Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

keskiviikkona, heinäkuuta 30, 2014

Yritys ymmärtää didaktiikan kehitys. Osa 4. Uskonpuhdistuksen aika.

Päivitetty 1.8.-14
KESÄISEN tutkimusretkeni tarkoitus on ymmärtää didaktiikan (käytännön kasvatusta ohjaavan opin)  kehitystä. Etsin mm. filosofian historiasta sellaisia paradigmaattisia muutoksia, jotka ehkä heijastuisivat suomalaisiin(kin) kasvatusoppeihin (myöhemmin) niissä tunnistettaviksi  didaktisiksi ratkaisuiksi. Kutsun tällaisia  löydöksiä  pedagogisen teeman kasvualustaksi.

TÄSSÄ neljännessä blogilastussa jatkamme uuden ajan alun tonkimista. Moderni alkaa uudesta ajasta. Uuden ajan rajapyykkejä on renessanssin rinnalla reformaatio. Uskonpuhdistus ajoittui 1500- ja 1600-luvuille. Se käynnistyi varsinaisesti Martti Lutherin teesien naulaamisesta ja johti uskonsotiin (sekä mm. jesuiittaveljeskunnan syntyyn katolisen kirkon vastaiskun kärkijoukoksi). Uskonpuhdistajat mullistivat oman aikansa koulunpitoa. Uskonpuhdistajien etujoukkoon kuuluivat John Wycliffe, Jan Hus, Guillaume Farel sekä Theodore Beze. Varsinaiset uskonpuhdistuksen käynnistäjät olivat Martin Luther ja saksalainen Philipp Melanchthon (protestanttinen kirkko)  sveitsiläinen Ulrich Zwingli (reformoitu kirkko), ja sveitsiläiset Jean Calvin ja  John Kox. Kirkko iski heihin armottomasti. Heidät julistettiin harahoppiksi. Hus poltettiin roviolla. Luther julistettiin pannaan ja valtakunnan kiroukseen. Zwingli kaatui taistelussa. Calvin ja Kox jatkoivat hänen työtään. Englantiin syntyi anglikaaninen kirkko, ennenmuuta kuningas Henrik VIII:n avioeron vuoksi.

Käyn  tässä osassa läpi muistiinpanojani sekä muutamia filosofian teoksia eritellen niissä esitettyjä todellisuus-, tieto-, ihmis- ja oppimiskäsityksiä uskonpuhdistuksen osalta.  Oli paradigmaattinen muutos, että uskonpuhdistus vapautti uskon, siis kristiuskon holhouksesta. Uskosta tuli jokamiehen oikeus. Kirkon maallinen valta hajoaa.

Didaktiikan kasvualustoja uskonpuhdistuksen aikana

1. Todellisuuskäsitys (Metafysiikka, ontologia)
Mitä olevainen on? Mitä eri luonnon ilmiöt ovat?

Puhdistetun uskon mukaan oli olemassa tämänpuolinen maailma ja tuonpuoleinen maailma.
Maallinen hallinto hyväksyttiin katolisen kirkon vallan tilalle, kosma sekä hengellinen että maallinen esivalta olivat Jumalan asettamia.

Mitä tämä tarkoitti opetukselle?
- Koulut  alkoivat siirtyä valtiolle.
- Kasvatus oli keskeisesti uskonnollista kasvatusta, mutta myös yhteiskunnan tarpeet oli otettava huomioon. Koulut valmistivat  kirkon ja valtion  tehtäviin, joissa latinantaito oli ensisijainen.
- Latinankielisen opetuksen perinne oli niin vahva, etteivät uskonpuhdistajatkaan vaatineet siitä luopumista.

Tietokäsitys
Mitä voimme tietää? Mitä tieto on?

Luterilainen uskonpuhdistus antoi 1500- ja 1600-luvuilla teologialle dualistisen ajatusmaailman, jossa yhtyvät Platonin, Aristoteleen, Raamatun, Augustinuksen ja Tuomas Akvinolaisen ajatukset: Sen mukaan ihmisen maallisesta olotilasta, aineellisesta olopiiristä voi saada tietoa aistein ja tieteellisin mittauksin. Pääsääntöisesti tapahtumat aineellisessa olopiirissä noudattavat toisaalta luonnonlakeja toisaalta yhteiskunnallisia moraalilakeja. Näissä voi kuitenkin esiintyä poikkeuksia tuonpuoleiseen kuuluvien olioiden asioiden puuttumisen kautta.

Oleellinen tieto luonnosta on antiikin teoksissa (luontoa ei tarvitse itse tutkia).

Tuonpuoleiselle olopiirille taas oli ominaista, että siihen kuuluvia asioita ihminen voi omin neuvoin vain aavistella. Tuonpuoleinen voi kuitenkin monin tavoin ilmoittaa itsensä aineellisessa olopiirissä, jopa olla sen aitoja olioita kuten Jeesus Uuden Testamentin tekstien mukaan oli.

