Suomalainen pedagogiikka luterilaisella 1600-luvulla

KUVA: Luterilaisen ajan pedagogiikkaa havainnollistettuna. Lisäykset keskiajan kristilliseen pedagogiikkaan on nostettu esiin. Kuviosta on poistunut mm. luostari ja välittävä pappi.

Suomalaisen pedagogiikan juurilla. Osa 10

1600-LUVULLA Suomessa oltiin tietoisia uusista kansainvälisistä kasvatusideoista. Tärkeimmät muutokset liittyivät muutoksiin teologiassa. Käytännön pedagogiikka oli kuitenkin pitkälti pääosin samanlaista kuin ennen uskonpuhdistusta. Kehitys käynnistyi hapuillen, ja äärimmäisyydestä toiseen heitellen.

• MIKSI: Ihmisihanne muuttui jokamiehen pappeuden myötä. Ihmisen oli itse rakennettava suhteensa jumalaan ja Raamattuun. 1600-luvulla esitettiin vaatimuksia reaaliopetuksen lisäämisestä: opetuksen laajentamisesta arkista elämää paremmin hyödyttäväksi, mutta ne eivät menneet läpi.
• MITÄ: 1600-luvun opetuksen innovaationa voi pitää katekismusopetuksen syvenemistä (vaikka itse katekismus kirjoitettiin suomeksi jo 1500-luvulla). Katekismuksen avulla oikea usko omaksuttiin oikeanlaisena. Edelleen opetuksen pääkohteena oli kristinoppi, jossa oli tapahtunut uskonpuhdistuksen vuoksi joitain tarkennuksia. Niistä merkittävin lienee jokamiehen pappeus, johon liittyi aluksi mekaanisen muutta sittemmin myös ymmärtävän lukutaidon opettaminen.
• MITEN: 1600-luvulla esityisesti Comeniuksen ideat leviävät Suomeen. Luterilaisuuteen liittynyt uskon henkilökohtaistuminen korosti ymmärtäminen merkitystä. Papit määrättiin vuoden 1686 kirkkolaissa saarnaamaan niin, että "kuulijat ymmärtävät sanoman". Ymmärtäminen nähtiin "omin sanoin selittämisestä". Niinikään esimerkiksi asettiin opetus, jossa lapsia houkutellaan oppimaan - kuitenkin "vastahakoisten ja ja jäykkäniskojen kohdalla vaikka pakottaen" (J. Gezelius). Arki kouluissa jatkui entiseen tapaan: Opetus oli pakkoa, sanelua, pänttäystä, tukkapöllyjä. Oppimiseen motivoitiin kehotuksilla, häpeään saattamisella ja uhkauksilla mm. jalkapuuhun joutumisesta. Katekismukseen opetteluun oli todellinen motivaatiokeino. Katekismuksen auttava hallinta oli ollut avioliittoon vihkimisen, ehtoolliselle osallistumisen ja kummiuden ehto jos vuosien 1562 ja 1571 määräysten perusteella.
• KUKA: Kansanopetus alkoi suuntautua entistä enemmän lapsiin ja nuoriin. Opillinen koulu oli edelleen varakkaiden ja lahjakkaiden poikien koulu. Kotikasvatuksen asemaa korostettiin säätämällä vuonna 1686 kirkkolaissa vanhemmille opetusvelvollisuus. 1600-luvun puolivälissä papeista tehdään yhden sukupolven ajaksi paimenen lisäksi opettajia. Vuoden 1689 valtiopäivillä käytännön opetustyö siirrettiin kuitenkin papin apulaiselle: lukkarille. Lukkarin piti olla kunniallinen, uskollinen, wiriä, kirjantaitava, taitava veisaamaan ja kirjoittamaan.
• MISSÄ: Opillisen koulu organisoituu pedagogioiksi, triviaalikouluiksi, kymnaasioksi ja Turun akatemiaksi. Kouluja on vähän. Kansanopetus koulumaistui. 1600-luvulla syntyi kaksi uutta instituutiota: konfirmaatioon valmentava rippikoulu ja lukkarikoulu kotien kasvatuksen tueksi. Lukkarinkouluista käynnistyivät ns. kiertokoulut.