Palautin tänään avaimet ja hyvästelin tyhjän työhuoneen.
KANNATTI. Oli innostavaa palata sinne, yhteisöön, jossa itse opiskeli luokan- opettajaksi 1974-77 ja josta lähdin Auroraan rexiksi. Neljään vuoteen ensimmäisen kerran minulla oli oma työhuone ja tiimi.
Työohjelmaan kuului mm. maisteriharjoittelun ohjausta, opetuksen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin, pedagogisen vuorovaikutuksen (sis. hopsin ohjausta ja tarkastusta), opetus-suunnitelmateorian ja oppilaitoksen johtamisen, esi- ja alkuopetuksen (sain isännöidä teemaa, ja vieraanamme oli tohtori Tuija Metso) ja opettaja työnsä tutkijana teemojen ryhmäistuntoja.
Yliopistolla työaikaa oli varattu myös riittävästi tutkimustyölle ja opetukseen valmistautumiseen. (Tästä kannattaisi hakea mallia perusopetuksen vuosityöaikakokeiluihin.)
Kaupan päälle sain vielä vetää aikuiskasvatuksen opiskelijoille luentosarja oppimisen tutkimuksen klassikoista. Korjata tenttejä. Ja olla yhden gradun toisena arvioitsijana.
Mitä opin? Mitä tekisin seuraavassa elämässä didaktiikan lehtorina toisin?
Opettajatutorina
Ensimmäisiä työtehtäviä oli uusien opiskelijoiden perehdyttäminen opettajatutorina opiskeluun. Joka ryhmällä oli myös kaksi opiskelijatutoria. Minusta tähän tehtävään kannattaisi satsata vielä enemmän aikaresurssia. Ihan käytännön opittavaa on paljon alkaen tietokoneohjelmista. Kuinka ilmoittaudutaan tenttiin? Mutta myös esim. kuinka toimitaan yhteistoiminnallisissa oppivissa ryhmissä - koska metodia käytetään alusta alkaen.
Niinpä oma ryhmäni joutui turhaan hortoilemaan. Työnjako ei aluksi toiminut. Tutoroinnin tulisi minusta syytä jatkua säännöllisesti koko ekan vuoden ajan vaikkapa virtuaalisesti. Niinikään opettaja- ja opiskelijatutoreiden yhteistyötä voisi tiivistää.
Opetusharjoittelunohjaajana
Yliopiston lukuvuosi on jaettu neljään periodiin, ja jokaisessa on opetusharjoittelun ohjausta. Prosessi alkaa infolla, jossa käydään läpi tavoitteet, pelisäännöt jne. Omien opiskelijoiden ensitapaamiseen on varattu about tunti. Minusta sille kannattaisi varata enemmän aikaa.
Sitten alkaa viiden viikon jakso. Ensimmäisellä viikolla opiskelijaparit tutustuvat harjoittelukouluunsa ja kuuntelevat opetusta. Neljä seuraavaa viikkoa sitten harjoitellaan opetusta. Ensimmäinen ja viimeinen viikko opetetaan yleensä parina ja väliin jäävät viikot yksin.
Opiskelijoiden ohjaus on pääasiassa harjoitteluluokkien opettajien vastuulla. Viikissä ohjaajat ovat kovaa tohtoriluokkaa, mutta myös kenttäkoulun opettajilta vaaditaan ohjauskoulutus. Hyvä niin. Itse sain tänä lukuvuonna vierailla kouluissa, joissa ohjaajat olivat todella sitoutuneita työhönsä. Kiitos: Haaga, Mäntymäki, Torpparinmäki ja Viikki.
Harjoittelun ja ohjauksen määrää on yliopistolla leikattu, ja se on harmi. Moni harjoittelija sanoo, että on ollut vielä valmistumisvaiheessa epävarma, selviääkö tässä ammatissa. Opettajan ammatti on eräällä lailla käsityöläisammatti, jollaiset otetaan haltuun - teoriaa yhtään väheksymättä- tekemällä ja omaa tekemistä pohtimalla.
Didaktikko kuuntelee jokaiselta harjoittelijalta kolme tuntia ja keskustelee niiden pohjalta. Didaktikolle laaditaan lisäksi suunnitelma opetusjaksoista, omista opettajana kasvun tavoitteista ja loppuraportti, jossa arvioidaan kuinka niiden tavoittelussa onnistui sekä raportoidaan pidetty koe. Raportissa omia ajatuksia ja kokemuksia reflektoidaan myös pariin didaktiseen artikkeliin.
Muutaman vuoden ohjauskokemuksella uskaltaa kai sanoa, että about sama koulutus omaksutaan hyvin erisyvyisesti. Osa porskuttaa briljantisti, mutta osa hyötyisi vankemmasta ohjauksesta, jotta opetussuunnitelman perusideat välittyisivät arkeen. '
Osa on rohkaistunut käyttämään luovasti omia vahvuuksiaan, osan opettajuus on vielä tiukasti kiinni traditiossa ja mm. oppikirjassa. Tunnin rakenne on yllttävän usein tukevasti: vanha läksy-uuden valmistaminen -läksynanto. Toki osuin myös tunneille, joilla oli luovempi rakenne. Osalla tunneista aisti uuden opsin raikkaampien menetelmä tuulien keveyttä. Osalla taas tunsi nostalgista paluuta ihan oppikouluajan meininkeihin: Vuorotelleen ääneenlukuunkin. Näin huippumoderneja ja toisaalta retro tunteja. Menetelmien kirjo oli runsas.
