Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

tiistaina, heinäkuuta 01, 2014

Kuukauden kirja: Ajat muuttuvat

ENNEN oli tähän aikaa kesä.  Niin ne ajat muuttuvat. Siitäpä tulikin mieleen esitellä saman niminen kuukauden kirja:-)

Somerkivi, U., Henttonen, A., Ahjopalo, T., Ketonen, O. ja Turunen, E. (toim.). 1980. Ajat muuttuvat. Sortavalan seminaarin perustamisen 100-vuotisjuhlakirja. Kymölän Kilta ry.

Itse teoksen löysin OKL:n kirjaston poistohyllystä. Hyvä, että satuin paikalle. Teos on vallan mainio kuvaus omasta ajastaan (itse asiassa seminaarin kuvaaminen jää vähän vähemmälle).

Vuonna 1980 Suomi oli juuri siirtynyt peruskouluun. Siirtymää kipuiltiin vielä. Elettiin Erkki Ahon kouluhallituksen ja POPS I ja II:n aikoja. Opettajankoulutusta oltiin juuri uudistettu ja uudistettiin taas  uudelleen. Maahan oltiin juuri rakentamassa läänin kouluosastoja.  Ja minä itse olin tuohon aikaan 26-vuotiaana  nuorena Sepon koulun luokanopettajana ottamassa ensimmäistä lyhyttä virkavapaata toimiakseni  lehtori Tor Kronlundin sijaisena Ratakadun OKL:lla.

NAUTIN jo kirjan rakenteesta. Se on kokoelma tietoesseitä: 31 napakkaa artikkelia noin 160 sivulla. Kirjoittajina pääasiassa oman aikansa aktiivit, joiden tausta oli useimman kohdalla juuri  Sortavalan seminaarissa.

Ensin lyhyesti Sortavalan seminaarista
Sortavalan seminaari 1900-luvun alussa. Kuva lainattu netistä.

Koska seminaarin esittelyä ei teoksessa ole liikaa, otin netin apuun.

Ensimmäinen kansakoulunopettajaseminaari perustettiin siis Jyväskylään vuonna 1863 Uno Cygnaeuksen suunnitelman pohjalta. Seminaari oli suomenkielinen kaksois-seminaari: siellä koulutettiin sekä naisia että miehiä.  Sitä mukaa, kun kansakouluja perustettiin, perustettiin myös seminaareja Suomen muihin kaupunkeihin.

1870-luvun alussa syntyi  kaksi ruotsinkielistä seminaaria: Tammisaareen naisseminaari 1871 ja Uudenkaarlepyyhyn miesseminaari 1873.

Sortavalan kaksoisseminaari oli toinen suomenkielinen seminaari. Se aloitti toimintansa lahjoitusten turvinvuonna 1880 Karjalan ensimmäisen kansakoulun, Kymölän koulun yhteydessä. Seminaari  ehti valmistaa kansakoulunopettajia ennen muuta Karjalaan 56 vuoden ajan.

APROPOO: Sortavalan seminaarilla on muuten  ollut kansallisesti tosi mielenkiintoinen sivurooli. Seminaarin liikunnanopettaja  Carl Poppius toi nimittäin sinne ensimmäisenä Suomessa  jalkapallopelin vuonna 1898.

Toisen maailmansodan jälkeen Sortavalan seminaarin toiminta jatkui Raumalla, Hämeenlinassa ja myöhemmin Joensuussa. Uudeksi nimeksi otettiin Itä-Suomen seminaari.

SORTAVALA sijaitsee Laatokan pohjoisrannalla. Nykyään  alue on Venäjää.

Googlettamalla selvisi, että Sortavalan seminaaria Suomen aikana palvellut puurakennus paloi maan tasalle vuonna 2012.

Vuonna 1885 rakennettu talo  toimi paloon asti iltakouluna, joskin rajoitetusti paloviranomaisten käyttökiellon vuoksi. Rakennusta ei oltu koskaan peruskorjattu. Peruskorjaus oli pitkään mm.  perinnerakentamisen yhteishanke-suunnitelmissa, mutta siihen ei koskaan löytynyt rahaa.


Viisi  maistiaista tästä teoksesta
POIMIN  teoksesta viisi kiinnostavaa juttua.

1. Uno Cygnaeus vertasi opettajaseminaaria sydämeen, "joka pumppaa raitista verta kansakunnan verenkiertoon".  Hauska vertaus. Seminaarin kasvattien tehtävänä oli sitten herättää koko kansa.

2. Kaarlo Merikoski (1878- 1954) oli minulle uusi tuttavuus. Hän oli opettaja, yliopettaja, historian tutkija, kaunokirjailija,  kansakoulun tarkastaja, kansakoulun johtokunnan pj., kaupungin valtuuston jäsen ja  vpj. ja pj. sekä kaupan päälle aivan uskomaton oppikirjailija.  Hän sovelsi päätä muita oppikirjailijoita pidempänä oppikirjoihinsa tuolloin ajankohtaisia virtauksia ja yleisesti hyväksyttyjä kasvatusopillisia periaatteita.

Ennen muuta Merikoski  kirjoitti matematiikan oppikirkoja: Yksi kuuluisin oli Valistuksen mittausoppi. Mittausopin eri laitoksista otettiin peräti 104 painosta, ja kirjoja painettiin yhteensä  1 212000 kpl! Lisäksi hän kirjoitti suositun kielioppikirjan. ja Kansakoulun yhteiskuntaopin. Ja yhdessä muiden kanssa  maantietoa, historiaa...

On muuten pakko mennä kirjastoon ja kaivaa esille hänen ohjekirjansa  opettajille: "Kansakoulun työkirjat" (1936).

Merikoskeka kuvataan teoksessa paitsi ahkeraksi ja jämtiksi tiukan kurin mieheksi, myös näin:  "Merikoski ei ollut vain omien oppilaidensa opettaja vaan oppikirjojensa välityksellä koko suomalaisen kansakoulunopettajiston ohjaaja ja neuvoja..."

3.  Atso Sauvalan essee käsittelee mielenkiintoista tutkimusta. Jyväskylän yliopistossa toteutettiin nimittäin 1970-ja 80-lukujen vaihteessa kasvatustavoitetutkimusprojekti, jossa selvitettiin, voidaanko suomalaisesta yhteiskunnasta löytää sellaisia yhteisiä kasvatustavoitteita, joita oppilaat, heidän huoltajansa, heidän opettajansa sekä kouluhallintoviranomaiset voivat hyväksyä koulukasvatuksen tavoitteiksi. Kirjallisuudesta kaivettiin tavoitteita ja ne  luokiteltiin yhdeksään sisältöalueeseen:
  • kokonaispersoonallisuus ja mielenterveys
  • sosiaaliset
  • eettiset
  • uskonnolliset
  • työn ja opiskelun
  • esteettiset
  • terveydelliset
  • kansalliset ja 
  • kansainväliset tavoitteet
Tavoitteet jaettiin vielä a) kunnon kansalaisen tekoihin ja ominaisuuksiin sekä b) hyvän ihmisen asenteisiin ja arvoihin.  Valtavaa määrää tavoitteita pantiin sitten arvojärjestykseen. Listoja laativat mm. hallintoihmiset, kaikki puolueet, piispat, 500 opettajaa, 300 oppilaiden vanhempaa ja 3000 oppilasta.

Lopulta mukaan valittiin 100 tavoitetta. Nyt otannassa  oli mukana 7738 oppilasta, 482 heidän opettajaansa ja 4462 vanhempaa.  Peruskoulussa ja lukiossa 10 tärkeintä
 tavoitetta olivat:

1. rehellisyys
2. luotettavuus
3. oikeudenmukaisuus
4. rauhan arvostaminen
5. vanhempien ja lasten välinen luottamus.
6. vastuun kantaminen omista teoista.
7. huumeiden välttäminen
8. vastuunkanto
9. elämässä tärkeiden asioiden oppiminen
10.vastuu annetun tehtävän loppuunsaattamisesta.

Pakko kuitenkin kysyä: so what.

Erkki Lahdes, Urho Somerkivi ja Veikko Lepistö POPSIT sylissään.
4. Urho Somerkiven essee käsittelee  peruskoulun opetussuunnitelman kehittymistä.  Somerkivi oli POPS-komitean puheenjohtaja. Hän kuvailee komitean työtä tiiviisti.

Jutusta syntyy kuva, että peruskoulun toteutus ei ihan tyydyttänyt häntä. Erityisesti häntä närästää se, että ruotsin kieli  tuli koulujärjestelmälain (1968)  eduskuntakäsittelyssä yllättäen toiseksi ja pakolliseksi kieleksi. "Toinen kieli sattuu useimmissa tapauksissa olemaan ruotsi, jonka asema on RKP:lle tärkeä ja RKP taas näyttää olevan tärkeä nykyisissä hallituskuvioissa."

Sekin Somerkiveä ärsyttää, että kouluhallitus määräsi vuonna 1972  POPSIn valtakunnalliseksi opetussuunnitelmaksi. Ja se, että opettajien perehdyttäminen POPS-mietintöjen sisältöön SIVA- ja VESO-koulutuksen puitteissa osoittautui heikosti toteutetuksi. Ja vasemmistopropaganda, jonka mukaan kaikki oppivat kaiken. Ja valtioneuvoston vuoden 1975 säästöpäätös eli ”päätös peruskoulun toiminnallisen rakenteen muuttamisesta", jolloin rahapulan vuoksi poistettiin yläasteelta laaja valinnaisaineryhmä, jota popsissa kutsuttiin erityiskursseiksi, 7. luokalta vannaisaineet ja muilta
luokilta  vähennettiin valinnaisaineita yhdistämällä niitä sekä  nostettiin valinnaisaineen opetusryhmän minimikokoa. Näin kansalaiskouluista periytynyt ja siellä hyväksi koettu käytännöllisen oppiaineksen  osuus väheni. Virheenä Somerkivi piti myös tuolloin vireillä ollutta eritasokurssien poistamista.

5. Antti Henttosen esseessa paljastuu, että kansanedustaja Olavi Lahtelan vuonna 1963 tekemä ponsi, joka johti periaatepäätökseen yhtenäiskoulutyyppisen peruskoulun toteuttamiseksi valmisteltiin opettajajärjestön toimistossa.

JOS maistiaiset herättävät isomman nälän, eikun kirjastoon.

Ei kommentteja: