Työkalu huonoon oppimiseen

MONI tietää  Yrjö Engeströmin. 1960-luvun vimmaisen teiniliiton pääideologin,  1970 -luvun radikaalin marxilaisen kasvatustieteen opiskelijan,  1980-luvulla Leontjevistä väitelleen tutkijan ja aikuskasvatuksen professorin,  1990-luvulla San Diegossa toimineen  viestinnän professorin  ja akatemiaprofessorin, 2000-luvulla Helsingin yliopiston aikuiskasvatuksen professorin ja vuonna 2011 tiedeakatemian jäseneksi valitun omaperäisen ajattelijan. Joka muuten vasta jäi eläkkeelle. Komea ura muutoslaboratorioineen. Hienoja kirjoja.

ENGESTRÖMIN ärhäkkää tyyliä kuvaa hänen lanseeraamansa käsitepari huono ja hyvä oppiminen. Näin hän ne erottaa.

" On olemassa huonoa ja hyvää oppimista. Huono oppiminen kulkee kehityksen jäljessä. Hyvä oppiminen kulkee kehityksen edellä, raivaten tietä uusille kehitystasoille. Huono oppiminen on ennalta annetun, valmiin kulttuurin siirtämistä vastaanottajien päihin. Hyvä oppiminen tuottaa aina jotakin ennalta arvaamatonta, jotakin, mitä ei vielä ollut valmiina olemassa.”

Aika demagogiset nimet kahdelle  tavalle oppia. Tein  opsin pdf-versioon sanahakuja "huonoon" oppimiseen liittyvistä termeistä (eri taivutusmuodoissa), ja sain osumia seuraavasti:

- harjoitteleminen (yli 122 sivulla)
- kertaaminen (0)
- lukunopeus (0)
- lukutekniikka (0)
- mieliin palauttaminen (0)
- muistaminen  (3) - Opetuksen tulee tukea oppimiseen, muistamiseen ja ajattelemiseen liittyvien prosessien kehittymistä.... muistamisen sijasta huomio soveltamiseen
- muistiinpainamiskeinot (10) - kielissä
- muisti (1) - Vuosiluokilla 1-2 huomiota muistin kehittymiseen
- muistissa säilyttäminen (0)
- omaksuminen (51)
- opiskelutekniikka (1)
- oppikirja (1) - maksuttomuus
- osaaminen (330 sivulla)
- osata perinpohjaisesti (0)
- siirtovaikutus (1) - kielikylpy
- soveltaminen (53)
- syväoppiminen
- ulkoa osaaminen (2) - kielissä
- yleistäminen (0)
- ylioppiminen  (0)
- ymmärtäminen (225 sivulla)

Kuten huomataan, uuden opsin  teksti aikalailla välttää  monia "huonon" oppimisen käsitteitä. Mutta ei kaikkia. Edelleenkin on  asioita, jotka kannattaa - ihan opsin sanoilla  - opetella kunnolla. "Harjoittelemalla", "omaksumalla", "soveltamalla" niin että "ymmärtää" ja osaa ne.

Huono oppiminen kannattaa toteuttaa hyvin, harkitusti.

Klikkaa taulukko suuremmaksi

Työkalu

KAIVELIN  siksi esiin erilaisia teoriamalleja siitä, miten kunnolla, kokonaan, syvästi  oppiminen tapahtuu, ja kokosin niistä viereisen taulukon. Mukana on myös Engeströmin oma "täydellisen oppimisen malli" hänen kognitiivisen oppimisteorian kaudeltaan. Ei heitetä vuosituhansien aika oivallettua roskakoppaan

Yritän seuraavassa tarkentaa tuon taulukon pohjalta  8- osaisen vaihemallia, jota voi käyttää silloin, kun jokin asia pitää oikeasti osata.

Näin  "huonoa oppimista" kannattaa  ohjailla:

1. Ensin on herätettävä huomio (Aristoteles).  Viritetään porukka (Gagne)
- Siihen on monta kikkaa. Yllättävä yksityiskohta tms.  Ongelma.

2. Avataan  konkreetti oppimistavoite (vrt. Herbart, Soininen, Gagne, Engeström)
- Opettaja kertoo mitä on tarkoitus oppia.

3. Käydään läpi, mitä lapset jo tietävät asiasta. Palautetaan mieliin. "Muistetaan uudelleen" (Sokrates, Herbart, Soininen, Gagne, Engeström)
- Esim. käsitekartta, opetuskeskustelu

4.  Selitetään opeteltava asia:  kokonaiskuva ensin (Engeström), sitten esitellään ja selitetään uudet asiat yksi kerrallaan. Keskustellen, kehittäviä kysymyksiä käyttäen. Tehdään yhdessä havaintoja.. Vertaillaan uutta tietoa aikaisempiin.  Liitetään uusi lasten vanhoihin käsityksiin. Eli prosessoidaan tietoa.
- Engeström käytti itse ns. alkusolua yksinkertaistamaan kokonaisuutta. Siis vertausta.

5. Löydetään  perusajatus.  Ymmärretään. Vedetään yhteen. Tiivistetään.  Käännetään käsitteiksi. Struktroidaan Yhdistetään uudeksi, päivitetyksi tietorakenteeksi (Sokrates, Aristoteles, Comenius, Herbart, Soininen, Lahdes, Engeström)
- keskustellen

6. Käytetään uutta tietorakennetta.  (Comenius, Herbart, Soininen, Lahdes)
- Annetaan soveltamistehtäviä. Harjoitellaan. Ratkotaan sitä käyttäen ongelmia. Jotta ei unohdu jatketaan harjoittelua ja palataan asiaan. Siis kerrataan.

7. Arvioidaan  oppimista. (Lahdes, Gagne, Engeström)
- Annetaan  palautetta. Arvioidaan omaa osaamista.

8. Arvioidaan myös luotua tietorakennetta. Toimiiko se? Puuttuuko siitä jotain (Engeström)
Yhteinen keskustelu.