Uusi opetussuunnitelma innostakoon meitä antamaan oppilaille yhä enemmän tilaa. Eriyttämistä ei tehdä koskaan liikaa. Pulpeteista olisi hyvä päästä irti. Päivänavaukset ovat ilmeisesti kuoleva traditio? En juurikaan osunut paikalle. Retropedagogiikasta nostaisin yhä esille uuden jakson alkaessa diagnostisen testauksen, konkreetit tavoitteet ja tunnin loppun formatiivisen testin. Rohkaisisin käyttämään myös liitutaulua ja perinteistä työvihkoa oppimispäiväkirjana.
Hyviä opettajia saamme taas lähettää suomalaisiin peruskouluihin. Mutta perehdytystä heille toivoisi jokaiselle juuri hänen uuden koulunsa käytänteisiin. Jotta nämä upeat nuoret opettajat kukoistaisivat, eivätkä uupuisi.
Ryhmänvetäjänä
Ryhmäistunnot olivat antavia. Metodina oli usein flipped. Etukäteen luettiin/katsottiin testi/video ja kirjoitettiin siitä kommentaarit. Istunnossa päästin sitten suoraan aloittamaan asiasta.
Suomalaisen -ja erityisesti helsinkiläisen- opettajankoulutuksen keskeisiä, arvokkaita ja omaperäisiä tavoitteita on ohjata opettajaksi opiskelevat omaa työtään tutkiviksi opettajiksi. Suomeksi: haluamme, että heillä on tutkijamainen ote omaan työhönsä. Että he tietävät, mitä opetuksesta oikeasti tiedetään. Että he osaavat lukea tutkimuksia myös kriittisesti ja päivittää omaa opetusotettaan. Tämä on keskeinen suomalaisen pedagogiikan herkun: didaktisen autonomian edellytys.
Yksi tämän tavoitteen keskeisiä koulutuskokonaisuuksia on Helsingissä 10 opintopisteen kurssi nimeltä "Opettaja oman työnsä tutkijana". PED006- kurssiin kuuluu luentoja, luettavaa kirjallisuutta ja ryhmäistuntoja. Kurssi on monelle viimeinen osasuoritus ennen ns. maisteriharjoittelua (os. päättöharjoittelu), jonka jälkeen he lähtevät hommiin. Viimeisellä kerralla käytiin läpi päivitetyt käyttöteoriat. Miten näkemys opettajuudesta, jota itse kukin tavoittelee, oli kehittynyt?
Arvioijana
Myös osaamisen arvointitavat ovat muuttuneet. Luennoista ei aina pidetty perinteistä valvottua tenttiä, vaan sen korvasi essee. Artikkeliseminaarien jälkeen opiskelijat täyttivät itsearviointilomakkeen, jossa he arvioivat omaa panostaan. Itsearvointi otetaan kurssin arvosanassa huomioon. Videoistunnoista opiskelijat laativat vielä oppimispäiväkirjan, jonka arvostelussa otetaan mm. huomioon, kuinka hyvin vastaaja hyödyntää lukemiaan artikkeleita.
Sain myös toimia pian valmistuvan luokanopettaja gradun toisena arvioijana. Ykkösarvioija oli työtä ohjannut dosentti. Lähetin oman ehdotukseni arvosanaksi. Ei mikään helppo tehtävä. Työt arvioidaan 7-portaisella asteikolla, ja virallinen ohjeisto on hiukan abstrakti. Aikaa meni. Yhteensä arviointilausunnossani oli viisi sivua. Ilokseni havaitsin, että ykkösarvioija oli kanssani asioista hyvin samaa mieltä.
Luentokurssin vetäjänä
Lupasin vetää aikuisopetuksen opiskelijoille 7* 2 tunnin luennot "Oppimisen tutkimuksen klassikoista". Luennoille ilmoittautui 63 opiskelijaa, joten aktivoivien työtapojen käyttöön tuli hiukka lisää kierteitä. Ratkaisu oli, että opiskelijat pitävät ryhmissä luennot klassikoista. Alustus ja keskustelu sai viedä 30 min-. Kaikki olivat myös jonkin toisen ryhmän opponentteja. Innostava kokemus, vaikka arviointi- tenttiä ei ollut sai muutaman hikipisaran irtoamaan.
Mitä vielä muuta poimin mukaan?
Harmi, etten ehtinyt ihan kaikkiin toimintoihin mukaan. Pari kertaa olin kokouksissa. Kerran kuuntelemassa luentoa. Joulunalusvirkistysristeily oli nasta. Opiskelijoiden järjestämään purkutilaisuuteen ei kalenteri antanut periksi.
U-tubessa on nasta parin minuutin video opettajakoulutuksesta Helsingin yliopistossa. Miksi opettajaksi? Leffapätkä näytettiin uusille opiskelijoille.
U-tubessa on nasta parin minuutin video opettajakoulutuksesta Helsingin yliopistossa. Miksi opettajaksi? Leffapätkä näytettiin uusille opiskelijoille.
Tässä vielä toinen linkki
Olen toki ohjannut aikaisemminkin opetusharjoittelua ja pitänyt OKL:ssa luentoja, mutta etuoikesu olla säännöllisesti töissä on ihan eri juttu, eräänlainen joutsenlaulu, kontribuutio, velanmaksu kaikesta siitä hyvästä, mitä itse on saanut.
KAUNIS kiitos hienolle yleisdidaktikkojen aineryhmälle, jota veti tänä vuonna dosentti Reijo Byman. Oli hienoa saada olla osa tiimiänne ja tehdä kanssanne yhteistyöstä: dosentti Katariina Maaranen, dosentti Heini Paavolainen, tohtori ja kämppäkaveri Kata Stenberg sekä esimieheni dosentti Riitta Jyrhämä. Sekä kaikille opiskelijoille.
Upeaa kesää meille kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti