Kirjoja

Kirjoja

torstaina, elokuuta 10, 2017

10 vinkkiä pariopettajksi ryhtyville

Auroran koulun pariopettajia muutaman vuoden takaa:Ulla ja Katri ja
Dream-Mix. 
UUSI lukuvuosi alkaa juuri. Moni pohtii, kannattaisiko nykäistä vaikka rinnakkaisluokan opettajaa ja kokeilla pariopettajuutta yhdistämällä kaksi luokkaa.  Vielä ehtii ihan hyvin.  Yhä usemmat opettajat haluvat nimittäin tehdä työtä mieluummin yhdessä kuin yksin.

Pariopettajuudella  on monta nimeä, ja sillä tarkoitetaan  monenlaisia  ratkaisuja. Voidaan toimia niin, että yhdellä opettajalla on pääasiallinen vastuu opetuksen suunnittelusta ja toteutuksesta, ja toinen   antaa tukea jollekin tai joillekin oppilaille. Kaksi opettajaa voi opettaa myös kahta eri ryhmää oppilaita yhtä aikaa samassa tilassa. Opettajia voi olla myös enemmän kuin kaksi (tällöin puhutaan tiimiopettajuudesta).  Opetettava sisältö voidaan jakaa opettajien kesken ja opettaa  luokkaan muodostetuissa työpisteissä (pistetyökentely).Yksi pisete voi olla itsenäisen työn piste.

Luontevaa on määritellä pariopettajuus erilaisine variaatioineen kahden opettajan yhteisopetukseen asti ulottuvaksi  yhteistyöksi. Tällöin opettajat suunnittelevat ja arvioivat opetusta yhdessä mutta  myös opettavat yhdessä samaa oppilasjoukkoa. Joko kaiken aikaa tai joitain tunteja.

Miksi kannattaisi?

Kokemuksia tästä työtavasta on ainakin 1990- luvulta alkaen. Kun haastattelee opettajapareja, lähes kaikki ovat tosi tyytyväisiä. Miksi?

- Opetuksen taso ja laatu nousee. Se monipuolistuu. Pariopettajuus tuo luokkaan kahden ihmisen tiedot ja taidot. Opetusta pohditaan ja suunnitellaan jatkuvasti enemmän, kuin mitä yksin tulisi tehtyä.
- Opetus monipuolistuu. Iso ryhmä voidaan jakaa kahtia joustavasti ja opettaa  sisällöt  eri tavoin eri ryhmille. Ryhmäjako voi joustaa. Opetusta voidaan eriyttää: Toinen opettaa suurryhmää, toinen pienryhmää kerraten ja rikastaen. Toinen opettaa niitä, jotka osaavat, ja toinen pääsee auttamaan niitä, joilla on vaikeaa. Toinen opettaja voi viedä pienen intohimoryhmän soittamaan bändikämppään, ja muut jäävät opiskelemaan luokkaan.
- Oma opetustaito syvenee. Omat ratkaisut tulee perusteltua kollegalle.
- Opetus helpottuu. Pariopettajuus pakottaa luokkaan rutiineita, jotka helpottavat lasten ja aikuisten työntekoa.
- Vastuu kevenee. Opettajat jakavat vastuun suunnittelusta, opettamisesta ja arvioinnista.
- Työrauha pysyy. Jokin odottamaton tilanne, kuten kiusaaminen, ei katkaise opetustilannetta.  Oppilaat eivät riehaannu opettajan poissaolosta, kun toinen on kuitenkin paikalla.
- Sijaisjärjestelyt ovat helppoja. Toisen ollessa poissa toinen on todennäköisesti paikalla ja työskentely voi jatkua niin kuin ennenkin. Myös sijaisen on helpompi tulla vakituisen opettajan pariksi.
- Oppilaat saavat aikuisten hyvästä vuorovaikutuksesta mallia.
- Oppilailla on paljon kavereita. Pienissä luokissa on usein erityisesti tytöillä niin sanottua sosiaalista ahtautta. Suuressa luokassa voi myös löytää uuden kaverin, jos tulee riita.
- Arvioinnin luotettavuus kasvaa: Oppilas saa luotettavan arvion osaamisestaan, kun arvioijia on kaksi.
-  Oppilaantuntemus kasvaa. Toisen opettaessa toisella opettajalla on mahdollisuus tarkkailla luokkaa, oppilaiden keskittymistä, työtapoja ja muun muassa sosiaalisia suhteita.
-  Jaksaminen paranee: Ongelmia on helpompi ratkaista yhdessä: asioita näkee laajemmin, kun on kaksi näkemystä, ja taakka kevenee. Ikävämmätkin asiat voi aina jakaa toisen kanssa.  Jaettu ilo on kaksinkertainen ja jaettu suru kevyempi.
- Työviihtyvyys paranee: Opettajat voivat jakaa mieltymyksensä mukaan ne oppiaineet, joista ovat pääasiallisesti vastuussa. Uusia ideoita voi kokeilla luottavaisemmin. Projektit ja retket on helpompi toteuttaa yhdessä. Eriyttäminen on helpompaa, samoin oppilasarvostelu.
- Pariopettajuus helpottaa myös yhteistyötä kotien kanssa.
- Malli helpottaa myös rehtorin työtä: Perehdytys hoituu ja malli tukee koulun kehittämistä opetussuunnitelman viitoittamaan suuntaan.

