Rudolf Agricola

KUVA: Rudolf Agricola, kuva lainattu netistä.

Suomalaisen pedagogiikan juurilla osa 6

SUOMALAISEEN pedagogiikkaan on vaikuttanut ainakin kaksi Agricolaa. Toinen on Mikael, toinen Rudolf.

RUDOLF Agricola (1443 – 1485), oikealta nimeltään Roelof Huusman, oli humanismin tienraivaaja Alankomaissa ja Saksassa. Hän vaikutti jo ennen Erasmus Rotterdamilaista.

Agricola oli monilahjakkuus. Hän oli mm. kasvattaja, muusikko, urkujen rakentaja, runoilija, urheilija (nyrkkeilijä) ja diplomaatti. Hän oli "elävässä uskossa". Agricola oli ilmeisen levoton sielu, joka kierteli ympäri Eurooppaa ja väisteli vapauttaan rajoittavia pestejä. Agricola innostui tutkimaan klassisia kieliä mm. latinaa, kreikkaa ja hepreaa ja oli näissä hyvin lahjakas.

Humanistina hän arvosti ihmisyyttä, ihmistä ihmisenä - mikä ei ollut tuolloin valtavirran ajatus. Agricolan mielestä opintojen tavoitteena oli, että oppijasta tulee tasapainoinen persoona, ”ihminen sanan todellisessa merkityksessä”. Persoonan idealle on siis näin vanhat juuret.

Opetuksessa ja oppimisessa oli hänestä tärkeää pyrkiä siihen, että oppilaat ymmärtävät oppimansa ja saavat olla omatoimisia. Ymmärtämisen periaate tulee näin pedagogiikkaan ensin humanismista ja sitten luteriaisuudesta.

Perinteistä keskiajan opetustapaa Rudolf Agricola kuvaili seuraavasti: "Koulu on synkkää, vaivalloista, epämiellyttävää, ikävää ja vastenmielistä katseltavaa ja muistuttaa vankilaa ikuisine selkäsaunoinen,kyyneleineen ja vaikerruksineen”.

Agricolan tärkein pedagoginen kirjoitus oli tutkielma "De Studio formando", pieni kirjanen, jossa oli monia pedagogisia oivalluksia. "De inventione dialectica" -teoksella, jossa käsiteltiin retoriikkaa ja dialektiikkaa, oli suuri vaikutus kuurojen yhteisössä. Hän opetti kuuroille, kuinka kommunikoida suullisesti ja kirjallisesti.

Agricola kuuluu niihin ihmisiin, joiden vaikutus perustui ennen muuta henkilökohtaiseen vaikutusvaltaan- ei niinkään teoksiin.

Yhteenvetoa Rudolf Agricolan pedagogisista ideoista

AGRICOLA laajentaa keskiajan kasvatusihannetta. Tavoitteeksi hän esittää tasapainoisen persoonan - joka on yhä suomalaisen pedagogiikan tavoitteenasettelun kivijalkoja.

Myös Agricolan esittämät menetelmät ovat humanistisia. Asiat on ymmärrettävä. Oppilaiden tulisi saada olla aktiivisia.

Hänellä on myös asema kuurojen opetuksen kehittämisessä.