Vapaan harrastustoiminnan käsikirja. Osa1

TÄNÄÄN on esittelyvuorossa  mielenkiintoinen kasvatusalan teos, joka  julkaistiin heti jatkosodan jälkeen. Se on niin  mielenkiintoinen, että esittelystä tullee ainakin 2-osainen – ellei peräti trilogia.

Kaljunen, Aatto, Saarinen, Eeva, Oittinen, R.H. ja Pautola, Lauri. (toim.) (1946).Vapaan harrastus-toiminnan käsikirja. Helsinki: Otava.

SODAN jälkeen elettiin monella lailla vaikeita aikoja. Myös nuoriso oireili.

” … Nuorisorikollisuus, väkijuomien käyttö ja siveellinen ryhdittömyys ovat saaneet yhä räikeämpiä muotoja. Siksi on tarpeen kaikkien yhteiskunnan voimien keskittäminen nuorisomme parasta tarkoittavan toiminnan virittämiseen ja tehostamiseen.”

Lainaus on Opetusministeriön kiertokirjeestä N:o 1/31 31.8. 1945 kunnanvaltuustoille ja seurakuntien kirkkoherranvirastoille. Siinä kehotettiin kuntia ja seurakuntia osoittamaan käyttövaroja nuorisotyötä varten, luovuttamaan leirialueita ja mm. aikaansaamaan askartelu-, kerho- ja kokoushuoneita. Kuntiin  esitettiin perustettaviksi erityisiä nuorisotyötoimikuntia kunnan, seurakunnan, kodin ja koulun ja vapaitten nuorisojärjestöjen yhteistoimintaelimeksi,  joka tukee ja edistää  paikallista nuorisonkasvatus-, sivistys- ja huoltotyötä…

On tärkeää muistaa, että tuohon aikaan ei ollut vielä kansalaiskoulujärjestelmää. Vuoden 1921 oppivelvollisuus oli velvoittanut (lähes)  kaikki 7-13 vuotiaat käymään koulua kansakoulun 6-vuotisen oppimäärän verran.Vuonna 1943 kansakoulun järjestysmuotolakia  muutettiin siten, että kansakoulun päästökirja annettiin vasta kaksivuotisen jatko-opetuksen suorittamisen jälkeen. Maalla jatko-opetus tapahtui kuitenkin iltaopetuksena.

VASTAAVAN kiertokirjeen lähetti Kouluhallitus 17.8.1945 paitsi kansakoulunopettajillle myös koko päättäjäketjulle valtuustoja myöten.  Siinä kerrotiin kansakoulun järjestysmuotolain 2§ lisäyksestä:

” Kansakoulujen tehtävänä on myös yhteistoiminnassa  nuorison hyväksi toimivien järjestöjen kanssa tukea ja auttaa koulunkäyntinsä päättäneen nuorison jatkuvaa opiskelua ja sivistysharrastuksia.”

Opiskelu ja sivistysharrastukset edistivät  kouluhallituksen mielestä tehokkaasti myös kunnan kansalaiseksi kehittymistä.

" Erityisesti tällä hetkellä, jolloin juoppous ja rikollisuus näyttää nopeasti lisääntyvän ja saavan alkujalansijansa jo varhaisnuorison keskuudessa, on mitä tärkeintä auttamalla ja tukemalla nuorison opiskelua ja sivistysharrastuksia vahvistaa sen vastustuskykyä ja johtaa sen toimintatarmo ja -halu terveisiin yhteiskuntaa rakentaviin uomiin." 

" Kansankoulunopettaja tulee kyseessä olevan lakimuutoksen jälkeen olla ainakin jossain määrin myös nuorison johtaja. Nuorten opettajien onkin lain mukaan suoritettava, ennenkuin ensimmäistä valtakirjaa heille voidaan antaa,  tutkinto nuorisokasvatusopissa sekä otettava osaa nuorisojohtajakursseihin."

Kukin opettaja sai valita  paikkakunnan yleiset  sivistystarpeet  huomioonottaen  omia harrastuksiaan ja taipumuksiaan vastaavan harrastuslinjan ohjauksen. Opettaja sai lukea työhön käytämänsä ajan työvelvollisuuteen kuuluviksi viikkotunneiksi;  25 pidettyä tuntia vastasi 1 vuosiviikkotunti. Maksimi oli kaksi. Myös tuntiopettajia voitiin käyttää.

Ihan uusi ajatus ei ollut. Jo vuoden 1866 kansakouluaseuksessa kansakoulunopettajan  tuli...

  ” olla henkisenä apuna  niille, jotka koulun läpi ovat käyneet tai muuten tietoa ja sivistystä harrastavat, neuvomalla ja selittämällä heille hyödyllistä lukemista, kirjoituskokeiden läpikatsomisella ja oikaisemisella sekä muulla semmoisella, joka totisen taidon ja sivistyksen karttumiseksi voi olla." 

Tässä esiteltävää vapaan harrastustoiminnan käsikirjaa oli  siis tarkoitus käyttää ensi sijassa kansakoulunopettajien lakimääräisillä nuorisotyönjohtajakursseilla  oppikirjana. Näitä kursseja rahoitti Kouluhallitus. Käytännön  toteutuksesta ei ole tietoa.

Opettajan rooli nuorisotyönjohtajana

Kansakoululla ja sen opettajalla oli tärkeä rooli vapaaehtoisen harrastustoiminnan käynnistämisessä.
Opettajille vinkattiin erilaisia mahdollisuuksia.

• Jo koulutunneilla hän  voi antaa virikkeitä vapaahetkiharrastuksiin ja erikoisohjausta (opastaa kursseille)
• Hän voi tehdä vierailuja eri järjestöjen tilaisuuksiin, joihin hänen oppilaansa kuuluvat
• Toisinaan oli syytä, että oppilaiden vanhemmat, opettajat ja nuorisojärjestöjen  edustajat kokoontuvat kaikki yhteiseen neuvonpitoon nuoren väen hyväksi mm. pohtiakseen,  mikä on se toimintamuoto, jota kaikki kaipaavat, mutta joka ei pääse vauhtiin ilman koulun tukea?
• Koulu voi järjestää ohjaaja- ja johtajakoulutusta.
• Opettaja voi pitää kortistoa niistä henkilöistä, joita voidaan käyttää varhaisnuorisotyössä tilapäisesti hyödyksi
• Koulun kirjasto on suureksi hyödyksi ja huviksi  
• Koulu luovuttaa huoneistojaan.
• Kaikkin järjestöihin on suhtauduttava tasapuolisesti.

IDEANA oli, että vapaassa harrastustoiminnassa vastuuta siirretään nuorille itselleen. 

”Varhaisnuorisotoiminta on itsehallintoperiaatteen sovellutusya kasvatus- ja opetusoloihin."

Nuoret haluttiin toimimaan itse:

• Nuoret nuorten toimintaa ohjaamaan
• varttuneet ohjaajat järkestämään sellaisia tilaisuuksia, että nuoret voivat  toimia ja nuoret nuorten toimintaa johtaa. Samalla kun ohjaajat  itse antavat  sopusuhtaisen, innostavan panoksensa kunkin hetken kasvamistapahtumaan.

Aikuisen  ohjaajan tehtävä oli  valmentaa mm.  kokoustenpitoon, taloudenhoitoon, päiväkirjan pitoon…. Keskeisenä periaatteesa oli Ilon pedagogiikka - ei pidä vetää mielenvirettä alaspäin. 

Ei pitkäveteistä raskasta toimintaa.

Varhaisnuorison vapaan toiminnan ohjauksen harrastukset jaetiin neljää osaan:

• tietopuoleiset
• taiteelliset
• liikunnalliset
• käytännölliset

KÄSIKIRJASSA annettiin opastusta eri toimintojen suunnitteluun:

* Tietopuoliset harrastukset (sivistys)

Kirjassa rohkaistiin myös vapaaseen sivistykseen. Itseopiskelijain tehokkaimaiksi toimintamuodoksi esiteltiin  opintokerho – pieni, vapaaehtoisuuteen perustuva yhteenliittymä. Opintokerho voi olla itsenäinen tai  olla jonkin järjestön alaisena  (Kirjan lopussa esitelläänkin nämä järjestöt).

