Kasvatuksen vuosisadat Suomessa: 1100-1700

Suomalaisen pedagogiikan juurilla osa 4

ON varmaan hyödyksi kerrata hyvin yleisellä tasolla, millaisessa kontekstissa suomalainen kasvatus eli ennen monessa mielessä mullistavaa 1800-lukua.

1100-luku

KUVA: Pihlajaveden ala-asteen nettisivuilta löytynyt kuvataulu, joka kertoo 1. ristiretkestä.

Suomeen tehtiin ensimmäinen ristiretki, ja maa liitettiin katoliseen Ruotsiin. Suomea hallittiin Turkuun rakennetusta linnasta. Maa oli harvaan asuttua. Suomalaiset olivat pakanoita. Heillä oli oma uskontonsa ja kulttuurinsa.

1200-luku

Ristiretket jatkuivat. Vakinaista asutusta oli vain pienessä osassa Suomea. Suomeen perustettiin ensimmäinen kaupunki: Turku.

Eurooppaa hallitsi katolinen kirkko. Katolisen kirkon kirkolliskokous päätti vuonna 1215, että kaikkiin hiippakuntiin perustettiin katedraalikoulu kouluttamaan pappeja ja myös muita virkamiehiä. Eräistä katedraalikouluista kehittyi sittemmin yliopistoja.

Turun katedraalikoulu oli siis ensimmäinen koulu Suomessa. Opetuskieli oli latina. Katedraalikoulua johti scolaticus eli koulumestari tai rehtori. Häntä auttoivat kuoripapit ja mahdollisesti lahjakkaimmat teinit. Katedraalikoulu sijaitsi alun perin tuomiokirkon muurissa olleessa rakennuksessa. (Tuomiokirkko vihittiin v. 1300)

Suomalaiset olivat pakanoita ja maanviljelijöitä. He myös kalastivat ja metsästivät. Kansalle ei ollut kouluja. Ensimmäiset ajat kansaa lähinnä käännytettiin kristityiksi.

1300-luku

Ruosi sopi Venäjän kanssa rajan Pähkinänsaaressa. Suomessa oli yhteensä neljä kaupunkia (Turku, Viipuri, Porvoo ja Ulvila). Niissä kauppa hallitsivat saksalaiset.

Katedraalikoulusta lahjakkaimmat saattoivat jatkaa opintojaan yliopistossa. Tiettävästi ensimmäinen suomalainen valmistui Pariisin yliopistosta v. 1313.

Luostarit olivat koulutuksen ja yleisen sivistykset keskuksia ja niiden ympärille muodostui monipuolista toimintaa. Suomeenkin tuli muutamia luostareita ja niihin luostarikouluja. Niissä kuri oli erittäin ankaraa.

1400-luku

KUVA: Pihlajaveden ala-asteen nettisivuilta löytynyt kuvataulu, joka esittää katolista jumalanpalvelusta 1400-luvulla.

Vuonna 1397 solmittiin Tanskan johdolla (Tanskaan silloin kuului nykyinen Norja ja Ruotsi) Kalmarin unioni –niminen liitto. Suomeen perustettiin kaksi uutta kaupunkia: Rauma ja Naantali.

Katedraalikoulu oli pappiskoulu. Siellä opeteltiin latinaa, pyhiä kirjoja, jumalanpalveluksissa tarvittavaa liturgiaa ja mm. kirkkokalenterissa tarvittavaa laskutaitoa. Koulupäivät olivat pitkiä, ja kuri ankara. Opetus oli sanelua, ulkoaopettelua, kertaamista, läksyjä ja kuulustelua.

Keskiajalla kaupunkeihin perustettiin porvaris- ja kaupunkikouluja. Opetus tähtäsi niissä yleissivistykseen, ja ne antoivat perustietoja kaupalliselle alalle. Opetuskieli oli ruotsi. Suomessa toimi 1400-luvun lopulla muutama tällainen pedagogio.

Ruotsiin ensimmäinen yliopisto perustettiin Uppsalaan vuonna 1477. Sillä oli vahva kytkös kirkkoon.

1400-luvulla koulut tavoittivat vain pienen osan, noin 3-4 % väestöstä.

Keskiajan kansansivistyksen käytöntöinä olivat jumalanpalvelukset, seurakuntalaisten sielunhoito ja vanhempien antaman kotiopetus.

1500-luku

KUVA: Pihlajaveden ala-asteen nettisivuilta löytynyt kuvataulu, joka kertoo Kustaa Vaasasta ja Mikael Agricolasta.

Suomessa uuden ajan yleensä sanotaan alkaneen Kustaa Vaasan noustessa valtaan vuonna 1523. Vaasa irroitti Ruotsin Kalmarin unionista ja käynnisti uskonpuhdistuksen, jossa valtaa siirrettiin kirkolta kruunulle. Talonpojat kapinoivat (mm. nuijasota). Kansaa ja pappeja taivuteltiin uuteen uskoon. Helsinkin perustettiin v. 1550. Suomen asukasluvusta alkaa olla tietoja vasta 1500-luvulta. Vuosisadan alussa asukkaita oli noin 250 000 ja lopussa noin 300 000.