Eikö pariopettajuuteen liity mitään negatiivista?

Useimmilla pariopettajilla on pariopettajuudesta pelkästään myönteistä sanottavaa. Mutta se  edellyttää, että  opettajien persoonat sopivat yhteen. Opettajien vaihtuvuus on sekin riski. Pariopettajuuden  tulee myös pohjautua omaan haluun tehdä yhteistyötä toisen kanssa.  Se sovi kaikille oppilaille eikä kaikkiin luokkiin. Se vaatii myös joustavia tiloja. Käyttöönoton tiellä olevia pieniä mm. Wilmaan liittyviä esteitä on  ehkä helpompi poistaa.

Haittapuolena voi olla joillakin pareilla kiusaus laiskotteluun. Vaikeampaa on lienee löytää pariopettajuuden tarvitsemia riittäviä ja muunneltavia, tarpeeksi isoja  tiloja.

Neuvoja pariopettajuutta harkitseville

Mallia kokeilleet antavat seuraavia neuvoja:

(1) Se sopii opettajille, joiden kemiat  "synkkaa". Samansuuntaiset ammatilliset näkemykset helpottavat yhteistyötä. Työparin kanssa pitää olla riittävän samankaltainen ajatus siitä, mitä on hyvä koulunkäynti, mitä tavoitellaan ja minkälaiset arvot toimintaa ohjaavat. Samanlainen sietokyky ”hässäkkään". Samanlaisia opettajien ei tarvitse olla, mutta päämäärän pitää olla riittävän jaettu. Erilaisuus tuo myös lisäarvoa: Plussaa on jos pariella on eri oppiainevahvuuksia tai kiinnostuksenkohteita.
(2) Pariopettajuus edellyttää luottamusta, joka ei synny pakottamalla.
(3) Työtapa edellyttää riittäviä vuorovaikutustaitoja.  On osattava tehdä kompromisseja. On osattava tehdä asioita toisten kanssa. On kyettävä itsenäiseen työnjakoon. Kummankin opettajan on sitouduttava tasaveroisesti hankkeeseen ja kannettava vastuuta.Vaalikaa hyvää suhdetta.
(4) Työskentely vaatii avoimuutta ja juostavuutta. Joustavuus on  tärkeää.
(5) Tarvitaan yhteistä suunnittelua ja aikaa siihen.  Sopikaa yhteinen, säännöllinen, viikottainen suunnitteluaika. Tehkää selvät toimintasuunnitelmat yhteissuunnittelulle ja tunneille, joilla pariopettajuutta toteutetaan.
(6) Tutustukaa oppilaisiin - ja malli täytyy "myydä" heillekin. Ja vanhemmille.
(7) Käykää tutustumassa  mallia jo käyttävään pariin.  Liittykää Facebookin Yhteisopettajuus alkuopetusluokilla-ryhmään, jossa yhteisopettajuuden malleista keskustellaan ja vinkkejä jaetaan. Kysykää kokemuksia. Kokeilkaa ensin koeajan.
(8) Tehkää työparisopimus, jossa voi sopia myös ainevastuut.
(9) Toive rehtorille:  Lukujärjestykseen mahdollisimman paljon yhteisiä aineita ja mahdollisimman vähän muiden opettajien pitämiä tunteja.
(10) Tarvitaan säännöllinen rakenne myös arviointiin.