Opintokerho toimi näin: 

1. Kerholla on ohjaaja ja vähintään 5 jäsentä. Kerhon ohjaajan tehtävä on innostaa 

2. Kerholla pitää olla jokin opintoaine.

3. Ohjaaja laatii suunnitelman opintokokouksista, esim.  korkeintaan kerran viikossa

4. Jokainen perehtyy ensin käsiteltävään asiaan itse, ja muodostaa siitä oman käsityksensä

5. Yhteisessä tilaisuudessa sitten käsityksistä keskustellaan.

6. Opintoiltaohjelmaan kuuluivat kokoustoimet, opintoaineen käsittely ja uuden kokouksen valmistelu. Kokouksen lomaassa saaattoi olla  laulua, lausuntaa, luentaa..

* Taiteellisia harrastuksia:

• Lausuntaharrastus - myös kuorolausunta
• Näytteleminen
• Musiikkiharrastukset
• Kuvaamamtaidolliset harrastukset

*Liikunnalliset harrastukset (" Liikunnalla on magneettinen vetovoima nuoriin)

• Kilpailutoiminta
• Yleisurheilu
• Pallopeli
• Voimistelu
• Kansantanhut piiri- ja laululekit
• Retkely
• Leiritoiminta
• Suunnistaminen
• Maastoleikit
• Hiihto- jamäenlasku
• Uinti

* Maataloudelliset harrastukset:

• maanviljelys: kylvö, istutus…
• kotieläinten hoito
• neuvontatilaisuuksia

* Taloudellinen harrastus ja käytännölliset harrastukset: 

•  auttamistyöt
• säästäväisyys
• ammatinvalinnan ohjaus..
• taloudenpito (omat yhdistykset)
• käsityö, askartelu
• kotitalous

HUOLTA kannettiin myös ammatinvalinnan ohjauksesta; "Miten nuoriso voi niin sijoittua työelämään, että se saa mahdollismman suuren tyydytyksen työstään samalla kun se  saavuttaa  mahdollisimman suuren työtehon."

Pohdittavaa lopuksi

Kuinkahan tämän toiminnan kanssa kävi? Netistä löysin vain muutaman viittauksen:

" Sotien jälkeen, kesinä 1945–1949 Oriveden Opistossa järjestettiin kouluhallituksen toimesta kansa- koulunopettajille nuorisotyönohjaajakursseja. Opettajina olivat opiston opetajat. Nämä kurssit olivat massakursseja, kerrallaan mukana oli 200 opiskelijaa. Muuan mukana ollut kurssilainen on kuvannut näitä ”Hämähäkkikursseiksi”, joille tultiin hakemaan lähinnä puolisoa... Saadakseen valtakirjan opettajaksi, piti nämä, muistelijan mukaan etupäässä askartelua sisältäneet kurssit olla käytyinä."
" Suurimmat tänä lukuvuonna  (1951-52, Helsingissä) pidetyt kurssit olivat nuorisotyönjohtajakurssit, jotka kesivät syyskuun lopusta huhtikuun loppuun. Luento- ja harjoitustunteja oli yli 100, samoin osanottajia, joiden opastamisesta vastasi lähinnä kerhotyönjohtaja A. Haanto; tarkastaja A. Huuskonen toimi ylimpänä valvojana."
" Nuorisotyönjohtajakurssit, kolmannet järjestyksessä, pidettiin 144 opettajalle Aleksis Kiven kansakoulussa ja ne kestivät koko kevätlukukauden 1955. Kurssien johtajana toimi kerhotyön- johtaja A. Haanto ja valvojana tarkastaja A. Huuskonen. Kurssit sujuivat vahvistetun suunni- telman mukaisesti."

Toiminnan perustana olivat siis laki ja asetus kansakoulun järjestysmuodosta vuosilta 1923 ja 1924.

Jälkimmäinen oli kumottu 1931. Uueen tehtiin  muutoksianäin: 384/1951   934/1945 - 234/1945- 398/1943- 208/1943- 946/1942- 103/1936- ja 376/193. Lopullisesti asetuksen kumosi vuoden 1958 kansakouluasetus.

OLETAN; että kansakouluvetoinen nuorisotyö toiminta jatkui kansalaiskoulun alkuun saakka. Vuoden 1957 kansakoululaissa  (61§) nuorisotyön tutkinnon sijaan opettajilta vaadittiin kouluhallinnon tutkinto  ennen kuin saivat valtakirjansa.