Uskonpuhdistus  oli iso  kolautus ” salaiselle tiedolle”, sillä Raamatun kääntäminen kansankielelle uhmasi pappien erityisasemaa ihmisen ja Jumalan välissä.

Mitä tämä tarkoitti opetukselle?
- papittomassa uskonnossa on  henkilökohtaisen tietämisen ja omatoimisen opettelun  aihiot.
- lukutaidon merkitys kaikille
- antiikin merkitys (mm. Melanchton)

Ihmiskäsitys
Mitä ihminen on? Miten meidän tulisi elää?

Uskonpuhdistus ei hyväksynyt yksilön korostamista (vrt. humanismi). Ihminen haluttiin nähdä ihmisen jälleen syntisenä ja avuttomana Jumalan armoilla.
Yksin usko oli tärkeää
Kaikki työ oli tärkeää. Kaikki ammatit olivat kutsumusammatteja.
Kaikki ihmiset olivat samanarvoisia Jumalan armon vuoksi.
Pappien selibaatin tilalle tuli perhe.
Ihmisen ja Jumalan välille ei tarvittu pappia
Ihmiset nähtiin erilaisina.

Mitä tämä merkitsi opetukselle?
-  vrt. lapsikeskeisen oppimisen aihio (ei pappia väliin)
- kansakoulun idea; Idea kaikkien koulusta.
- äidinkielisen opetuksen idea.
- Lapsia  haluttiin  kasvattaa sekä tuonpuoleiseen että tähän elämään.
- sanatarkan osaamisen idea.
- Kasvatuksen ei tullut pyrkiä ihmisen jumalallistamiseen, vaan ihmisen kehittämiseen kristinuskon mukaiseksi ihmiseksi.
- vuosiluokkatutkinnot
- uskonto oppiaineeksi (alku ainejakoiselle opetussuunnitelmalle)
- vanha kirkollinen koulu-järjestelmä romahti. Sen tilalle luotiin uusi pedagogioista, triviaalikouluista ja kymnaaseista koostunut järjestelmä.

Oppimiskäsitys

Mitä oppiminen on? Miten ihminen oppii?

Itse lukemalla opitaan.  Opetus perustui tekstiin, jota luettiin ulkoa joko kirjasta tai taululta. Äidinkielellä luetaan. Kun asia osataan ulkoa, opettaja selittää. Kuria tarvitaan. Opetuksen tulisi olla kiinnostavaa.  Opettaja oli edelleen esimerkki. Tärkein opetusmenetelmä jäljittely.

Syntyi uusi kirjan laji: katekismukset (ohje ja selitys, kysymys ja vastaus.)
Keksittiin idea oppiaiden jakamisesta kolmeen ryhmään. Joka luokalla oli oma oppimäärä.

Syntyi uusi koulumuoto: protestanttinen kimnaasi.

Yhteenvetoa
Yritän tiivistää uskonpuhdistuksen ideat:

Lapsia  haluttiin  kasvattaa sekä tuonpuoleiseen että tähän elämään.  Kasvatuksen ei tullut pyrkiä ihmisen jumalallistamiseen, vaan ihmisen kehittämiseen kristinuskon mukaiseksi ihmiseksi (munkkeudesta tavallisiksi perheiksi).

Koulujärjestelmä muuttui. Vanhan kirkollisen koulujärjestelmän  tilalle luotiin uusi pedagogioista, triviaalikouluista ja kymnaaseista koostunut järjestelmä.  Pian syntyi uusi koulumuoto: kimnaasi (lukio).

Syntyy ajatus maallisen vallan ohjaamista kouluista. Otetaan käyttöön  luokkajärjestelmä. Syntyy kansakoulun idea. Syntyy äidinkielisen koulun idea (vrt. Comenius)

Oikea tieto löytyy antiikin ajan teoksista ja Raamatusta. Opetusohjelmaan sovitetaan uskontoa, antiikkia ja käytännön taitoja. Kullakin vuosiluokalla on omat sisällöt. Uskonnista tulee erillinen,  tärkeä oppiaine- siitä alkaa ainejakoinen opetussunnitelma. Latinan kieli on tärkeää lukiossa, äidinkieli alemmilla tasoilla. Luonnontieteet eivät vielä tee läpimurtoa.

Vuosiluokkien ja vuosiluokkakohtaisen sisältöjen yhtydessä syntyvät myös vuosiluokkatutkinnot.

Syntyy aito kirjakoulu. Oppilaillakin on nyt kirjat. Syntyy katekismus-konsepti.

Opettaja on edelleen tärkeä esimerkki, mutta valmis kirja on tärkeä.  Oppilaan merkitys opetustapahtumassa kasvaa: Siirrytään lukemalla opetteluun. Opetus perustuu tekstiin, jota luetaan ulkoa joko kirjasta tai taululta. Lukutaito nousee siksi tärkeäksi taidoksi. Aikaa kuvaa sanatarkan osaamisen idea, koska tekstin perusta on jumalallinen. Teksti esitetään kysymys-vastaus- muodossa.  Tapana on, että (vasta), kun asia osataan ulkoa, opettaja selittää. Tärkein opetusmenetelmä jäljittely.

Mikä tässä on uutta?
Kokonaan uutta ovat uudet koulumuodot, joissa opiskellaan vuosiluokittain. Oppilaan painettu oppikirja- ja katekismus-konsepti nousee opetuksen keskiöön. Myös tytöille ideoidaan koulua.

Renessanssi-aatteen kanssa yhteistä on antiikin arvostaminen. Ajatus, että opetuksen on oltava kiinnostavaa.

Keskiajalta jatkuu mm. usko tekstin jumalallisuuteen, sanatarkka opettelu, kuri, uskon keskeinen (mutta uudella tavalla ymmärretty merkitys).

Todisteet
Uuden protestanttisen kymnaasin luojana pidetään Johannes Sturmia (1507-1589)
Hän oli ollut oppilaana yhteisen elämän veljien koulussa. Uudessa lukiossa luettiin klassisia kieliä. Uutta oli jyrkkä luokkajako: jokaisella luokalla oli omat määrätyt kurssinsa; siirtyminen seuraavalle korkeammalle luokalle tapahtui ankaran julkisen tutkinnon perusteella. Kuri oli tiukkaa. Asiat opeteltiin ulkoa. Hiukan vaihtelua tarjosivat urheilu ja draamallinen esitys: oppilaat saivat esittää eräitä antiikin näytelmiä. Rahapalkintoja jaettiin  ja annettiin vuositutkintojen yhteydessä julkista tunnustusta eteville latineisteille ja runonkirjoittajille.

Martin Luther (1483-1546) halusi puhdistaa Raamatun uskoa kirkon sen päälle kasaamasta perinteestä.

Luther (1483-1546) ymmärsi myös  yhteiskunnan tarpeita. Hän vaati yleistä oppivelvollisuutta ja kouluihin kattavaa, monipuolista ohjelmaa. Myös tytöille koulu!

Lutherin (1483-1546) mukaan ihminen on syntinen, ja vain armo pelastaa. Ei elämäntapa. Yksin usko oli tärkeä.

Luther (1483-1546) kannatti humanistien kouluohjelmaa- mutta uskonnolle oli saatava huopmattava tila. Uskonto oppiaineeksi- syntyy ainejakoinen opetussuunnitelma

Lutherin (1483-1546) ideoihin kuului myös, että  ennen ehtoollista olisi pidettävä jonkinlainen kuulustelu, jota hän vertasi kisällin mestarinnäytteeseen. Vasta sen jälkeen saisi osallistua ehtoolliselle.

Luther (1483-1546) uskoi sanatarkkaan  ulkoa-opetteluun- ymmärtäminen, totena pitäminen.

Kurin suhteen Luther (1483-1546) oli vanhan koulun miehiä. Hän ei tuominnut ruumiillista kuritusta.


Melanchton (1497- 1560) halusi uudistaa koulunpitoa humanistien suuntaan. Hän arvosti antiikkia.

Melanchton (1497- 1560): Ihmiset olivat keskenään erilaisia.

Melanchtonin (1497-1560) kasvatuspäämäärä oli protestanttinen hurskaus ja latinalainen kaunopuheisuus. Antiikin kielten opetusta oli vahvistettava, jotta voisiin lukea hellenien kirjallisuutta.

Yhteisen elämän veljet- järjestä oli ottanut kouluissaan  käyttöön eräänlaisen luokkajaon jo 1400-luvulla; Melanchton (1497- 1560) omaksui sen ja jakoi oppilaat kolmeen ryhmään, tasoon. Joka ”luokalla” oli oma oppimäärä. Perustavaan kurssiin kuului kaksi ensimmäistä tasoa. Se kesti neljä vuotta. Sen suorittamalla pääsi valtion, kunnan tai kirkon alempiin virkoihin. Kolmannen tason suorittaneet saivat jatkaa opintoja yliopistossa. Kouluhuone oli kuitenkin  kaikille oppilaille yhteinen; jokaisessa  huoneen nurkassa opetti eri opettaja omaa ” joukkoaan”. Koulussa oli edelleen kova kuri. Opetuksen lisäksi ohjelmaan mahtui jumalanpalveluksia jne. Koulupäivät olivat pitkiä.

Melanchton (1497- 1560): Opettajien tärkeä tehtävä oli tarkkailla oppilaita, ja löytää lahjattomat.

Melanchton (1497- 1560) loi Lutherin työparina perustaa pohjaa, jolta sitten Johannes Sturm varsinaisesti loi kymnaasin eli lukion. Sen sijaan häntä ei juurikaan kiinnostanut alkeiskoulun kehittäminen. 

Ei kommentteja: