ISMO Kiesiläinen on 36-vuotias mediapedagogi, elokuvakasvattaja, kouluttaja, nuorisotyöntekijä, toimittaja ja elokuvantekijä. Hän on töissä tuottajana Helsingin kaupungin ylläpitämässä Nuorten Ääni -toimituksessa ohjaamassa nuoria yhteiskunnallisesti vaikuttavan median tekemisessä.
Kiesiläisen mainio pedagoginen innovaatio on kamerakynäpedagogiikka, josta on juuri julkaistu netissä 124 sivuinen opettajanopas: Kiesiläinen, Ismo (2017). Kamerakynän pedagogiikka. Opettajan käsikirja. Pdf-kirja. Teoksen saa ladattua maksutta osoitteesta:
http://www.mystinenportaali.com/mediakasvatus/kamerakyna.html
Kirjan alkuosa avaa lukijalle helppulukuisesti, mistä oikein on kysymys. Loppupuoleen on koottu teoreettistä kehystä kamerakynän pedagogiikan ympärille.
Kamerakynäpedagogiikka pähkinänkuoressa
Perusidea on, että videokamera (älypuhelin) on uusi kynä. Annetaan oppilaiden kirjoittaa (oppia) sillä; Kamera on väline, jonka avulla oppilas tutkii maailmaa, ajattelee ja ilmaisee ajatteluaan.
Oppimista ohjataan yksinkertaisilla videokuvaustehtävillä. Työskentelyssä on kaksi vaihetta: kuvaustehtävä ja katselutehtävä (tai itse asiassa kolme, jos käytetään myös vertaisarviointia). Koska videoita ei tarvitse editoida, työskentelyyn riittää usein yksi oppitunti ja tavallinen älypuhelin.
1. Kuvaustehtävä
Opettaja antaa oppilaille täsmällisen kuvaustehtävän, joka kuitenkin jättää ilmaa oppilaiden omille ratkaisuille. Sitten oppilaat lähtevät - mielellään pienissä ryhmissä- ratkaisemaan annettua tehtävää.
Tehtävä voi olla esim:
- Etsikää ja kuvatkaa koulun pihalta mahdollisimman monta kevään merkkiä.
- Keksi parin kanssa oma lause, jossa on juuri tässä järjestyksessä adjektiivi, substantiivi ja verbi. Millainen, mikä, tekee mitä? Kuvatkaa ne.
- Valitkaa ammatti, jonka edustajaa haluatte koulussa haastatella. Miettikää neljä kysymystä, jotka aiotte esittää haastateltavalle...
- Valitkaa yksi oppikirjan kappaleen tapahtumiin liittyvä henkilö. Kuvatkaa videoblogi, jossa tämä henkilö kertoo kameralle elämänsä yhden erityisen päivän tapahtumista. Poimikaa mukaan vähintään viisi faktaa tekstistä.
- Mikä kouluympäristössä on huonosti, ikävää tai muutoksen tarpeessa? Kuvaa parin kanssa 30 sekunnin mittainen video, jossa havainnollistatte epäkohdan.
Yksinkertaisimmillaan kuvaustehtävään kuluu aikaa vain muutama minuutti. Videot voilla olla vain parinkymmenen sekunnin mittaisia yhden otoksen klippejä. Niitä ei leikata eikä niitä yleensä edes siirretä pois laitteelta, jolla ne kuvattiin.
Katselutehtävä
Nyt katsominen ei ole juhlallinen eikä passiivinen tapahtuma, jossa tekijät esittävät tuotoksensa yleisölle. Se on tilanne, jossa videoita tutkitaan ja tulkitaan. Videot voidaan katsoa suoraan laitteen ruudulta esim. pienryhmissä. Laitteet voidaan myös avata pulpettien päällä, ja panna koko luokka kiertämään ja katsomaam ne. Kenenkään ei tarvitse odottaa. Aikaa kuluu vähemmän.
Tehtävä voi olla esim:
- mitä kevään merkkejä havaitset videolla?
- pohtikaa yhdessä, mitkä kuvatuista asioista (tehtävänä ollut kuvata kone) ovat koneita. Mikä tekee niistä koneita?
- valitkaa videoilla esitetyistä epäkohdista koulussanne yksi, ja keksikää yhdessä ratkaisuehdotus.
Arviointitehtävä
Kiesiläinen ei kehota lapsia arvostelemaa toisten kuvaamien videoiden laatua. Metodin fokus ei ole siinä vaan oppimisessa. Oppilaat voivat mieluummin antaa videoista palautetta tekijöille vastaamalla esim. tällaisiin kysymyksiin:
- Tästä videosta minä opin, että...
- Tässä videossa oli mukavaa se, että....
Videokuvaaminen voi korvata esitelmän, seinälehden, esseen tai perinteisen kotitehtävän. Jos kamerakynätehtävistä on tarkoitus antaaarvosana, tehtävät tulisi pisteyttää etukäteen vaatimustason ja työmäärän mukaan. Oppilaan suorittamien tehtävien yhteispistemäärä määrittelisi sitten suoraan arvosanan.
