Kokeileva kansakoulunopettaja: Kyllikki Penttilä

JOKIN aika sitten aloitin tässä blogissa juttusarjan innovatiivisista kouluista.

Yksi tähän sarjaan ehdottomasti kuuluvista kouluista olisi professori Matti Koskenniemen vuonna 1947 perustama  Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun kasvatustieteen laitoksen kokeilukoulu. En vain ole ehtinyt koota siitä vielä juttua.

Kansakoulunopettaja  Kyllikki Penttilä toimi  vuosina 1947-1954  tässä kokeilukoulussa  yhden kokeiluluokan opettajana.  Alunperin kokonainen kokeilukoulu kutistui  vuosien vieriessä vain yhdeksi luokaksi- jonka opettajana Penttilä oli -  ja oikeastaan sekin lopetti toimintansa  keväällä 1952 ja toimi sitten vuoden kokeilumielessä harjoituskoululuokkana.

Penttilä  julkaisi vuonna 1977 - jo eläkkeelle ja leskeksi jääneenä omakustannekirjan, jonka sain kurssikaveriltani Jukka Ahoselta.

Penttilä, Kyllikki. 1977.  Kolme-kymmentä vuotta ennen peruskoulua. 

Penttilä on koonnut kirjaan  lehtijuttuja mm. omasta kokeilutoiminnastaan. Siitä saa ainakin alustavan kuvan tuon Koskenniemen kokeilukoulun aikaisen kokeilutoiminnan luonteesta.

Vuonna 1952 julkaistussa jutussa Penttilää haastatellaan. Hän määrittelee jutussa kokeilun näin:

" Kokeilulla tarkoitetaan joittenkin sellaisten opetusmetodien käyttöönottoa, jotka eivät ole aivan yleisessä ja jo hyväksytyssä käytännössä."

Uusi metodeja piti kokeilla, koska " Kaikki ei ilman muuta sovellu meidänkään maamme oloihin tai lastemme temperamentiin."

Tulos sai  olla negatiivinen tai positiivinen; kummatkin olivat tuloksia.

Ainakin kaksi  kokeilua epäonnistui: Toisessa  oli kyse  emotionaalisen kasvatukseen kuulunut kokeilu, jossa  musiikin avulla  pyrittiin saamaan aikaan spontaania rytmillistä  ehkä plastistakin liikehtimistä. " Lapset olivat pidättyväisiä ja arkoja." Toisessa taas kohteena oli harvinainen lukemisen opettamisen metodi.

Parhaita tuloksia hän kertoi saaneensa  lukemistuntien metodien muokkaamisesta.

Mukana on Penttilän omia pikku innovaatiosta ja myös virallisempia kokeiluja, joiden aloite saattoi tulla esim. kasvatustieteen laitokselta. Keskeinen kokeiluaine oli äidinkieli, muttei suinkaan ainoa.
Kokeilut olivat tämän sorttisia (aakkosjärjestyksessä):

• Aakkosjärjestyksen opettaminen neljän kirjaimen ryhmissä - 1952
• Dramatisoinnin käyttö uskonnon opetuksen yhteydessä 
• Hiekkalaatikko historian opetuksessa. Hiekkalaatikkon rakennettiin eri aikakausien maisemia. Oppilaat tutkivat  historiankirjoja. 4-5 oppilasta sai laatikon oman nurkan ja asian. Hakivat lisää tietoa illalla kirjastista. Toivat kotoa tuomisia. Kukin erikoisryhmä selosti muille, mitä se oli saanut selville omasta lohkostaan. - 1960
• llmehikkään lukemisen kokeilu." Koulunuotti, jankuttava lukeminen, jamaaminen, miten sitä nyt nimitettäneenkin, on ilmiö, joka on kaikille tuttu ja opetusopillisen kirjallisuudenkin usein varoittavasti mainitsema."  - 1947
• Kertotaulupeli (3*4-tyyppiset kortit, kääntöpuolella oikea vastaus) - 1949
• Katekismuksen käyttöä koskeva kokeilu (Tri Sainion ohjauksessa)
• Keskustelumetodi uskonnon opetuksessa 
• Kielioppikokeilussa opetetttiin  tavalla joka johtaa ymmärtämiseen. Penttilä laati yhdessä miehensä prof. Aarni Pentilän kanssa  kansakoulun ensimmäisen kieliopin, jossa  näytetään miten useimmat kansakoulun kielioppitunneilla esille otettaviksi määrätyt asiat on opetettavissa aivan uudella ja kokeilun mukaan tehokkaammalla tavalla. 
• Kirjastotyöskenetelykokeilu (Jyväskylän kaupunginkirjasto, aloite assistentti maisteri Laurisen)
• Luokan näyttämö (1 * 1,5 m  pahvinpalasisa (4) rima .- maalattiin paperille metsä tms, kiinnitettiin)  -1950 
• Luokkakirjasto-metodi
• Luova dramatisointi. " On olemassa eräs äidinkielen ja samalla myös lukemisen oppimisen tehostamiseen tähtäävä työskentelyn laji, jota käytetään hyvin vähän, ja milloin käytetään, niin, vaikkakin näennäisesti oikein, periaatteessa toisin, kuin mitä mainittu oppimisen tehostaminen edellyttää.  Tämä keino on ns. dramatisoiminen, joka on aivan muuta kuin valmiitten pikku näytelmien ulkoa oppiminen ja esittäminen." .
• Musiikin teorian opettaminen soitonopetuksen yhteydessä (12 tuntia):. Välineenä pianonkoskettimia muistutta pienoisksylofoni. Oppilaat oppivat lukemaan nuotteja. 
• Opetusfilmin käyttötapojen kokeilua. Kokeilussa kokeiltiin toimivatko H.A. Turjan ohjeet filmin katsomisessa. Toimivat.   - 1951
• Opetustehtäviä oppilaille; oppilaat antamaan opetusta: kotitehtävien tarkastaminen laskentotunneilla,  vastikään opitun uuden asian lisäselitys (vain parhaat oppilaat, kukin vuorollaan; vaikeisiiin tehtäviin selväpuheisia ). Oppilaat saivat  myös itse äänestää itselleen opettajan Oppilaat auttoivat toveriaan huomaanaan virheitä (esim. se laskemaan taululle, jolla on eri tulos).  
• Oppilaskeskeinen tunninmeno: pienia vastuunalaisiatehtäviä oppilalle, annetaan heidän  auttaa, opastaa osaavasti,  neuvoa rakentavassa mielessä ja arvostella toisia.
• Pikkutyttöjen vapaamuotoinen voimistelu (aloite: lehtori Kyllönen)
• Ryhmätyöskentelyä jonkin verran laskennon opetuksessa op. Elsa Kaarelan kokemuksiin perustuen  sekä maantiedon ja historian opetuksessa.
• Rytmillisen liikkumisen kokeilu.

Onnistumisia jne.

Konkreetti tavoite  kokeiluissa  näyttää olevan selvittää, toimiiko jokin metodi vai ei. Metodien vaikutusta oppimistuloksiin ei mitattu. Päätelmä tehtiin pikemminkin intuitivisesti ja praktisesti.
Penttilä oli tyytyväinen ennen muuta niihin kokeiluihin, joissa lasten pedagoginen rooli ja vastuu kasvoi, jotka lisäsivät ymmärrystä  ja jotka samalla hyödyttivät monien taitojen oppimista. Tällaisena  lisähyötynä kirjassa mainittiin mm.  lisääntyvät  puheharjoitukset ja  suullinen esitys.

" Kurinpito muuttuu  lasten omaksi asiaksi... Oppilaat tulevat omakohtaisesti  opetukseen ja koulun kasvatustyöhön mukaan…Työ ja vastuu on yhteinen."
” Keksimisen ilo ja tunne yksin suoriutumisesta  on verratonta voidetta ja kiihoketta.”  (oppilaat opettajina)
" Olimme ihastuneita ja innostuneita."
" Tällaisef tunnit ovat lapsille hauskoja ja mielenkiintoisia ja panevat heidät ponnistelemaan aivan uudella tavalla... Arvokkaita tuloksia: saa ponnistelemaan jotta ymmärtäisivät. Lukemistilanne on mielekäs, lukemisella on tarkoitus." (dramatisointi)
" Oppilaat olivat sekä iloisia että ylpeitä." (pienoisksylofoni)

Muita kokemuksia

Kyllikki Penttilä korosti varovaisuutta kokeiluissa: " Kokeiluluokkakin on riippuvanen kursseista.  Oppikouluun pääsy on muistettava."

Uutta kuria ei saa ymmärtää vaarin. " Uuden koulun kuri ei ole kurittomuutta vaan uutta kuria. Ei tule vaatia hiljaisuutta, jollei sillä ole työskentelyn kannalta merkitystä. Vastuuta oppilaille- muttei liikaa. Selitetään asiat avoimesti."

" Oppilasten vanhemmat voivat  ruveta ihmettelemään koulua, joka ei ole  samanlainen kuin heidän oma koulunsa oli."

Penttilä  selitti avoimesti oman luokkansa oppilaiden vanhemmille, mistä on kysymys ja kutsui heitä  katsomaan koulutyötä.  Hän piti heitä varten koulutunteja esim. sunnuntaisin, jolloin kaikki  vanhemmat pääsivät kuuntelemaan.  Ja lopuksi  pidettiin lasten juhla.

Muutama sana Kyllikki Penttilästä

Kyllikki Islea  Penttilä os. Kielo (1901–1982) oli jyväskyläläinen kansakoulunopettaja, jolla oli ilmiselvästi palava into tehdä asioita eri tavalla paremmin. Hän oli siis Koskenniemen  kokeilukansakoulun opettajia- mutta hän jatkoi uuden etsimistä myös tuon hankkeen jälkeen. Ilmeisesti hän jäi eläkkeelle vuonna 1961, jolloin hän saavutti ns. ammatillisen eläkeiän.

Osaamistaan hän jakoi kirjoittamalla akiivisesti lehtiin. Mm. Jyväskylän Sanomat, Kasvatus ja Koulu-lehti, Opettajain Lehti, Uusi kuvalehti ja Viesti-lehti julkaisivat hänen juttujaan. Lisäksi hän luennoi mm. Jyväskylän kesäkursseilla.

Hän oli naimisissa  professori Aarni Penttilän kanssa, ja heillä oli kaksi lasta. Heidän yhdessä kirjoittamaansa kansakoulun kielioppikirjaa "Sanaseppä" myydään yhä divareissa.

Kyllikki Penttilällä  on oma sivusto netissä:
https://www.kyllikkipenttila.net

Linkki innovatiiviisiin kouluihin:
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2019/03/innovatiivinen-koulu.html