Jumalanpalvelus muuttui kansankieliseksi. Sen yhteydessä pidettiin katekismus-saarna ja sen kuulustelu. Mikael Agricolan Uusi testamentti ilmestyy v. 1548.

Uskonpuhdistuksen yhteydessä Kustaa Vaasa otti kuninkaalle oikeuden valvoa kouluja.

Opillisten koulujen määrä kasvoi 1500-luvulla, kun kruunu tarvitsi teinejä kirjureiksi. Toisaalta olot olivat sekavia, luostarikoulut lopettivat toimintansa. Papin ammatti menetti imuaan. Koulujen kerrotaan olleen alennustilassa.

Kansanopetuksen pääkeinot olivat edelleen jumalanpalvelus (päämuoto, kansan kielellä), suelunhoito ja kotikasvatus.

1600-luku

Vuosisadan lopulla asukkaita oli Suomessa alle puoli miljoonaa. Vuonna 1642 julkaistiin koko Raamattu suomeksi. Vuosisadan lopulla uskonnollinen kiihkoilu lisääntyi (puhdasoppisuus). Suomessa oli noitavainoja. 1695-97 kolmasosa kansasta kuolee nälkään ja tauteihin.

KUVA: Pietari Brahe. Kuva lainattu netistä.

Ruotsin suurvalta-aika (1612-1721) oli huipussaan 1640 luvulla. Pietari Brahe oli Suomen kenraalikuvernöörinä (1637-1654). 1600-lukua kutsutaan koulutuksen vuosisadaksi. Suomeenkin perustettiin yliopisto. Opillisia kouluja perustettiin ja uudistettiin.

Vuoden 1649 koulujärjestyksessä koulujärjestelmässä oli kolme astetta:

• 1-2-vuotinen alempi triviaalikoulu (opetuskieli ruotsi, opettajat luokanopettajia, 2o kpl v.1650) aikaisemmalta nimeltään pedagogiot eli lasten koulut
• nelivuotinen ylempi triviaalikoulu (opetuskieli ruotsi, opettajat luokanopettajia) ja
• uutuutena lukio eli kymnaasio (opetuskieli latina, aineenopettajia). Maan ensimmäinen lukio perustetaan Turkuun vuonna 1632. Toinen vuonna 1650.

Koulujärjestyksessä uusittiin myös pedagogiikkaa; opetukseen haluttiin lisää reaaliopetusta- ja lempeyttä.

Kustaa II Aadolf kiinnitti koulujen uudistamisessa huomiota luonnontiedon opetukseen.

Oppilaat valjastettiin hallinnon ja talouselämän palvelukseen (ei enää vain kirkon). Työnjako oli sellainen, että valtio ylläpiti koulua, kirkko vastasi opetuksesta ja oppisisällöistä. Opetuskieli oli latina, apukieli ruotsi.

Turun Akatemia perustetaan vuonna 1640 kouluttamaan virkamiehiä.

Kotien tehtävänä oli lasten katekismusopetus. Aina vanhemmat eivät tehtävästä selvinneet.

Kirkko kehitti aktiivisesti kansanopetusta. Tässä tärkeä rooli oli piispa Johannes Gezelius vanhemmalla (piispana 1664-1690). Vuonna 1686 säädettiin kirkollinen opetusvelvollisuus: Pappien oli saarnattava niin, että kuulijat ymmärsivät saarnan sanoman. Kansa oli opetettava lukemaan. Papin virasta tuli (kymmeneksi vuodeksi) paimenen viran lisäksi opettajan virka. Järjestettiin Katekismus-kuulustelutilaisuuksia. Ulkoluku ei riittänyt. Jokaisen oli osattava selittää omin sanoin (ymmärtäminen).

Vuonna 1689 opettajan tehtävät siirrettiin lukkareille. Vuoden 1673 ohjeiden mukaan katekismusopetuksesta vastasi kirjanoppinut lukkari, jota auttaisi joka kylästä yksi kiltti poika, joka opettaisi muita lapsia.

Kirkonkansanopetusjärjestelmään kuuluivat kansankielellä pidetyt saarnat ja lukukinkerit. Kansaa opetettiin olemaan kuulainen esivallalle ja kirkolle. Ehtoolliselle ja avioliittoon pääsyn ehtona oli tietyt tiedot kristinopista vuodesta 1686 alkaen. Yksi voimalähde oli kirkkokuri. Kaikki velvoitettiin käymään säännöllisesti kirkossa.

1600-luvulla alkoivat myös kiertokoulut. Seurakunnat jaetttiin kiertokoulupiireihin, joissa koulua pidettiin vuoron perään jonkin kylään kylän talossa. Lukkareiden tuli opettaa lukutaidon alkeet tai ainakin katekismuksen käskyt ulkoa.

Kirkkoherra piti vuosittain lukukinkerit ja kuulusteli, mitä oli opittu. Laiskurit julkiseen puhutteluun tai häpeäpuuhun.

Kirkon kansanopetus alkaa selvästi koulumaistua.

