KUVA: Suomen kirjakielen isä Mikael Agricola. Kuva lainattu netistä.
Suomalaisen pedagogiikan juurilla osa 2.
PITÄISIKÖ suomalaisen pedagogiikan juuria etsiä sittenkin ajallisesti vielä kauempaa kuin 1600-luvulta? Luulen, että ainakaan Mikael Agricolaa ei saa unohtaa. Uskonpuhdistaja. Suomeen kirjakielen luoja. Käänsi Raamattua suomeksi. Se Wsi Testamenti julkaistiin vuonna 1548. Hän kirjoitti ja käänsi ensimmäiset suomenkieliset painetut kirjat- ja kustansi käännöstyönsä paljolti itse. Kansleri, rehtori, tietokirjailija, Turun piispa, diplomaatti.
Mikaelin lapsuudesta ei paljoa tiedetä. Arvellaan, että hän syntyi vuonna 1510. Sitäkään ei tiedetä, oliko hänen kotikielensä suomi ja ruotsi, mutta talonpoikaisperhe tiedetään varakkaaksi. Sukunimi keksittiin ajan tapaan opiskelua varten.
Lahjakas poika lähetettiin Viipuriin latinankouluun. Koulunkäynti oli tuolloin harvojen etuoikeus. Tarvittiin varakkaat vanhemmat, kykyä ja kirjasivistyneiden miesten suosituksia.
Agricola kävi koulua kahdeksan vuotta, ja pääsi vuonna 1529 18-vuotiaana Turun piispan sihteeriksi. Uskonpuhdistus oli käynnistynyt v. 1527, ja luterilaiset uudistuksen tuulet puhaltelivat Suomessakin. Vuonna 1529 Agricolasta tuli kansleri, ja hänestä kasvoi tärkeimpien uskonnollisten uudistusten toteuttaja Suomessa.
Vuonna 1536 hänet lähetettiin Saksaan opiskelemaan Wittenbergin yliopistoon. Martti Luther ja Philip Melanchthon elivät ja vaikuttivat tuolloin juuri siellä. Agricola oli reformaatiokauden molempien johtohahmojen Erasmus Rotterdamilaisen ja Martti Lutherin oppilaana. Maisteriksi hän valmistui kolmessa vuodessa keväällä 1539.
Agricolan merkitys kasvatuksen maailmassa
KASVATUKSEN maailmassa hän vaikutti Suomen ainoan "lukion": Turun katedraalikoulun rehtorina yhdeksän vuotta. Tähän tehtävään hänet valittiin valmistuttuaan. Sekä Luther että Melanchthon kirjoittivat hänestä suosituskirjeet Kustaa Vaasalle.
Ei ollut rehtorin homma tuolloinkaan eikä edes Agricolalle helppoa. Kerrotaan, että hän valitti eräälle ystävälleen kirjeessään: "Kuinka hankala toimi on johtaa poikia, noita kesyttömiä eläimiä johonkin hyvään ja varmaan opilliseen kasvatuksen tulokseen".
Katerdaalikoulussa koulutettiin pappeja, ja kuningas Kustaa Vaasan tahdosta nyt myös virkamiehiä. Kuningas halusi ottaa oppilaita kesken koulunkäynnin virkamiehiksi. Agricola vastusti tällaista teiniryöstöä. Hän riitaantui kuninkaan kanssa ja joutui jättämään koulun johtamisen vuonna 1548.
Vuonna 1550 Agricola meni naimisiin. Hän oli ensimmäisiä suomalaisia pappeja, jotka saivat uskonpuhdistuksen oppien myötä solmia avioliiton. Turun piispan kuoltua saman vuonna Agricola hoiti tämän tehtäviä. Kustaa Vaasa jakoi Suomen kirkon kahteen hiippakuntaan, Turun ja Viipurin ja nimitti Mikael Agricolan Turun piispaksi 1554.
Ruotsalaisten ja venäläisten väliset rajariidat olivat tuolloin jatkuvia. Kustaa Vaasa lähetti vuoden 1557 alussa Moskovaan rauhanneuvotteluvaltuuskunnan, johon Agricola kuului. Paluumatkalla Agricola sai hevoskyydissä ankaran sairauskohtauksen, johon hän kuoli juuri Suomen rajan ylitettyään 47-vuotinaana.
Agricolan hautapaikasta ei ole varmuutta. Todennäköisesti hänet haudattiin Viipurin dominikaaniseen tuomiokirkkoon, joka tuhoutui talvisodassa.
KANSANOPETUKSEN alalla Agricolan suurtekoja olivat suomeksi kirjoitetut osat Raamattua ja ensimmäinen suomalainen aapinen. Agricolan tavoitteena oli kääntää koko Raamattu, mutta urakka tyrehtyi rahoituksen. Toinen tärkeä teos oli Abckiria (1543), lukemisen ja kristinopin perusteet sisältänyt aapinen, joka oli samalla katekismus. Teos oli tarkoitettu laiskoille papeille, mutta sen avulla myös kansaa alettiin opettaa lukemaan. Yhtään kokonaista kappaletta tätä 24-sivuista kirjaa ei ole valitettavasti säilynyt.
Lukemaan opettaminen oli kansanopetuksessa aivan uusi tavoite. Se liittyi uuden luterilaisen opin perusideaan: Lutherin periaatteiden mukaan kaikkien oli kyettävä lukemaan Raamattua omalla kielellään.
Todella merkittävää kansanopetukselle oli, että sitä tehtiin rahvaan kielellä suomeksi. Agricola ei ollut ensimmäinen, joka kirjoitti suomen kieltä. Yksittäisiä suomenkielisiä uskonnollisia tekstejä oli ilmestynyt jo aiemmin. Hänen tuotantonsa oli kuitenkin huomattavasti laajempaa ja kielellisesti lahjakkaampaa kuin aikaisemmat yritelmät. Arvellaan, että noin 60 prosenttia hänen luomastaan sanastosta on vielä käytössä.
Agricolan elämäntyön arvostus
Nykyään Agricolaa kunnioitetaan suomenkielisen kirjallisuuden luojana, mutta omana aikanaan Agricola itse tunsi, ettei hänen kirjallista työtään arvostettu, vaan päinvastoin sitä arvosteltiin ankarasti. Mikael Agricola ja hänen työnsä unohdettiin melko pian hänen kuolemansa jälkeen.
Suurmieheksi Lönnrotin, Runebergin ja Snellmanin rinnalle hänet nostettiin vasta suomalaisen nationalismin aallonharjalla 1800-luvun loppupuolella.
Suomalaisen pedagogiikan historiassa hän on ennenmuuta kansan lukutaidon ja kansankielisen opetuksen refomaatikko. Suomeksi kirjoitetulla katekismuksella luotiin edellytyksiä ymmärtävän oppimisen periaatteen edistämiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti