Rinne, Risto ja Jauhiainen, Arto. (toim.) 2011. Aikuiskasvatus ja demokratian haaste. Helsinki: Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen tutkimusseura.
JÄNNÄÄ. Lähes kaikista 2000-luvn aikuiskasvatuksen teoksissa on katkera maku. Niin tässäkin Rinteen ja Jauhiaisen toimittamssa. Esipuheen mukaan
" kaikki kirjoitukset ovat kriittisiä puheenvuoroja aikuiskasvatuksen muotoutumisesta ja tilasta osana muuttuvaa yhteiskuntaa. "
Muutosvauhti on kai ollut liian nopea.
" Elämme kolmannella vuosituhannella aikakautta, jossa mikään ei näytä pysyvältä."
Ja suunta on väärä?
" Me elämme myös aikakautta, joka muutostahtinsa siivittämänä on hyväksynyt ohjenuorakseen ajatuksen kaikkien ihmisten jatkuvasta muutoksesta, alituisesta kasvusta sekä elinikäisestä ja elämänlaajuisesta oppimisesta."
" Aikuiskoulutuksen pitkäikäisenä ja pysyvänä ongelmana on ollut koulutuksen kasautuvuus ja toi- saalta heikko kattavuus aikuisten keskuudessa. Vaikka Suomessa opiskellaan aikuisena kansainvälisessä mitassa harvinaisen paljon, opiskelu ei jakaudu kovinkaan tasaisesti eri väestöryhmien välillä. Ylivoimaisesti eniten koulutukseen osallistuvat ylemmät korkeakoulutetut toimihenkilöt, jotka yleensä asuvat pääkaupunkiseudulla ja joilla on korkea tulotaso. "
KIRJASSA on neljä osaa: 1. Tavoitteena tasa-arvo 2. Työnantajan opissa ja 3. Kansalaistoiminta ja osallistuminen ja 4. Opinpaikkoja etsimässä.
Tavoitteena tasa-arvo
Ensimmäisessä osassa Risto Rinne toteaa, että "suurena koulutuspoliittisena ongelmana näyttää Suomessa säilyneen se, että osa väestöstä jää edelleen ilman nuoruusiällä hankittua koulutuspääomaa, eikä sama kansanosa tunnu olevan halukas kouluttautumaan vielä aikuisenakaan."
Osallistumisen perusteella sukupuolten paikka aikuiskasvatuksessa on enenevästi polarisoi- tunut naisenemmistön suuntaan. Samalla kun vapaa sivistystyö on kaiken kaikkiaan supistunut etenkin kansalais- ja työväenopistoissa ja järjestöjen opintotoiminnassa, on miesten osuus entisestään vähentynyt. Miehet ovat pienenevässä vähemmistössä myös järjestöissä, sivistysjärjestöjen opintotoiminnassa ja opintokerhoissa.
Heikki Silvennoisen otsikkona on aikuiskoulutuksen vaikuttavuus työmarkkinoilla. Hän päätyy topputulemaan, että koulutuksen mahdollisuudet vaikuttaa työmarkkinoihin ovat rajalliset. Koulutusekspansion yksi keskeinen tarkoittamaton seuraus on ollut tutkintojen inflaatio. Väestön koulutustason noustessa hyvän ja huonon työmarkkina-aseman raja siirtyy yhä ylemmäs tutkintojen steikolla. Hän suhtautuu myös kriittisesti työttömien motivointiin tai sanktioituun suostutteluun osallistumaan ”joutilaisuuden”sijaan koulutukseen.
Työnantajan opissa
Kari Teräs on tutkinut, miten vahvaa on aikanaan ollut vanhempien ammatinharjoittajien auktoriteetti työelämässä ja miten heikko ja työelämän normeihin väkipakolla alistuva tulokkaiden asema. Ammattilaiset olivat erittäin tarkkoja asemastaan ja arvostaan. Ammatin hallinta osoitettiin käytännön työssä: jotta pääsi ammattimiehen kirjoille, oli hallittava itsenäisesti kaikki ammattiin kuuluvat työt. Työssäoppimiseen kuuluivat myös erilaiset tulokastavat. Tulokastavat olivat usein karskia hevosenleikkiä, jolla uudelle työntekijälle osoitettiin paikka ammatti- tai työryhmän hännänhuippuna. Tulokastavoista säilyneissä kertomuksissa kiusaaminen, hauskanpito ja solidaarisuus yhdistyivät toisiinsa erikoisella tavalla. Läpäistyään initaatioriitin uusi työntekijä osoitti alistuvansa työkollektiivin normeihin ja saavutti aseman, joka antoi hänelle periaatteessa pääsyn ammatin kollektiiviseen tietovarantoon.
Pauli Kettusen essee käsittelee tieteellisen liikkeenjohdon scientific& management) rantautumista Suomeen. Perusperiaate oli suunnittelun ja suorituksen työnjako. Periaate tähtäsi myös siihen, että työntekijöiden kokemustietoon perustuva työprosessin kontrolli ja heidän keskinäiset työtahdin norminsa murtuisivat.
Kansalaistoiminta ja osallistuminen
Kirjan kolmannen osan aluksi kuvailee, millaisia suuri muutoksia suomalainen yhdistyslaitos on kokenut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana: se on kasvanut määrällisesti ennä-tysvauhdilla. Se on samalla eriytynyt, spesialisoiunut, ”villiytynyt” ja vapaamuotoistunut.
Ilkka Virta kirjoittaa, kuinka kansalais- ja työväenopistot ovat muuttuneet koulutuksellisen tasa-arvon toteuttajista maksukykyisen asiakaskunnan palvelijoiksi. Mm. maahanmuuttajien koulutustarpeita ei ole juuri huomioitu.
Opinpaikkoja etsimässä
Tero Järvinen ja Markku Vanttaja pohtivat, miksi koulutus ei kiinnosta kaikkia. Vaikka nyky-yhteiskunnassa hyvä- ja huono-osaisuus määrittyvät paljolti yksilöiden työmarkkina-aseman mukaan ja heikoimmassa asemassa työmarkkinoilla ovat ne, joiden koulutie on päättynyt oppivelvolliuuden suorittamiseen – tai jopa aiemmin.
Kun aikuiskoulutusta yleisesti pidetään yhteiskunnallisena ja koulutuksellisena hyvänä, joka saattaa tarjota opiskelijoille ”toisen mahdollisuuden”, esittävät kirjoittajat kriittisen näkemyksen, jonka mukaan kaikki eivät suinkaan näe asiaa noin.
Tutkimukset osoittavat, että jopa 43 % niistä aikuisista, jotka ilmoittavat haluttomuutensa osal-listua aikuiskoulutukseen, eivät osaa sanoa perustetta ratkaisulleen. Monet matalasti koulutetut tiedostavat omaavansa koulutustarpeen, mutta toimiat epärationaalisesti ja jättäytyvät tietoisesti koulutuksen ulkopuolelle.
Työvoimapoliittisesta koulutuksesta tuli keskeinen osa ”aktiivista työvoimapolitiikkaa” 1970-luvun alussa. Sitä ennen käytettiin mm. hätäaputöitä. Tällaisessa pakkokoulutuksessa työttömiä on velvoitettu osallistumaan koulutukseen työttömyyskorvauksen menettämisen uhalla. Niinpä vuosikymmenten varrella kursseilla on istunut lukematon määrä ihmisiä, joilla ei ole ollut todellista motivaatiota kouluttautua. Viime vuosikymmenten koulutuspolitiikalla on Suomessakin yritetty ohjata vähän koulutettua väkeä kilpailemaan koulutuksesta heille vieraan kulttuurin pelisäännöillä.
Kulttuuriset lähtökohdat selittävät sen, että usein vähän koulutusta hankkineet ihmiset eivät itse koe koulutuksen puutettaan ongelmallisena, ainakaan niin kauan kuin on töitä tarjolla. Koulutuksella ei ole heidän elämässään kovin suurta merkitystä.
Koulutuskielteisyys saattaa olla peräisin myös aikaisemmista negatiivisista koulukokemuksista. Koulutushaluttomuus voi johtua myös mielekkäiden vaihtoehtojen puutteesta. Esimerkiksi työttömien miesten keskuudessa on ollut tyypillistä ajatella, että työtehtävät opitaan työpaikalla työtä tekemällä eikä koulunpenkillä istuen
Arto Jauhiainen tarkastelee kirjoitustaan toista aikuiskoulutuksen kannalta ”ongelmallista” ryhmää: ikääntyviä ja ikääntyneitä. Siitä lähtien kun aikuiskoulutukseen osallistumista on tutkittu, eläkeiän ylittäneistä vain pieni vähemmistö on ilmoittanut osallistuvansa jonkinlaiseen aikuiskoulutukseen. Koulutuksen yleinen kasaantumisilmiö pätee myös ikäihmisiin; aikuis-koulutukseen osallistuvat ja opiskelu harrastavat selvästi useammin ne, joilla on jo entuudestaan enemmän koulutusta.
On myös kysyttävä, miksi ikääntyvien ja vanhusten tulisi opiskella uusia asioita ja jatkuvasti kehittää itseään. Liittyykö hyvään ikääntymiseen väistämättä aktiivisuus, ja jos liittyy, niin keiden määrittelemänä? Aikuiskoulutuksen osallistumistutkimuksessa tärkeimpinä opiskelua hankaloittavina tekijöinä eläkeikäiset (65–79-vuotiaat) mainitsivat terveyteen ja ikään liittyvät tekijät, kiinnostuksen puutteen sekä melko usein myös väsymyksen.
Jos halutaan, että he osallistuvat laajemmin koulutukseen, tarvitaan lisää tutkimustietoa ikäihmisten oppimistarpeista; mitä ja millä tavalla seniorikansalaiset haluavat oppia ja opiskella – sikäli kun haluavat.
TEOKSEN 5 HELMEÄ
"Aikuiskoulutustutkijoiden usein toistama paradoksi: niille annetaan, joilla jo ennestään on.”
– Risto Rinne ja Arto Jauhiainen
" Urbaaniksi legendaksi tulleen sanonnan mukaan vapaan sivistystyön opintoja kansoittavat ”keski- luokkaiset, hyvänhajuiset naiset”." – Anja Heikkinen
" Suomalaiset naiset ovat maailman mestareita innossaan osallistua kaikenlaiseen aikuiskoulutukseen.– Anja Heikkinen
" Tämän päivän ikääntyvät ja vanhukset ovat 1900- luvun, koulutuksen vuosisadan, lapsia. "
– Arto Jauhiainen
" Kukaan meistä ei pääse hyväkuntoisena hautaan eikä täysinoppineena taivaaseen. "
– Arto Jauhiainen
KIRJAN pdf-version voi lukea/ladata netistä:
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/95954/aikuiskasvatus_ja_demokratian_haaste_2011.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti