Toisen lomapäivän valoisia tunnelmia

KUVA: Martti on nähnyt valon.

TIISTAI-huomenta. Aamulla sukelsin taas kasvatuksen historiaan. Täytyy myöntää, että kun aivoissa vanhat asiat yhdistyvät toisiinsa, niin siitäkin tulee hyvä olo. Suomalaisen pedagogiikan kehityskulkun ymmärtäminen vaatii vaivaa, mutta palkitsee mm. maahanmuuttajataustaisia opettajia kouluttaessa.

Kyllä minulle on entisestään avautunut, kuinka monin sitein suomalaisen opetuksen ja kasvatuksen käytänteet ovat sidoksissa kristillisen koulun ja kansanopetuksen perinteeseen. Olisiko jossain määrin havaittava pedagoginen anomaliatila seurausta siitä, että emme tunnista näitä juuria? Jos emme niitä näe, emme ehkä myöskään osaa tehdä 2000-luvun valintoja. Emmekä ehkä ymmärrä, miksi uussuomalaiset joitain koulumme perinteitä vierastavat.

OPETTAJA-tv:stä soiteltiin. Tekevät ohjelmaa rehtorien työstä ja jaksamisesta. Suosittelin Studio Kotroon kolmea mielenkiintoista espoolaisrexiä. Saa nähdä sopivatko heidän aikataulunsa.

EILEN oli koulussa ilmeisesti leikitty kielloista huolimatta kukkulan kuningasta. Leikki muuttui tappeluksi, ja ennen kuin opettaja ehti väliin, nyrkit olivat puhuneet. No niin lomalla kuin olinkin, asiaa oli ryhdyttävä alustavasti selvittelemään. Talon väki on toiminut oikein asiallisesti, mutta Argh tätä väkivaltaa!

ILLAN suussa kävin vielä lukemassa läpi virtuaalihaastattelun tulokset. Kaikki 11 siihen valittua olivat vastanneet kyselyyn. Pisteytin vastaukset, ja viisi parhaan vertailuvun saanutta sai kutsun varsinaiseen haastatteluun.

TÄNÄÄN iltapäivällä siis Siltavuorenpenkereelle jatkamaan maahanmuuttajaopettajien johdattelua suomalaisen didaktikan saloihin. Teemana tänään jatkuu hyvän opettajan ominaisuudet. Niitä on hyvä aika ajoin itse kunkin pohtia.

Saakohan illalla unta? Huomenna on Beatles-konsertti. Jännittää myös, ehtiikö paino saada konserttipaidat valmiiksi.