1700-luku

Sodat jatkuvat (mm. Suuri Pohjanosta, Isoviha). Suomi miehitettiin kaksi kertaa. Ruotsi menetti 1721 suurvalta-asemansa Venäjälle. Vuosisadan lopulla Ranskassa alkaa vallankumous, joka vaikuttaa myös Suomeen.

Henkisesti vuosistaa kuvaavat mm. termit Vapauden aika, kustavilainen aika. Koulujen tulisi palvella laajemminkin yhteskuntaa eikä keskittyä vain pappien ja oppisivistyneistön koulutukseen. Kouluihin vaadittiin realiopetuksen lisäämistä. 1700-luku oli myös hyödyn ja valistuksen aikakautta. Syntyi merkantilismi, joko korosti elinkeinoelämän tarpeita. Elämä maallistui. Valitukseen kuului vahva usko ihmiseen ja (kaikkien) kasvatukseen.

Kaupunkeihin perustettiin kouluja teollisuuden kehittämiseksi. Myös akatemiaan saatiin talousopin opetusta. Toisaalta maa oli sotien vuoksi köyhä, ja Turun Akatemiakin oli suljettuna 1713-1722. Tuon jälkeen maassa alkoi kasvu ja kukoistus.

Maassa haluttiin uskoa valistukseen: ihmisihanteeksi nousi valistunut kansalainen, joka ajatteli itsenäisesti. Turun Akatemiassa kiinnostuttiin luonnontieteistä. Ajattelemisen taitoja arvostettiin.

Kasvatusopin harrastus alkoi akatemiassa 1770-luvulla. Oppiaineen opetuksen katsotaan varsinaisesti alkaneen H.G. Porthanin kasvatusopin johdantoluennoista 1780-luvulla. Ne oli suunnattu kotiopettajaksi tai kouluun opettajiksi aikovilla akatemian ylioppilaille. Näistä luennoista muodostui vähitellen säännöllinen kasvatusopin kurssi. Vuosisadan loppua kutsutaan "pedagogiikan läpimurroksi". Mutta koulujen todellisuuden kannalta, vuosisata ei tarjonnut mitään uutta kukoistusta. Koululaitoksen osalta vuosisataa on kutsuttu myös tietämättömyyden vuosisadaksi. Koululaitos kosketti vain pientä osaa kansasta.

Kansanopetus

Kirkon kansanopetusjärjestelmään oltiin varsin tyytyväisiä. Tavoite oli sama kuin 1500-luvulla: juurruttaa kristinoppi ja kristillinen elämäntapa,

Keinoihin kuuluivat kansankielellä pidetyt saarnat, kinkerit, uutuutena lukkarin koulut ja rippikoulut. Kirkollinen oppivelvollisuus syntyi vasta 1700-luvulla, (1719 ja 1723:) nyt kansan oli opittava katekismus ulkoa, ja taidot olivat vanhempien vastuulla sakon uhalla. Köyhien lapsille näitä alkeita opetti kirkkoherran renki, lukkari.

Lukkarinkoulu oli maalla tavallisin opintie. Vastuu lasten opetuksesta oli vanhemmilla. Lukkarit opettivat kotonaan tai kiersivät kylästä kylään. Lukkarinkoulussa opittiin tavaamalla yhteen ääneen “älläntikkua” käyttäen.

Lapissa kansanopetusta antoivat 1700- luvulta aina 1900-luvulle myös ns. katekeetat.

Jokaisen piti osata kristinopin pääkohdat päästäkseen ehtoolliselle. Se taas oli avioliittoon vihkimisen edellytys. Ehtoolliselle pyrkivät joutuivat rippikuulusteluun, johon valmentauduttiin 1730-luvulta alkaen rippikoulussa. Opetus tarkoitti sitä, että opettaja luki edeltä ja kuulijat hänen jälkeensä “ korvakuulolta”. Rippikoulut vakiintuivat verkkaisesti.

Vuonna 1723 saatiin kuninkaallinen päätös, jonka mukaan perustettiin pitäjänkouluja korvaamaan ja täydentämään lukkarinkouluja. Tavoitteena oli kirkollisen oppivelvollisuuden luominen kaikille. Koulumestarin palkkaaminen hyväksyttiin vuonna 1762, kun lukkari ei ehtinyt opettaa. Pitäjänkoulut olivat kiertäviä luku- ja katekismuskouluja. Niissä oli yhteisiä rukoushetkiä ja opetusta. Koulua kutsuttiin kiertokouluksi. Kiertokoulu toimi muutaman viikon paikallaan. Nämä pitäjänkoulut olivat alku kunnallisille kouluille.

Myös monet yksityiset henkilöt perustivat 1700-luvun lopulla kouluja. Nämä koulut eivät usein toimineet montaa vuotta.

Suomessa esiintyi vuosisadan lopulla pyrkimyksiä irtautua Ruotsista. Vuosisadan lopulla asukkaita oli Suomessa alle 1 miljoona.

LUE LISÄÄ

Tähtinen, J., ja Skinnari, S. (2007). (toim.). Kasvatus- ja koulukysymys Suomessa vuosisatojen saatossa. Kasvatusalan tutkimuksia 29. Helsinki: Suomen kasvatustieteellinen seura.