5 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Hei

Tavoitteena yhteysopettajuus - kirjan s. 80 on vahingossa kahdessa laatikossa sama teksti (eli toinen teksti puuttuu). Mitähän halusit sanoa kommunikaatiosta?

Päivi

Martti Hellström kirjoitti...

Hmm. Kerro tarkemmin: "Tavoitteena yhteysopettajuus"-kirja? (varmaankin yhteisopettajuus?). Mihin tämä liittyy?

Anonyymi kirjoitti...

Olen erittäin tyytyväinenen ikinä palaa yksi luokka yksi ope..6vuoden kokemus
tästä..niin huoletonta ja kivaa

Anonyymi kirjoitti...

Toimin pariopettajana joskus kauan sitten, kun se ei ollut vielä näin muodikasta. En kokenut sitä mitenkään erityisen hienona. Ainoa plussa, jonka muistan oli se, että toinen saattoi lähteä selvittelemään riitoja ja toinen jäi luokkaan jatkamaan opetusta. Parin poissaolojen suhteen en ollut mitenkään tyytyväinen tilanteeseen, koska oli aika selvää, ettei sairastaville puoliskolle otettu sijaista. Itsellä oli sitten liki 50 oppilasta kerrallaan hallittavaa ties kuinka monta päivää. Arviointi oli tosi hidasta kun kummankin ajatukset piti käydä läpi. Onhan se tietenkin oppilaan etu kun kaikkia asioita puidaan kaksinkertaisesti, mutta ei kovin tehokasta. Kun huomasimme toiminnan tehottomaksi jaoimme oppilaat ryhmiin joita opetimme erillään toisistamme vastaten kumpikin yksin omasta ryhmästämme. Käytimme jakotiloina kulloinkin löytyvää vapaata luokkaa ja ruokalaa, vaikka evakossa oleminen oli raskasta kaikkine tavaroiden kuskauksineen, oli silti huomattavan keveää eikä aikaa suunnitteluun kulunut ollenkaan niin paljon. Jo pelkä yhteisen suunnitteluajan löytymisen suunnitteluun meni aina paljon aikaa.
Tämä on ihmeellinen muoti-ilmiö, joka on nyt esitetty jonkinlaisena hyveenä. Mielestäni tämä tähtää lähinnä sijaiskulujen minimointiin ja lopulta luokkakokojen kaksinkertaistamiseen. Siihen tuntuu tähtäävän myös koulun kaikkien tilojen käyttö oppimistiloina. Oppilaat räjäytetään pitkin koulua ja ope suhaa sitten siellä täällä; oppilaat höntyilevät ja opettajat ovat vastuussa kaikista katkenneista kynsistäkin. Kasvattajan se olen kuntoa kun yksi opiskelee alakerrassa ja toinen kolmannessa kerroksessa joku ryhmä on itäsiivessä jne.
Pariopettajuus on ihan ok, jos luokkakoko ei ole normaalia suurempi!

Martti Hellström kirjoitti...

Kuten mallia käyttäneet toteavat, se ei suju kaikilta eikä kaikkien kanssa. Siksi ehkä kannattaa pitää aluksi kokeilujakso. Sijaisten palkkaamatta jättämäminen on älytönja vastuuton ratkaisu.