiin kuitenkin  luovuttamaan  jo  uutta talouspolitiikkaa edustaneen NEPin aikakaudella, joka alkoi vuonna 1922 ja joka kesti  noin vuoteen 1927. Nuoressa valtiossa tarvittiin eri alojen spesialisteja. Vastavallankumouksen estämiseksi tarvittiin luokkatietoinen proletariaatti ja ammattitaitoinen nuoriso. Kokeilujen sijasta koulutoimi haluttiin vakiinnuttaa.  Kokeiluista luovuttiinkin vuosina 1931 ja 1932.

Jo vuonna 1927 annettiin uudet opetussuunnitelmat, jotka edellyttivät oppiainejakoa. Vanhat rakenteet palautettiin 1930-luvulla samalla kun aluksi nelivuotinen alkeiskoulu ja myöhemmin 7-vuotinen koulu tuli kaikille pakolliseksi:  Tutkinnot. Todistukset. Arvosanat. Rangaistukset.  Kotitehtävät. Kuri ja järjestys ja korkea vaatimustaso palautettiin kouluun.  Koulutyö perustui nyt opetussuunnitelmaan ja opettajajohtoiseen työtapaan. Opettaja oli kasvattaja. Hänen tehtävänsä oli esitellä aines johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti oppikirjan pohjalta ja herättää oppilaissa harrastus. Pioneerit ja nuorisoliittolaiset (komsomolit)  keskittyivät  nyt vapaa-ajan harrastusten ohjaamiseen sekä heikosti opinnoissa menestyvien oppilastovereiden auttamiseen heidän opinnoissaan.

Missä mielessä muutos epäonnistui?

Muutos voi siis epäonnistua kovin monella lailla. Millä lailla tämä koulukokeilu epäonnistui?

- tavoitteita ei saavuteta ; uusi ei toimi niinkuin pitää. Kokeilu keskeytettiin.  Oletettavasti systeemi ei sopinut mm. valtaville joukoille sisällissodassa huoltajia vaille jääneille 

- se osoittautuu kalliiksi, kalliimmaksi kuin aikaisempi. Todenäköisesti oppiminen ei ollut riittävän tehokasta, vapauden periaate käy aluksi tyhjäkäyntiä. Nuori valtio oli köyhä.

- se tuottaa sivuvaikutuksia, jotka  ovat suurempia kuin edut. Ilmeisesti kouluopetuksen vapaus uhkasi uuden neuvostokulttuurin kurinalaisuuden vaatimuksia.

- se ei tunnu asianosaisista hyvältä. Hankkeen keskeyttäminen oli myös vallanvaihtoa.

- se edistää epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta. Ainakin ideoiden kehittelijöiden mielestä.

- ja se lisää pahaksi koettua maailmassa. Tähän on vaikea ottaa kantaa.

Miksi muutos ajettiin alas?

MIKSI ainakin länsimaisittain ajateltuna upea reformipedagoginen uudistus epäonnistui? En ole löytänyt tieteellistä analyysia aiheesta, joten joudun vain arvailemaan.  Ehkä kyse oli ennenmuuta ideologiasta.

Leninin kuollessa valta siirtyi kovien arvojen Stalinille. Maa tarvitsi  hänen mielestään kuria ja järjestystä. Maa kävi sotaa ja valmiistautui seuraavaan. 1930-luvulla pahin vihollinen Saksa siirtyi sekin kurinalaiseen diktatuuiin, jossa myös koulukasvatus muuttui sotaan valmistavaksi.

Reformipedagogiikan vapaus ja yksilökeskeisyys eivät istuneet  sellaiseen  ideologiaan. Reformipedagogiikka ei näyttänyt yhtä tehokkaalta ja yhtä hyvin hallittavalta kuin opettajakeskeisempi malli.