Vaikuttaa hauskalta, helpolta ja fiksulta
KAMERAKYNÄtehtävät ovat simppeli tapa käyttää videokuvaamista oppimisen apuna. (Kunhan laitteista päästään sopuun. )Videokuvaaminen on motivoivaa, ja kuvaustehtävässä on helppo onnistua. Videoiden näyttäminen vertaisille motivoi tsemppaamaan. Kuvaustehtävä myös eriyttää vaivattomasti.
Kamerakynätehtävät istuvat hyvin uuden opsin henkeen. Oppiminen on tällä tavalla aktiivista ja toiminnallista - kunhan oppilaille jää riittävä mahdollisuus itse määritellä, miten he videon tekevät. Ne vahvistavat oppilaiden omistajuutta omasta oppimisestaan. Tehtäviä tehdään yhdessä. Oppilaat opettavat toisiaan. Kamerakynätyöskentely laajentaa oppimisympäristöä luokkahuoneen, koulurakennuksen ja koulun pihan ulkopuolelle. Hyvät tehtävät lisäävät myös pedagogista hyvinvointia.
Pedagogiikka tukee laaja-alaisen osaamisen taitojen kehittymistä. Se mahdollistaa tieto- ja viestintätekniikan käyttämisen eri oppiaineissa mielekkäällä tavalla ja samalla kehittää monilukutaidon valmiuksia: tiedon hankkimista, yhdistämistä, esittämistä ja arvioimista eri muodoissa erilaisten välineiden avulla. Se kehittää ajattelua; elokuva ymmärretään siinä ajattelun jrepresentoimisen välineenä. Se syventää mm. tämän päivän audiovisuaalisen kulttuurin ymmärtämistä. Kuvaaminen kehittää ja motivoi vuorovaikutusta. Se tarjoaa mahdollisuuksia ilmaisuun.
OPETTAJANOPAS vakuuttaa, että tämä pedagoginen malli – ajatus kamerasta kynänkaltaisena oppimisen välineenä, on mainio ja sitä voi soveltaa eri tavoin eri ikäisten oppilaiden kanssa eri oppiaineissa varhaiskasvaksesta aikuisopetukseen. Teksti on helppolukuista, mutta loppupuolella hieman irtonaista.
JOS aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa etsiä netistä sivu: kaikkikuvaa.fi/edu/
Sieltä löytyy Kaikki kuvaa EDU -verkkokurssi, joa on maksuton. Monipuolinen materiaali esittelee kamera- kynän pedagogiikkaa audiovisuaalisessa muodossa. Opetushallituksen rahoittamalla, tuotantoyhtiö Amazementin toteuttamalla kurssilla kamerakynätyöskentelyä ja elokuvallista ajattelua opiskellaan katsomalla pieniä opetuselokuvia. Kurssi tarjoaa kymmeniä opettajien kehittämiä ja kokeilemia tehtäväideoita eri oppiaineisiin.
Kiesiläisen mainio pedagoginen innovaatio on kamerakynäpedagogiikka, josta on juuri julkaistu netissä 124 sivuinen opettajanopas: Kiesiläinen, Ismo (2017). Kamerakynän pedagogiikka. Opettajan käsikirja. Pdf-kirja. Teoksen saa ladattua maksutta osoitteesta:
http://www.mystinenportaali.com/mediakasvatus/kamerakyna.html
Kirjan alkuosa avaa lukijalle helppulukuisesti, mistä oikein on kysymys. Loppupuoleen on koottu teoreettistä kehystä kamerakynän pedagogiikan ympärille.
Kamerakynäpedagogiikka pähkinänkuoressa
Perusidea on, että videokamera (älypuhelin) on uusi kynä. Annetaan oppilaiden kirjoittaa (oppia) sillä; Kamera on väline, jonka avulla oppilas tutkii maailmaa, ajattelee ja ilmaisee ajatteluaan.
Oppimista ohjataan yksinkertaisilla videokuvaustehtävillä. Työskentelyssä on kaksi vaihetta: kuvaustehtävä ja katselutehtävä (tai itse asiassa kolme, jos käytetään myös vertaisarviointia). Koska videoita ei tarvitse editoida, työskentelyyn riittää usein yksi oppitunti ja tavallinen älypuhelin.
1. Kuvaustehtävä
Opettaja antaa oppilaille täsmällisen kuvaustehtävän, joka kuitenkin jättää ilmaa oppilaiden omille ratkaisuille. Sitten oppilaat lähtevät - mielellään pienissä ryhmissä- ratkaisemaan annettua tehtävää.
Tehtävä voi olla esim:
- Etsikää ja kuvatkaa koulun pihalta mahdollisimman monta kevään merkkiä.
- Keksi parin kanssa oma lause, jossa on juuri tässä järjestyksessä adjektiivi, substantiivi ja verbi. Millainen, mikä, tekee mitä? Kuvatkaa ne.
- Valitkaa ammatti, jonka edustajaa haluatte koulussa haastatella. Miettikää neljä kysymystä, jotka aiotte esittää haastateltavalle...
- Valitkaa yksi oppikirjan kappaleen tapahtumiin liittyvä henkilö. Kuvatkaa videoblogi, jossa tämä henkilö kertoo kameralle elämänsä yhden erityisen päivän tapahtumista. Poimikaa mukaan vähintään viisi faktaa tekstistä.
- Mikä kouluympäristössä on huonosti, ikävää tai muutoksen tarpeessa? Kuvaa parin kanssa 30 sekunnin mittainen video, jossa havainnollistatte epäkohdan.
Katselutehtävä
Nyt katsominen ei ole juhlallinen eikä passiivinen tapahtuma, jossa tekijät esittävät tuotoksensa yleisölle. Se on tilanne, jossa videoita tutkitaan ja tulkitaan. Videot voidaan katsoa suoraan laitteen ruudulta esim. pienryhmissä. Laitteet voidaan myös avata pulpettien päällä, ja panna koko luokka kiertämään ja katsomaam ne. Kenenkään ei tarvitse odottaa. Aikaa kuluu vähemmän.
Tehtävä voi olla esim:
- mitä kevään merkkejä havaitset videolla?
- pohtikaa yhdessä, mitkä kuvatuista asioista (tehtävänä ollut kuvata kone) ovat koneita. Mikä tekee niistä koneita?
- valitkaa videoilla esitetyistä epäkohdista koulussanne yksi, ja keksikää yhdessä ratkaisuehdotus.
Arviointitehtävä
Kiesiläinen ei kehota lapsia arvostelemaa toisten kuvaamien videoiden laatua. Metodin fokus ei ole siinä vaan oppimisessa. Oppilaat voivat mieluummin antaa videoista palautetta tekijöille vastaamalla esim. tällaisiin kysymyksiin:
- Tästä videosta minä opin, että...
- Tässä videossa oli mukavaa se, että....
Videokuvaaminen voi korvata esitelmän, seinälehden, esseen tai perinteisen kotitehtävän. Jos kamerakynätehtävistä on tarkoitus antaaarvosana, tehtävät tulisi pisteyttää etukäteen vaatimustason ja työmäärän mukaan. Oppilaan suorittamien tehtävien yhteispistemäärä määrittelisi sitten suoraan arvosanan.
KAMERAKYNÄtehtävät ovat simppeli tapa käyttää videokuvaamista oppimisen apuna. (Kunhan laitteista päästään sopuun. )Videokuvaaminen on motivoivaa, ja kuvaustehtävässä on helppo onnistua. Videoiden näyttäminen vertaisille motivoi tsemppaamaan. Kuvaustehtävä myös eriyttää vaivattomasti.
Kamerakynätehtävät istuvat hyvin uuden opsin henkeen. Oppiminen on tällä tavalla aktiivista ja toiminnallista - kunhan oppilaille jää riittävä mahdollisuus itse määritellä, miten he videon tekevät. Ne vahvistavat oppilaiden omistajuutta omasta oppimisestaan. Tehtäviä tehdään yhdessä. Oppilaat opettavat toisiaan. Kamerakynätyöskentely laajentaa oppimisympäristöä luokkahuoneen, koulurakennuksen ja koulun pihan ulkopuolelle. Hyvät tehtävät lisäävät myös pedagogista hyvinvointia.
Pedagogiikka tukee laaja-alaisen osaamisen taitojen kehittymistä. Se mahdollistaa tieto- ja viestintätekniikan käyttämisen eri oppiaineissa mielekkäällä tavalla ja samalla kehittää monilukutaidon valmiuksia: tiedon hankkimista, yhdistämistä, esittämistä ja arvioimista eri muodoissa erilaisten välineiden avulla. Se kehittää ajattelua; elokuva ymmärretään siinä ajattelun jrepresentoimisen välineenä. Se syventää mm. tämän päivän audiovisuaalisen kulttuurin ymmärtämistä. Kuvaaminen kehittää ja motivoi vuorovaikutusta. Se tarjoaa mahdollisuuksia ilmaisuun.
OPETTAJANOPAS vakuuttaa, että tämä pedagoginen malli – ajatus kamerasta kynänkaltaisena oppimisen välineenä, on mainio ja sitä voi soveltaa eri tavoin eri ikäisten oppilaiden kanssa eri oppiaineissa varhaiskasvaksesta aikuisopetukseen. Teksti on helppolukuista, mutta loppupuolella hieman irtonaista.
JOS aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa etsiä netistä sivu: kaikkikuvaa.fi/edu/
Sieltä löytyy Kaikki kuvaa EDU -verkkokurssi, joa on maksuton. Monipuolinen materiaali esittelee kamera- kynän pedagogiikkaa audiovisuaalisessa muodossa. Opetushallituksen rahoittamalla, tuotantoyhtiö Amazementin toteuttamalla kurssilla kamerakynätyöskentelyä ja elokuvallista ajattelua opiskellaan katsomalla pieniä opetuselokuvia. Kurssi tarjoaa kymmeniä opettajien kehittämiä ja kokeilemia tehtäväideoita eri oppiaineisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti