KUVA: Lainattu netistä sivulta http://www.atlasart.fi/images/julkaisut_suomi1500_iso.jpg
Suomalaisen pedagogiikan juurilla. Osa 8
OLEN -diletantti kun kasvatuksen historiassa olen- edennyt tässä lastusarjassa varsin hitaasti, vähän pomppoilenkin. Pyydän sitä anteeksi. Mutta luulen löytäneeni jotain ihan tärkeää.
Kuten edellisessä lastussa kirjoitin, pidän suomalaisen kasvatuksen peruskalliona, pohjasedimenttinä keskiajan kristillistä kasvatusta. 1500-luvulta alkaen tuossa kasvatusperinteessä alkaa tapahtuu Suomessa muutoksia. Tässä lyhyessä lastussa pohdin, millaiset ajovoimat minun mielestäni saivat tuon vuosisatoja vanhankallion halkeilemaan.
Muutos ei johdu pedagogisista uusista innovaatiosta. Muutos johtuu minusta ennen muuta muutoksista yhteiskunnassa, teologiassa, filosofiassa, tieteessä ja teknologiassa. Nämä ajovoimat kietoutuvat toisiinsa uskonpuhdistuksessa.
Valtapoliittisesti uskonpuhdistus "vapauttaa" maailman kirkon ylivallasta. Se antaa syyn ja oikeutuksen kuninkaille nousta paavin rinnalle. Europassa käynnistyy kehitys, joka johtaa valtion suvereeniin valtaan. Tällä on huomattava vaikutus kasvatukseen. Kasvatusvalta siirtyy asteittain kirkon järjestelmiltä yhteiskunnalle. Kasvatus muuntuu asteittain Jumalan seurakuntaan kastamisesta valtion kansalaiseksi sosiaalistamiseksi. Kasvatus muuntuu kuoleman jälkeiseen elämään valmistamisesta tässä elämässä tarvittavien tietojen ja taitojen jakamiseksi. Valtion ottaa valtansa kirkolta mutta myös kodeilta. Valtion vallan kasvu lienee vasta aivan viimeaikoina taittunut globalisaation myötä.
Puhdistetun uskon ytimessä oli jokamiehen pappeus. Pappia ei enää tarvittu Jumalan ja ihmisen väliin. Analogisesti alkoi kehitys, jossa opettajan asema opin välittäjänä alkaa muuttua. Oppilaasta alkaa kasvaa opetuksen aito toimija, aluksi kumppani, viime aikoina, kun pappien asema yhteiskunnassa on lähes romahtanut, sama on saattanut käydä myös opettajille. Oppilas aletaan nähdä itseohjautuvana. Kehitys vaatii vuosisatoja.
Jokamiehen oli osattava lukea. Raamattu oli käännettävä kansakielelle. Oli kirjoittetava katekismus, jossa kristinoppi esitetään tiiviisti ja selittävästi. Oli opetettava jokainen lukemaan. Oli laadittava opas, jonka avulla oppii lukemaan. Syntyy aapinen. Syntyy oppikirjan idea. Ja myöhemmin oikeat oppikirjat. Oppikirjan asema on pysynyt erittäin vahvana. Sen asemaa ovat rapauttaneet vasta 1990-luvun lama ja 90-luvun puolivälissä räjähdysmäisesti levinnyt ja monipuolistunut internet.
Puhdistettu usko ravisutti sisältäpäin teologiaa. Ulkopäin uhka tuli tiedepiireistä. Uskon vihollinen järki voitti valtaa yliopistoissa. Omin silmin nähtiin tähtiä ja vieraita maita. Maapallo ei ollutkaan litteä. Tähdet eivät kiertäneetkään maapalloa. Eikö Raamatun sana olekaan erehtymätöntä? Antiikin humanismi löydettiin uudelleen. Ihminen olikin upea ihmisena- ei jumalan rikkimennyt kuva. Ihmiset olivatkin erilaisia. Syntyi yksilön idea. Historiaa ei olekaan ennalta kirjoitettu? Ihminen voi valita. Ihminen onkin vapaa. Ihminen voi hankkia tietoa omilla aisteillaan.
Uusi tieto- ja maailmakäsitys vaativat muutoksia myös kasvatukseen. Koulussa tulisi opettaa järkeä, antaa tietoa oikeasta elämästä ja maailmasta. Koulussa pitää oppia omista kokemuksista ja omilla aisteilla. Asiat pitää ymmärtää ennenkuin ne painetaan mieleen.
VANHA pedagogiikka haastettiin osa osalta. Arki ja realielämä tunkeutui kasvatuksen päämäärään. Uusi tieto maailmasta ja oppimisesta alkoi kyseenalaistaa vanhan ymmärtämättä pänttäyksen. Jokamiehen pappeudesta alkoi kehitys kohti kaikkien oppioikeutta ja yleistä koulua. Luonnontieteiden kehitys synnytti myös kasvatusta koskevan tieteellisen työn, aluksi kasvatusopin ja myöhemmin kasvatustieteen.
Mutta vanha oli sitkeässä. Kirkko lähti rajuun vastaiskuun. Kirkolla oli edelleen hurjia keinoja. Kirkon kirous. Lainsuojattomaksi julistaminen. Kuolemantuomio. Moni uutta ennaoiva ehti palaa rovioilla. Takatalvia mahtui monta. Vanha ja uusi sekoittuivat toisiinsa vaikeasti erotettavalla tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti