 |
Museovirasto on antanut medialle luvan käyttää tätä
heidän kuvaansa.
|
OPETTAJIEN ay- toiminnan ja edunvalvonnan juuret ulottuvat 1800-luvun loppupuoliskolle. Olen koonnut tähän blogilastuun kronikanomaisesti eräitä minusta merkittävimpiä vuosilukuja ja tapahtumia. Ne on jäsennetty opettajapolvittain vuodesta 1809 alkaen.
Opettajapolvi 0:
1809- 1849
YLEISTÄ
Suomi siirtyy Ruotsin valtakunnan alaisuudesta Venäjän autonomiseksi osaksi.
KOULUISTA
Koululaitoksessa jatkuivat sellaisenaan Ruotsin vallan aikaiset käytännnöt.
Elettiin säätykohtaisen koulutuksen aikaa. Kirkon hallinnoima koululaitos oli sirpaleinen. Oli erikseen opillisia kouluja ja rahvaan kouluka. Opetuskieli oli 1800-luvun puoliväliin saakka opillisissa kouluissa latina ja ruotsi.
Tuon ajan kouluja olivat mm. alempi ja ylempi trivaalikoulu (1843 alkaen ala- ja yläalkeiskoulu), kyläkoulu, lukkarinkoulu, mamsellin koulu, pedagogio, pitäjän koulu, ruukin koulu, tehtaan koulu, vuoro-opetuskoulu.
Opettajat olivat miehiä. Pienellä osalla opettajista oli koulutusta opettamiseen. Opettajuus oli usein vaihe papin uralla tai eläkehomma. Koulut olivat pojille. Venäjään kuuluneessa ns. vanhassa Suomessa toimi tosin jo 1800-luvun alussa tyttökouluja. Vuoden 1843 koulujärjestykseen sisältyi oikeus perustaa tyttökouluja. Valtiolliset ruotsinkieliset tyttökoulut perustettiin Turkuun ja Helsinkiin.
Voimassa oli ns. kouluton oppivelvollisuus. Vuoden 1686 kirkkolaissa oli säädetty, että avioliittoon aikovalla vaadittiin määrätyt tiedot kristinopista. Vuonna 1723 oli säädetty kodeille opetusvelvollisuus.
1830- luvulla koulupäivä alkoi klo 7 ja päättyi klo 17. Oppitunnit pidettiin kolmessa osassa (kussakin 1-3 tuntia) ja välissä oli kaksi 1-3 tunnin taukoa. Opetukseen käytettiin 6-7 tuntia.
1840-luku
1840-luvulla siirryttiin kaksiosaiseen koulupäivään. Koulu alkoi klo 8 ja päättyi klo 16-18. Tunteja oli lasten iästä riippuen 6-7. Pienillä lapsilla tauko keskellä päivää oli kaksi tuntia, isommilla kolme.
1843: maassa oli viisi lukiota, 10-11 yläalkeiskoulua ja 28-32 ala-alkeiskoulua.
1843: opillisen koulun opettajalta vaadittin: luontaista taipumusta alalle ja tuomiokapitulin jäsenten edessä suoritettua opetunäyte ja kasvatusopin suoritus.
EDUNVALVONTA-ASIOITA
1826: Valtion virkamiehille tuli eläke. Eläkeikä laski 70 vuodesta 65:een.
1843: opillisen koulun opettajavirkaan pyrkivältä edellytettiin luontaista taipumusta alalle ja opetusnäytettä.
............................................................................
 |
| Keisari Aleksanteri II:lla oli suuri merkitys myös suomalaisen koululaitoksen kehityk- sessä. Museovirasto on antanut medialle luvan käyttää tätä kuvaa. |
Opettajapolvi 1: 1850- 1888
YLEISTÄ
1863: valtiopäivätoiminta käynnistyi uudelleen
1863: Suomen kieli viralliseksi kieleksi
1863: Suomi sai oman rahan, markan
1867-68 ja 1870-luku: Suomi oli sääty-yhteiskunta. Maa koki nälkävuodet 1867-68 ja se jatkui 70-luvulla.
1879: elinkeinonvapaus: ammattikuntalaitoksesta luovuttiin.
Kansakoulu alkoi meillä suurella innostuksella, mutta innostus ei ulottunut itse kansaan. Esim., lukuvuonna 1866-67 syntyi vain yksi uusi kansakoulu.
1800-luvun kansakoulun suunnittelijat ymmärsivät luoda hallintojärjestelmän, joka suojelee koulua ulkopuolisen vallanpitäjän väliintuloilta: Kansakouluille taattiin alusta alkaen didaktinen eli opetusopillinen autonomia. Koulut (johtokunnat) saivat pikälti itsenäisesti päättää opetuksen sisällöistä.
1850-60-luvulla käynnistyi opettajankoulutus sekä rahvaan että säätyläisten kouluihin. Koulunkäynti ja koulujen perustaminen oli kaikille vapaaehtoista aina vuoteen 1866 saakka, jolloin kaupungeille tulee koulupakko (kansakoulu).
1870-luvulla oli pulaa opettajista. Vuoden 1871 lopussa oli silloisista toimessa olevista opettajista 98 seminaarin käynyttä, 101 muuta henkilö ja 54 paikkaa oli opettajapulan tähden kokonaan täyttämättä.
Ensimmäisen sukupolven (pätevä) kansakoulunopettaja oli varsinainen pedagogiikan moniottelija. Hän opetti kaikkia aineita ja neljää luokkaa yhtä aikaa. Luokat eivät olleet pysyviä. Oppilaita tuli ja meni. Uusia oppilaita otettiin kaksi kertaa vuodessa.
Lisäksi opettajalla oli velvollisuus ohjata 1-2 iltapäivänä viikossa koulunkäyntinsä päättäneiden opintoja.( jo 1866). Ja kaiken päälle tuli oman kylän harrastukset.
Käytössä oli ollut opetussuunnitelmaa, ei opetusoppia. Ensimmäinen suomenkielinen " Kansakoulun yleinen kasvatus- ja opetusoppi " ilmestyi vuonna 1883.
 |
Suomen ensimmäinen kasvatus- ja
opetusopin profesori oli Lars Stenbäck
|
1852: Suomessa ylioppilastutkinto syntyi vuoden 1852 yliopistostatuuttien myötä. Astui vimaan 1858. Tuolloin tutkinto sidottiin lukion oppimäärään. Ylioppilastutkinto pidettiin yksinomaan Helsingin yliopistossa ja se käsitti etupäässä suullisia kuulusteluja koulujen miltei kaikissa oppiaineissa.
1856: Yleissivistävien lukioiden (latina) rinnalle syntyi virkamiehiä kouluttavia siviililukioita (venäjä, ranska, matematiikka).
1856: opettajakelpoisuus: kasvatus- ja opetusopin professorin järjestämä kaksivuotinen kurssi: sisälsi kuuntelua ja apuopettajan toimimista alkeiskoulussa. yliopistollisen tutkinnon suorittaneillta ei vaadittu ym. tutkintoja, mutta oli oltava vuosi sijaisopettajana.
1857: Helsingin ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1857. Koulupäivä alkoi klo 9. Pienillä oppilailla tunnit pidettiin pötköön, ja koulu päättyi klo 12. Isommilla lapsilla koulu päättyi klo 17, ja klo 12-15 oli tauko.
1858: Ylioppilastutkinto v. 1858 edellytti lukion käymistä ei enää ylioppilasleipomoja.
1860: alkoi Oppikoulun opettajien valmistus.
1863: asetus kansakoulunopettajan-valmistuslaitoksen perustamisesta.
1864: Uudenaikaisten periaatteiden mukainen harjoittelukoulu aloitti toimintansa Helsingissä. Normaalikoulussa suoritettiin erityinen välitutkinto: opettajakandidaatintutkinto, joka antoi kelpoisuuden kollegan virkaan. Sen jälkeen suoritettiin vuoden harjoittelu normaalilyseossa, ja sitten sai suorittaa opetusnäytteet. Ne otti vastaan kasvatusopin professori ja yliopettaja.
Yliopettaja piti neuvotteluita opettajan työkentästä.
Oppikouluissa siirryttiin luokanopettajajärjestelmästä aineenopettajajärjestelmään.
1865:Asetus kunnan hallinnosta ( kaupunkeja koskemaan 1873); hallinto irtoaa seurakunnasta.
1866: Kansakoululaki. Suomalainen kansakoulu oli vapaaehtoinen, maallinen massakoulu, jota kunta ylläpiti valtion avulla. Kansakoulu oli kuusivuotinen. Lähes puolet oppilaista kävi kuitenkin koulua vain vuoden. Kansakouluun oli sisäänpääsykoe. Sisäänpääsyyn vaadittiin 10-12 vuoden ikä, luku- ja kirjoitustaito ja krintinopin osaaminen. Aluksi poikia ja tyttöjä opetettiin erikseen. Kouluvuodella ja koulupäivällä oli rakenteet: Oli lukuvuosi, johon kuului 42 viikkoa. Oppilaita otettiin kaksi kertaa lukuvuodessa. Myös koulupäivällä oli rakenne. Koulupäivä kesti 5-6 tuntia (klo 9-12 ja 14-17). Uskonto oli varhaisen kansakoulun tärkein aine. Lisäksi jokaisen koulupäivän rutiineihin kuului aamu- ja usein myös loppuhartaus. Keskellä päivää oli aamiaistunti. Kaupungeissa syötiin kotona, maalla koululla eväitä (pitkään taukoon on taas haluja). Lisäksi pidettiin 10-15 minuutin välitunteja. Oli pakko. Ilma loppui. Kansakoulussa oli myös lukukausimaksu.
1868: koululaitos irtaantuu kirkon ohjauksesta.
1868: ensimmäinen jatko-opisto fruntimmerskolan i Helsingfors yhteyteen.
1869: Syntyy aineenopettajuus. Aineenopettajakoulutuksen rakenteen perusrunko määriteltiin vuoden 1869 asetuksessa. Koulutus suoritettiin varsinaisten opintojen jälkeen. Auskultointiin kuului kolme osaa: kas- vatusopin tutkinnon suorittaminen kasvatusopin professorille, lukukauden mittainen opetusharjoittelu normaalikoulussa ja yliopettajille suoritettavat ”opettajanäytteet” normaalilyseoissa.
1869: perustetaan kouluylihallitus. Kouluylihallituksen perustaminen merkitsi koulun ja kirkon hallinnon erottamista toisistaan.
1870: ensimmäisenä Pohjoismaista nainen, Maria Tschetschulin, suoritti ylioppilastutkinnon Helsingissä.
1870-luvulla perustettiin ensimmäiset valmistavat koulut eli Herrasväen koulut. Kouluja oli vähän. Vuonna 1870 oppikouluja oli 75. Kansakouluissa oli opetusvälineenä mustataulu, karttapallo, seinäkarttoja ja helmitaulu. Harmoni oli unelmana
1871: ilmestyi Suomessa ensimmäinen opetusoppi, kun sveitsiläisen H.R. Rueggin kasvatus- ja opetusopista ilmestyi suomennos.
1872: Uusittiin oppikoululaitos: yläalkeis- ja ala-alkeiskoulu yhdistettiin kahdeksanluokkaiseksi alkeisopistoksi, jonka nimi muuttui pian lyseoksi. Lisäksi oli lukioita. Ruumiillinen kuritus kiellettiin oppikoulussa.
1872: koulujärjestyksessä hylättiin vanha pelkoon perustuva kurinpito ja kiellettiin ruumiilliset rangaistukset ja muutenkin korostettiin oppilaiden sivistynyttä kohtelua. Tärkeimpänä keinona oli "suusanallinen opetus, joka tapahtuu kysymysten tekemisellä". Lisäksi edellytettiin aistin havaintoa. Tunnit olivat opettajan ja oppilaiden monologeja.
Vuoden 1872 koulujärjestykseen sisältyi neli- ja seitsenluokkaiset tyttökoulut ("naisväenkoulut").
Opillisen koulun syyslukukausi oli 1.9 - 15.12. ja kevätlukukausi 15.1.- 15.6.
1872: muodostetut realikoulut olivat kunnallisia. Luotiin periaatteellinen kytkentä kansakoulun ja alkeisopiston välille.
1873:perustettiin (ja ajettiin kauas) ensimmäinen suomenkielinen normaalikoulu Hämeenlinnaan. Suomenkielisen opetuksen turvaamiseksi perustettiin samana vuonna yksityinen Helsingin Suomalainen Alkeisopisto.
1873: auskultointi normaalikoulussa.
1874: uusittiin ylioppilastutkinto. Aikaisemmin ylioppilastutkinto oli pidetty vain Helsingin yliopistossa. Se oli käsittänyt etupäässä suullisia kuulusteluja koulujen miltei kaikissa oppiaineissa. Nyt tämän kolmanteen kouluvaiheeseen oikeuttavan tutkinnon ydinosa siirrettiin kypsyyskokeen luontoisena oppikouluihin. Niissä järjestettiin kirjalliset kokeet, joiden kysymykset laati kuitenkin valtakunnallinen elin, ylioppilastutkintolautakunta. Koe oli suoritettava äidinkielessä, toisessa kotimaisessa kielessä, yhdessä vieraassa kielessä ja matematiikassa.
1874: naisten osallistuminen ylioppilaskirjoituksiin vapautettiin, mutta yliopistossa opiskelua varten naiset tarvitsivat erityisluvan
1880-luvulla kouluihin alkaa tulla pulpetteja. Sitä ennen pitkä pöytä ja penkit.
1880-luvulla moni kävi kiertokoulua. Yhdellä kiertokoulun opettajalla saattoi olla 300 oppilasta, joita hän opetti eri erissä 6-8 viikkoa kerrallaan.
1880-luvulla helsinkiläiskansakouluissa oli käytössä vuorolukujärjestelmä: Aamuvuoron oppilaiden koulupäivässä oli kaksi osaa: klo 8-11 ja 15-17. Keskellä päivää oli neljän tunnin tauko. Iltavuoron oppilaiden koulupäivässä oli niinikään kaksi osaa: klo 11-14 ja 17-19.
Jatko-opetus käynnistyi 1880-luvulta alkaen suurimmissa kaupungeissa: Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Äänitorvena oli Kaarle Werkko. Jatko-opetusta kehitettiin monissa kaupungeissa ammatilliseen suuntaan. Se ei tuottanut ammattipätevyyttä, mutta pyrki antamaan oppilailleen yleisiä käytännöllisiä perustaitoja sekä työmoraalia. Maalla jatko-opetusta järjestettiin erillisinä jatkokursseina, joilla saattoi opiskella myös vanhempaa väkeä. Kansakoulunopettajaopiskeluun vaadittiin 1880-luvulla kansakoulun käynti.
1880-luvulla alkaa yhteisopetus.
Oppikoulun päivä 1880-luvulla: 9-13 ja 14-18; vuosikymmenen puolivälissä 8-11 ja 13-15. Keskiviikko ip vapaa. Aamuhartaus ja iltapäivän rukoustilaisuus (poistettiin 1916).
1880-luvulla aletaan edellyttää seminaarin suorittamista ennen kuin saa kansakoulun opettajan viran.
1881: Kouluihin saatiin ensimmäinen opetussuunitelma: Mallikurssit. Mallikursseilla pyrittiin takaamaan yhtenäinen oppimäärä. Aluksi opetettiin ilman opetussuunnitelmaa. Kansakouluasetuksessa ei puhutu mitään koulun päämäärästä eikä tavoitteista, säädettiin vain pakolliset oppiaineet. Samalla selkeytettiin luokkarakennetta.
1881: päätettiin , että oppilaita otetaan kouluun vain lukuvuoden alussa.
Kansankoulun houkuttelevuutta lisättiin lupaamalla kansakoulukurssin suorittaneille yhden vuoden lyhennysaika vakinaisessa sotaväessä.
1881: Naisia aletaan kouluttaa oppikoulun opettajiksi tyttökoulujen yhteyteen perustetuissa yksityisissä jatko-opistoissa suomen kielellä.
1882: naiset saivat laillisen oikeuden opettaa tyttöjen oppikouluissa, kuitenkin ilman virkaoikeutta.
1882: perustettiin ensimmäinen ruotsinkielinen yhteiskoulu: Nya svenska läroverket.
1882: Z.J. Cleve julkaisi ruotsinkielisen opetusopin oppikoulun opettajille.
1883: koulujärjestyksen myötä alkeisoppilaitokset saivat jälleen uudet muodot. Koulut jaettiin lyseoihin ja alkeisoppikouluihin. Tällöin luotiin perustaa myös keskikoululle määräämällä tuolloin toimineiden alkeiskoulujen opetus vastaamaan lyseoiden alaluokkien opetusta.
1883: opillisten koulujen opettajavirkoja olivat kollega, lehtori, yliopettaja
1883 ja 1885: Opillisen koulun syyslukukausi oli 1.9 - 20.12. ja kevätlukukausi 14.1.- 31.5.
Päivässä sai olla enintään kuusi tuntia, ja korkeintaan 3 tuntia peräkkäin (9-13 ja 14-18)
1883: Olai Wallin julkaisi ensimmäisen suomenkielisen opetusopin kansakoulun opettajien käyttöön.
1884: Z.J. Cleven ruotsinkielinen opetusoppi oppikoulun opettajille ilmestyi suomeksi.
1885: annettiin asetus tyttökoulujen uudelleen järjestämisestä. Sen mukaan tyttökoulut eivät suoraan valmistaneet oppilaita ylioppilastutkintoon ja tätä kautta yliopisto-opintoihin. Tyttökoulujen opetussuunnitelmat eivät muutosten jälkeenkään vastanneet reaalilyseoiden suunnitelmia.
1886: Tyttöjä ja poikia sai opettaa yhdessä vuodesta 1886 alkaen.
1886: Maalaiskansakoulun oppilaiden alaikäraja pudotettiin kahdeksaan
1886: perustettiin ensimmäinen suomenkielinen yhteiskoulu, Helsingin suomalainen yhteiskoulu.
1888: Uno Cygnaeus kuolee.
EDUNVALVONTA-ASIOITA
1850-60-luku:
Alkeelliset tilat, puutteelliset välineet, kurjat työolosuhteet , häpeällisen pieni palkka. Mies- ja naisopettajilla eri palkka. Sairauspoissaolojen vuoksi opettajan ammatti oli yksi vaarallisimmista.
Opettajat saavat oikeuden pitää kokouksia. Opillisen koulun opettajien palkoista päätti senaatti.
1862: Vuonna 1862 annetussa keisarillisen julistuksen mukaan ennen oppikirjojen hyväksymistä oli kuultava oppikoulun opettajienkokouksen mielipidettä.
1862: Opettajat saivat kokoontua joka neljäs vuosi yhteisiin yleisiin kokouksiin. Säädös oli tärkeä, koska opettajat saivat näin itse vaikuttaa oppikoulua koskevien säännösten kehittämiseen. Oppikoulu pääsi kehittymään nyt sisästä päin.
1863-67: Ensimmäinen seminaariopettajapolvi opiskelee. Kansakoulun opettajattaren tehtävä oli ensimmäinen naisille avautunut virka.
Miesopettajiksi Cygnaeukselle kelpasivat rahvaanmiehet, mutta opettajattariksi hän halusi herrasnaisia. Naisilta edellytettiin naimattomuutta.
1863: pidettiin ensimmäiset yleiset opettajainkokoukset.
1865:Senaatti määritteli opillisen koulun opettajien palkat ja eläkkeet (30 vuoden palvelu toi täyden palkan, 25 vuoden palvelu 75%)
1866: Virkamiehillä oli eläke. Eläkeikä laski 63:een.
1867:Suomenkielinen opettajankoulutus opillisia kouluja varten alkoi: Helsingin ruotsinkieliseen normaalilyseoon perustettiin suomenkielisiä luokkia
1868: Naisia aletaan kouluttaa oppikoulun opettajiksi (tyttökouluja) Helsingissä tyttökoulujen
yhteyteen perustetuissa yksityisissä jatko-opistoissa ruotsin kielellä.
1870-luku: Oppikoulunopettajat tienasivat noin kymmenenkertaisen palkan työläisiin verrattuna.
1872: Uusittiin oppikoululaitos: Opillisen koulun täysi eläke 35 vuoden palvelun jälkeen.
1880-luvulla Naisasialiike voimistuu. Työväenliike aloittaa toimintansa 1880-luvulla.
............................................................................
YLEISTÄ
1898:Toinen sortokausi alkaa
1900: Suomi menettää postimerkkinsä
1900: Venäjä virkakieleksi
1904: E.Schauman ampuu kenraalikuvernööri Bobrikovin
1905: Suomessa yleislakko
1907: Suomi sai yksikamarisen eduskunnan. Suomessa naiset saivat ensimmäisinä Euroopassa sekä vaalioikeuden että -kelpoisuuden, ja uuteen eduskuntaan valitut 19 naisedustajaa olivat maailman ensimmäiset naispuoliset kansanedustajat.
1914- 1918 käytiin ensimmäinen maailmansota. I maailmansota aiheutti kärsimystä, työttömyyttä ja elintarvikepulaa. Toinen sortokausi päättyi vasta maaliskuussa 1917 maaliskuun vallankumoukseen, loppunousuun, jossa Suomi sai autonomiansa takaisin. Itsenäistyminen
1890-luku oli suomalaisen kansallisuuden nousuaikaa. Edelleen jatkuu ruotsalaisjarrutus.
Toisen opettajapolven aikainen kansakoulusta kehittyi kunnille pakollinen mutta oppilaille vielä vapaaehtoinen rahvaan koulu. Säätyläiset laittoivat lapsensa oppikouluun valmistavaan kouluun.
Tämän sukupolven aikana käytiin jatkuvaa keskustelua oppivelvollisuudesta. Vastakkain väittelyissä olivat rikkaat ja köyhät. Eräänlaisena välivaiheena voidaan pitää päätöstä, jolloin kansakoulun kahden alimman luokan suorittaminen katsottiin oppikouluun tarvittavaksi pohjaksi.
Koulu oli lähes ilmainen oppilaalle ja edelleen vapaaehtoinen.
Alakoulussa oli yksi luokka, jossa oli kaksi vuoden kestävää osastoa. Yläkoulussa oli kolme samalla lailla kaksisastoista luokkaa.( Tuolloin ei vielä puhuttu vuosiluokasta). Parillinen osasto oli aina kertausta.
Sisäänpääsyvaatimuksia muutettiin: kouluun pääsi nyt maallakin 8-vuotiaana.
Oppilasaines muuttui. Kansakoulu oli laajenemassa paitsi maalaisten myös työläisten lasten kouluksi. Heidän sekaansa ei herrasväki vielä omia lapsiaan laittanut.
Opillisella puolella vakiintuvat koulumuodot keskikoulu, lukio, lyseo, yhteislyseo.Sisällöllisesti käytiin taistelua venäläistämista ja ruotsin kielen ylivaltaa vastaanYksityiset tahot perustavat suomenkielisiä oppikouluja ja yhteiskouluja. Yhteisopetuksen idea voimistui. Päätettiin, että oppikouluun pohjakouluna on kansakoulu (mutta sai tulla muutakin kautta)
1889:kouluylihallitus suosittelee, että kaikissa kouluissa käytettäisiin asteikkoa 1-10.
1890: annettiin asetus, joka käytännössä vahvisti naisten pääsyn opiskelemaan yliopistoon. Asetuksessa säädettiin, että yliopiston varakansleri sai valtuudet päättää tyttöjen opinto-oikeudesta.
1891: Reaalilyseoiden viiden alimman luokan oppimäärä käsitti muiden pohjoismaiden tapaan keskikoulun, jollaisten tarvetta teollistuminen nopeasti lisäsi.
1893: saatiin ensimmäiset ohjeet jatko-opetuksesta. Senaatti antoi tuolloin ohjesäännöt kansakoulun jatkokursseille. Aineiden tuli olla samoja kuin kansakoulussa ja otteen kertaava. Opetusta piti antaa vähintään 150 tuntia. Sitä saatiin antaa joko kuusi viikkoa kerrallaan päiväkouluna tai pitkin vuotta yhtenä iltapäivänä. Nyt jatko-opetuksesta ruvettiin myös maksamaan opettajalle palkkio. Mutta oppilaita oli vaikea saada.
1894: valmistuivat ensimmäiset tyttöylioppilaat Turun ruotsinkielisestä tyttökoulusta, Heurlinska skolan i Åbo.
1894: Kansakouluopettajat olivat vuodesta 1894 järjestettyjen yliopistollisten lomakurssien pääasiallisin osallistujajoukko.
1895 perustettiin Turun suomalainen jatko-opisto. Se oli yksi ensimmäisistä suomenkielisistä tytöille suunnatuista kouluista, joiden tarkoituksena oli valmistaa oppilaita ylioppilastutkintoon ja yliopisto-opintoihin.
1895: Helsingin kansakoulussa toimi lukuvuosina 1895-1899 huonolahjaisten luokka. Se oli ensimmäinen apukoululuokka.
1898: Ns. kouluvelvollisuuslaki: Maalaiskunnille tulee pakko perustaa kansakouluja vuoden 1898 piirijakosäädöksessä.
1898 ns. piirijakosäädös teki kansakoulusta pakollisen kunnille. Koulu oli perustettava, jos siihen ilmoitettiin vähintään 30 lasta, Toinen opettaja, jos oppilaita oli yli 50. Esiteltiin idea vuosikursseista, jotka helpottivat opettamista. Arvosteluasteikoksi vakiintui alkaen 1-10.
1900: oppikoulun opettajat pääosin miehiä.
1900: Vuosisadan vaihteessa enemmistö oppikouluista oli suomenkielisiä.
1901: Naiset eivät enää tarvinneet erityislupaa yliopistossa opiskelua varten.
1903: SDP asetti ensimmäisenä puolueena koulupakon tavoitteeksi.
1905: annettiin asetus, jonka mukaan kansakoulun(yläkansakoulun) kaksi alinta vuosiosastoa muodostivat oppikoulun pohjakoulun. Oppimäärän sai suorittaa muissakin kouluissa tai itseopiskelun avulla. Mamsellin koulujen tilalle tuli valmistavia kouluja oppikoulujen yhteyteen tai erillisinä yksiyisinä laitoksina. Ne keskittyivät valmentamaan oppikoulun pääsykokeeseen. Ne olivat yksityisiä kansakouluja.
1905: perustetaan koulukeittolayhdistys. Siitä sai alkunsa järjestetty koulukeittolatoiminta. maaseudulla. (kaupungeissa syötiin kotona).
1905: valtaan Max Oker-Blom ensimmäiseksi koululääkäriksi.
1906: Mikael Soinisen opetusoppi ilmestyy
1910-luvulla puhuttiin jo oppilaiden itsetoiminnallisuudesta.
1913: Alkuopetuskin luovutettiin kunnille.
1914: Ruumiillinen kuritus kiellettiin kansakouluissa.Vuoden 1914 koulujärjestyksessä oppikoulu sai lopullisen rakenteensa: viisiluokkainen keskikoulu ja kolmivuotinen lukio. Alkeiskoulut muutettiin viisiluokkaisiksi keskikouluiksi. Lukio oli kolmiluokkainen. Lyseot uudistettiin siten, että reaalilyseot ja useimmat klassisista lyseoista tehtiin linjajakoisiksi; lukioon tuli kaksi rinnakkaista osastoa: klassinen osasto ja reaaliosasto. Klassinen lyseo jäi harvinaiseksi poikkeuskouluksi. Reaalilyseoissa latina oli yksi valinnainen aine yhdellä lukion linjalla.
1916: Yliopistovirat avautuivat naisille.
1916: Maalaiskansakoulut saavat uuden opetussuunnitelman
1916-17, valtion oppikouluja oli 52, yksityisiä oppikouluja 99. Yhtensä oppilaita oli 26 073.
1916-17: oppikoulujen opettajista 45 % naisia.
EDUNVALVONTA-ASIOITA
1892: Werkon yritys perustaa valtakunnallinen yleinen kansakoulunopettajayhdistys: Suomen kansakoulunopettaja ja naisopettajayhdistys. Ehdotus meni nyt läpi, ja näin syntyi SKL:n ja SOLin edeltäjä syntyi 1893. Liitto oli aattellinen: haluttiin edistää kansakouluaatetta kristilliseltä pohjalta. Liitto perustettiin myös opettajien palkka-asioita varten Sillä ei kuitenkaan ollut oikeutta neuvotella palkoista.
1883: Helsinkiin perustetaan työväenyhdistys.
1905: Suurlakko muuttaa opettajien suhtautumista järjestäytymiseen: työväenliikkeen esikuvaan tartutaan. Kansakoulunopettajat viestittävät ammattilehtiensä välityksellä (Kansakoulu- ja Opettaja-lehti). Oppikoulun opettajatkin alkavat perustaa omia ainekohtaisia yhdistyksiään. Opettajien ääni halutaan kuulumaan päätöksenteossa.
1906: Suomen Yksityiskoulunopettajien Yhdistys perustetaan.
1908: SKL:n sääntöihin tuli edunvalvonta.
1915: Kansakoulun opettajien palkkataso oli sama kuin teollisuustyöntekijällä.
YLEISTÄ
Jakso alkaa sisällissodasta ja päättyy jatkosotaan. Itsenäisyyden alussa Suomi oli köyhä itä-eurooppalainen maatalousyhteiskunta.
Maa eli taloudellisesti kovia aikoja, jotka kärjistyivät 1920-ja 30-lukujen taitteen pulavuosiin. 1930-luvun lopulla talos elpyi voimakkaasti, muitta sota katkaisi kehityksen armottomasti. Tekninen kehitys toi pikkuhiljaa elämään mukavuuksia
1917: Suomi itsenäistyy.
1917: hyväksyttiin uudet yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat kunnallislait.
1917: 10-13 tunnin työpäivästä 8-tunnin työpäivään ja 47 tunnin työviikkoon
1918: käydään kansalaissota.
1919:Armahduslaki
1919:Ahvenanmaalle itsehallinto ( KL:n ratkaisu v. 1921)
1919-1932: Kieltolaki
1920: Tarton rauha
1920: Suomi Kansainliiton jäseneksi
1921: Ensimmäiset naisten olympialaiset
1922: Asevelvollisuus Suomeen lailla.
1926: naiset saivat Suomessa laajat oikeudet valtiollisiin virkoihin.
1926: Perustetaan Suomen Yleisradio
1929: New Yorkin pörssiromahdus, ja lama iskee Suomeen.
1930: Järjestetään suuri talonpoikaismarssi Helsinkiin. Eduskunta säätää kommunistisen toiminnan kieltävän lain.
1939- 1944: Suomen osalta toinen maailmansota.
KOULUISTA
Tämän opettajasukupolven aikana kansakoulun asema jykevöityi. Koulunkäynnistä tuli käytännössä velvollisuus. Koulu tuli maksuttomaksi! Ja kirjat ja muut koulutarpeet.
Opettajat saivat työhönsä apua. Koululääkäreitä 1920-30-luvulla. Opettajan apuna oli radion opetusohjelmia 1920-luvulla. Kouluradio aloitti virallisesti vuodesta 1934. Koulukeittolan väkeä tuli kouluun kouluruokailun myötä 1943.
Kolmannen opettajasukupolven työvuosia kuvaa kuri. Kansakunnan ensimmäiset vuosikymmenet olivat kurinalaisuuden aikaa. Ja siihen kuului myös kieltolaki (1919-1932). Sota-ajan (ja sen jälkeinen) koulu korosti vielä sekin kuria.
Hierarkisessa yhteiskunnassa eri säädyillä oli omat koulutusväylänsä. Säätyläisillä oli oppikoulu. Oppikoulun suosio on varsin vakaa.
Lukuvuonna 1917-18 kouluviikkoja oppikouluissa hädintuskin 14.
1918 oppikoulut saivat tuntijaon. Venäjän kielen siihen saakka suhtettoman suuren tuntimäärän jakoivat nyt keskenään äidinkieli, uskonto ja historia.
1919: Ylioppilastutkinto uudistettiin siten, että Helsingin yliopistossa toimitetut suulliset kuulustelut siirrettiin koulujen itsensä huolehdittaviksi.
1920-lukuun asti oppikoulun käynti oli harvinaista. Oppikoulun aloittaneita oli alle 10 prosenttia ikäluokasta.
1921: säädettiin laki oppivelvollisuudesta kaikille 7-13-vuotialle - lähes viimeisenä Euroopassa. Ei kuitenkaan ihan kaikille. Tylsämieliset ja 5 kilometria kauempana koulusta asuvat vapautettiin. Lisäksi maaseudulle annettiin pitkä siirtymäkausi (16 vuotta). Koulunkäynti ja oppikirjat olivat ilmaisia.
Kansakoululaiset nuortuivat; sisäänpääsyikä muuttuu vuonna 1921 7-8-vuoteen (eikä enää vaadittu valmiiksi luku- ja kirjoitustaitoa).
Koulun rakenne muuttui: kodin hoidossa olleen alkuopetuksen otti hoitaakseen alakansakoulu myös maalla. Nyt kansakouluissa oli kaksi osaa: pienten lasten alakansakoulu ja vanhempien yläkansakoulu. Yläkansakoulun ohjelmaan ei juurikaan tehty muutoksia. Oppiaineetkin olivat lähes entiset. Kansakouluista tuli vähintään kaksiopettajaisia.
1922: Tyttöjä naisopettajiksi kouluttaneet jatko-opistot lakkautetaan.
1922: Kouluhallitus kehoitti kuntia pyrkimään kaikessa rakennustoiminnassa äärimmäiseen halpuuteen, rakenteiden yksinkertaisuuteen ja tyylissä kotimaiseeen, kansanomaiseen vaatimattomuuteen.
1922: käynnistyivät ensimmäitse uusimuotoisen koulun: Helsingin koelyseo ja jyväskylän koeyhteislyseo.
1923: kansakoulujen järjestysmuotolaki.
alkuopetus liitetään kansakouluun (myös maalla);
1923: säädettiin laki oppiaineesta nimeltään uskonnonhistoria ja siveysoppi. Tuon lain mukaisesti katsomusopetus Suomessa järjestettiin seitsemän vuosikymmentä. Tätä lakia tarkensivat eri vuosina hyväksytyt opetussuunnitelmat.
1925: ilmestyy uusi maalaiskansakoulun opetussuunnitelma (joka oli suositus). Siinä luovuttiin parillisten luokkien kertauksesta. Kertauksen sijaan tulivat vuorokurssit , jolloin opetusaikaa käytetään tehokkaammin.
1926: perustettiin apukouluyhdistys. Alusta asti erityisopettajana toimiminen on tarjonnut joitakin etuja tavalliseen kansakoulunopettajaan verrattuna. Opetusvelvollisuus oli apukoulussa yleisopetusta pienempi, ja joissakin kaupungeissa apukoulunopettajille maksettiin myös korkeampaa palkkaa kuin kansakoulunopettajille.
1926: säädettiin laki kansakoululaitoksen kustannuksista. Siinä määrättiin perheellisen opettajan palkaksi 17400 mk ja perheettömän 15 000 mk. Lisäksi maksettiin pieni kasvatusapu lapsimäärän mukaan sekä ikälisää. Miesopettajan työsuhdeasunnossa oli kolme huonetta ja keittiö, ja naisopettajan asunnossa kaksi huonetta ja keittiö. Alakansakoulun opettajan asunnossa oli yksi huone ja keittiö.
1928: säädettiin1aki uusimuotoisista kansakoulun koko oppimäärään perustuvista oppikouluista. Tätä yhtenäiskoulujärjestelmää testattiin näiden koulujen avulla 1920-luvulta 1950-luvulle. Uusi lyseo perustui kansakoulun koko kuusivuotiselle oppimäärälle, ja se käsitti kolmivuotisen keskikoulun ja kolmivuotisen lukion. Tämä yhtenäiskoulun esimuoto yritettiin 1930-luvulla saattaa oppikoulun yleiseksi muodoksi. Uusimuotoisista oppikouluista ei kuitenkaan ollut yhtenäiskoulukysymyksen ratkaisijaksi. Ne jäivät lopulta peruskoulun kaukaisiksi edeltäjiksi.
1930-luvulla naisopettajat olivat jo enemmistönä oppikouluissa.
Ylioppilastutkinnon suorittaneita oli 1930-luvulla vuosittain runsaat 2 000 eli noin 3 prosenttia ikäluokasta. Kiertokoulu siirtyi 1930-luvun puolivälissä kokonaan historiaan.
1934: Jyväskylässä alettiin kouluttaa kansakoulunopettajia korkeakoulussa.
1934: kansakouluissa otettiin käyttöön hiihtoloma. Opettajan piti kolmena päivänä hiihtaa oppilaiden kanssa
1936: kielletään oppilailta poliittinen toiminta kouluissa. Kouluhallitus yritti 1930-luvulla hillitä poliittista timintaa kouluissa useilla kiertoikirjeiillä. Vuonna 1933 kouluhallitus kielsi käyttämästä koulussa poliittisia pukuja ja tunnuksia ja v. 1936 kiellettiin kansa- ja oppikoululaislta osallistuminen poliittiseen toimintaan. Tilannetta rauhoitti myös se, että samaan aikaan kehitettiin urheilulomaa ( viikon hiihtoloma) ja kulttuuritoimintaa.
1937: Koko maa oli oppivelvollisuuslain piirissä.
1939: annettiin laki oppikouluista. Oppikoulu koostui edelleen keskikoulusta ja lukiosta. Valtion koulut olivat lyseoita ja yhteislyseoita. Lisäksi oli normaalilyseoita, yksityisiä kouluja ja yhteiskouluja.
1939: Ensimmäiset tarkkailuluokat perustettiin Helsinkiin.
1939- 1944: Suomen osalta toinen maailmansota. Sotavuosina koulunkäynti oli poikkeuksellista. Koulutyö keskeytyi moneen otteeseen. Koulurakennukset tarvittiin sotilastarkoituksiin. Miesopettajat komennettiin armeijaan. Naisopettajat tekivät palkkansa eteen kansanhuoltotöitä. Oppilaita evakuoitiin maaseudulle. Tässä tilanteessa suositeltiin oppilaille kotiopiskelua ja ehdotettiin, että he kävisivät näyttämässä opettajalle, että ovat tehneet kotitehtävänsä. Oppilaat määrätiin niinikään ” työkouluun” keräämään mm. lumppuja ja pulloja jne. Ylioppilaskirjoitukset järjestettiin poikkeusoloissa.
1940-luku: puhehäriöisten lasten opetus aloitetaan Helsingissä. Vuosikymmenen lopulla ja lukemis- ja kirjoittamishäiriöisten opetus aluksi erityisluokkamuotoisena.
1941: julkaistiin valtion oppikoulujen oppiennätykset ja metodiset ohjeet.
1943: Ylioppilastutkinto uudistettiin siten, että matematiikka ja reaalikoe tehtiin vaihtoehtoisiksi. Ylioppilastutkinnon kirjallisiin kokeisiin kuuluivat nyt äidinkieli, toinen kotimainen kieli, vieras kieli sekä matematiikka tai reaalikoe.
1943: Kuri näkyi myös tiukkana arvosteluna. Vuonna 1943 tiukennettiin arvostelua kansakouluissatiukennettiin kansakoulujen arviointia. Todistusarvosanojen tuli olla vertailukelpoisia. Kouluhallitus antoi ohjeen, jonka mukaan opettajan kaikkien arvosanojen keskiarvo älköön ilman erityistä syytä olko alle seitsemän eikä yli kahdeksan. Käyttöön otettiin yhtenäiset kouluarvosanat 3-10. Arvosanat 3 ja 4 olivat hylättyjä. Arvostelun pohjana tuli käyttää mahdollisuuksien mukaan kokeita Johtajan tehtävänä oli valvoa arvostelun tasaisuutta.
1943:muutettiin kansakoulun järjestysmuotolakia siten, että kansakoulun päästökirja annetaan vasta jatko-opetuksen suorittamisen jälkeen.
1943: Suomessa aletaan tarjota ensimmäisenä ilmainen kouluateria
1944: Kansakouluun oli syntynyt kaksivuotinen jatkokurssi. Kun moni keskeytti kansakoulun kuudenteen, päästötodistuksen saamiseksi vaadittiin osallistuminen jatko-opetukseen.
1944: Matti Koskenniemi julkaisi vuonna 1944 kansakoulun opetusoppinsa.
1917: Valtion oppikoulujen opettajat perustavat oman liiton (Suomen Valtionoppikoulujen opettajaliitto)
1918: Kouluhallituksen yhteyteen perustetaan opettajaneuvosto, jota kautta voitiin vaikuttaa. Se antoi lausuntoja ja sai tehdä ehdotuksia. Opettajaneuvosto oli demokraattinen vaikutusväylä.
1920-luvulla kaupungeissa oli mahdollista maksaa ns. kunnan palkkaa- siis yli lakisääteisen palkan.
1931-1935 Suomessa pulavuodet. Pula-aikana 1932-34 tehtiin rajuja leikkauksia kansakoulujen menoihin ennen muuta koulurakennuksiin. v. 1931 leikattiin valtionapuja normaalihinnat ylittävistä rakennuskustannuksista. Ilmaisia oppikirjoja ei annettu.
Oppivelvollisuslain perusteella oli mahdollista perustaa ns. supistettuja kansakouluja, jos oppilaita oli alle 30. Niissä alakansakoulua pidettiin 12 viikkoa ja yläkansakoulua 18 viikkoa. Yhteensä koulupäiviä oli 200. Supistettuja kansakouluja pyrittiin suosimaan niiden edullisuuden vuoksi. Niiden opettajille maksettiin suhteetoman suuri lisäpalkkio. Supistettuja kouluja oli 1925-26; 300, ja vuonna 1937-38 : 1636 ( yläkansakouluja oli 5573).
1938: Annettiin laki äitiysavustuksista.
1939: Ensimmäinen kansaneläkelaki
1939: Laki työntekijän vuosilomasta
1939- 1944: Suomen osalta toinen maailmansota. Sota-vuosina oli voimassa palkkasääntely.
1943: Nais- ja miesopettajien erilaiset palkkaedut johtivat omien liittojen perustamiseen.Naiset ja perheettömät eivät hyväksyneet alempaa palkkaansa. Kansakouluihin tulee ilmainen koululounas.
1943: Suomen Valtionoppikoulujen opettajaliitto lopettaa itsenäisen toimintansa.
............................................................................
YLEISTÄ:
Neljäs opettajasukupolvi eli sodasta toipumisen ja hyvinvointivaltion rakentamisen aikaa. 1940-luvun loppu oli kaikille vaikeaa aikaa. Poliittisesti oli ” käännettävä takkia”. Saksan sijasta kaveriksi oli otettava Neuvostoliitto. Neuvostoliitto oli hyväksyttävä YYA-kumppaniksi vaikka hampaat irvessä. Siirtolaiset asutettiin. Maata rakennettiin, ja tulosta syntyi. Suomi maksoi sotakorvauksia ja teollistui ja kaupungistui. Maasta tehtiin hyvinvointivaliota.
Suuri ikäluokka syntyi melko köyhään, luokkajaon leimaamaan Maalais-Suomeen ja kaupungistui 60- ja 70-luvulla suuren muuton virrassa. Maaseutu tyhjeni voimakkaasti.
1944: Vaaran vuodet. Suomen kansaa taivutettiin pakolla muuttamaan asenteitaan rajanaapuria kohtaan
1946: Setelit leikataan
1946: Sotasyyllisyystuomiot mm. Rytille
1946: Maailman ensimmäinen tietokone käynnistetään
1947: Pariisin rauhansopimus liittoutuneiden kanssa.
1947: Liittoutuneiden valvontakomissio poistuu Suomesta
1948: NL alensi jäljellä olevat sotakorvaukset 50%:iin. ( 147 milj. > 73,5 miljard)
1948: YK:n ihmisoikeuksien julistus hyväksytään : jokaisella ohmisellä sen mukaan oikeus koulutukseen yhteiskuntaluokasta, varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta.
1949: NATO perustetaan
Vielä 1950-luvulla Suomi oli puoliteollistunut valtio, jonka väestöstä lähes puolet sai toimeentulonsa alkutuotannosta
1950-luvulla syntyy nuorisomuoti.
1950: Korean sota alkaa
1952: Suomessa kesäolympialaiset
Suomi maksoi noin 300 miljoonan dollarin sotakorvaukset vuoteen 1952 mennessä.
1955: Porkkalan palautus Suomelle
1955:Suomi liittyy YK:iin ja Pohjoismaiden neuvostoon
1956: Kekkonen valitaan presidentiksi
1956: Unkarin kansannousu
1957: Suomen Yleisradio aloittaa vakituiset tv-lähetykset
1957: Sputnik
1957: Kuusi maata allekirjoittaa EEC-sopimukseen
1958: Suomen valtiolla kassakriisi: tileillä ei ole katetta
1959: Lapsen oikeuksien julistus hyväksyttiin 20.11.1959
1961: NL:lta nootti Suomelle; noottikriisi.
1961: Suomesta EFTAN liitännäisjäsen.
1961: Juri Gagarin ensimmäinen ihmisen suorittama avaruuslento
1961: Sikojenlahden maihinnousu
1961: Berliinin muuri
1963: J.F. Kennedyn murha
1965: Postin iltapäiväkannosta aletaan luopua
1969: Ensimmäinen ihminen kuun kamaralla
KOULUISTA
Sodan jälkeen loululaitoksen henkeä haluttiin muuttaa kovin ottein. Sisäpolitiikassa vaadittiin virkakoneiston puhdistamista fasisistisista aineksista. Kouluhallituksen pääjohtaja L.Arvi P.Poijrvi (ainoa) erotettiin. Oppikirjoja siivottiin.
Sodan jälkeen ymmärrettiin hyvin koulutuksen merkitys hyvinvoinnille. Kaikkien haluttiin käyvän enemmän koulua. Ja kansa halusi kouluttaa lapsensa. Yli puolet ikäluokasta pantiin oppikouluun. Oppikouluissa oli teinikunnat, jotka radikalisoituivat.
Murhe koululaisten maanpuolustuskuntoisuudesta ja toimettomuudesta vaihtui huoleksi oppimistuloksista. Koulut oli saatava nopeasti käyntiin, jotta päästiin paikkaamaan sotavuosina kehnoksi jääneitä oppimistuloksia.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa vallitsi huomattava opettajapula; ikäluokat olivat suuria, sota oli haitannut opettajavalmistusta; opettajien palkkausta pidettiin alhaisena. Kansakoulunopettajien seminaarien ja Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun ohelle avattiin Helsinkiin, Turkuun ja Ouluun väliaikainen opettajakorkeakoulu. Yhä useampi seminaarin kautta valmistunut oli suorittanut keskikoulun, ja väliaikaiset opettajakorkeakoulut leipoivat pika-ajassa ylioppilaista kansakoulunopettajia.
Opettajat opettivat ja heidän kauttaan jaettiin myös sosiaaliapua (mm. vaatteita, silmälaseja jne.).
Opettajan apuna oli edelleen kouluradio. Koulu-tv aloittaa toimintansa 1962 tai 1963.
Kansakoulun erityisopetus, muun muassa aiemmat ns. apukoulut, laajeni ja monipuolistui sotien jälkeen. Oppilashuolto vahvistui. 1960-luvulla ensimmäiset koulupsykologit ja - kuraattorit.
1946: käynnistyvät ensimmäiset kunnallisen keskikoulun kokeilut Jyväskylässä, Luumäellä ja Utajärvellä.
1946: käynnistyvät kansanhiihdot, joihin koulut osallistuvat aktiivisesti.
1947: yhtenäistettiin ala- ja yläkansakoulun opettajien koulutus. Pohjakoulutuksesta riippuen koulutus kesti vuodesta (ylioppilaat) viiteen vuoteen ( vain kansakoulun käyneet).
1947: koulujärjestelmäkomitea ( Pj prof. Yrjö Ruutu) valmisteli esitystä yhtenäiskouluksi.
1948: päättyi siirtymäkausi, ja kaikkien kuntien kansakouluissa oli tarjottava ilmainen koululounas.
1948: Laki kansakoulunopettajien poikkeuksellisesta valmistuksesta mahdollisti opettajien pikakoulutuksen opettajapulan ollessa suuri (1-2 vuodessa).
1950-luvulla: Valmistavat koulut sammuivat 1950- luvulla.
1950-luvulla mm. Helsingin kansakouluissa vuoroluku.
Erityisopettajankoulutus alkoi vasta 1950-luvun lopulla
Arvostelu oli tiukkaa. Kansakoulussakin jätettiin 1950-luvulla 2.6 % oppilaista luokalle.
Uusia virtauksia koulurakentamisessa: 1950-luvulla koulurakentamisessa otettiin uusi suunta: pärekatot vaihdettiin tiili-, pelti- tai huopakattoihin. Uunilämmityksen tilalle valittiin keskuslämmitys. Kansakoulut saivat myös sähkövalon, vesijohdot ja viemärit.
1950-luvulla naiset ohittavat miesten määrän ylioppilastutkinnon suorittaneissa.
1950-luvulla niiden lukumäärä oli vain kolmisenkymmentä ja peruskouluun siirryttäessä 1960-luvun lopussa noin 130.
1950: valmistui kansakoulun opetussuunnitema
1950: neljännes ikäluokasta aloitti oppikoulun.
1952 Kansakoulun opetussuunnitelma otettiin käyttöön.
1954: Maalaiskansalaiskoulun opetussuunnitelmakomitean.mietintö valmistui. Uuden koulun nimeksi ehdotetiin siinäkin kansalaiskoulua.
1954: Vielä vuonna 1954 pidettiin oppikoulun pääsytutkinto neljässä aineessa: uskonnossa, äidinkielessä, laskennossa ja maantiedossa. Tuon jälkeen annettiin uudet ohjeet. joiden mukaan pääsytutkinto pidettiin äidinkielessä ja matematiikassa. Lisäksi huomioon otettiin kansakoulun todistus ja kansakoulun opettajan lausunto.
1955: Ensimmäinen Steiner-koulu alkaa toimintansa Suomessa.
1955: muuttui oppikoulunopettajan tutkinto 1800-luvun lopulta voimassa ollut velvoite ottaa vastaan tutkinto poistettiin professorilta ja vastuu siirtyi kouluhallitukselle. Opettajakandidaatin tutkinnon syrjäyttivät HuK- ja LuK-tutkinnot.
1957/58: Säädetään kansakoululaki Ala- ja yläkansakoulu yhdistetään varsinaiseksi kansakouluksi. Jo 1800-luvulla käynnistettyjä kansakoulun jatkokouluja virallistettiin. Vuonna 1957-58 säädettiin asetus, jossa 1-2-vuotisia jatkopäiväkouluja alettiin kutsua kansalaiskouluksi. Kansalaiskouluissa oli eri linjoja. Toisaalta vielä 1950-luvulla haja-asutusseuduilla oli supistettuja kansakouluja, joissa pidettiin alakansakoulua 12 viikkoa ja yläkansakoulua 18 viikkoa. Isot luokat : kansakoulussa 1-2lk:lla sai olla 34 oppilasta ja muilla luokilla 40
Oppivelvollisuus tuli. 8-vuotiseksi
Kansakoululaissa vakinaistettiin myös maaseudulle syntyneet kunnalliset keskikoulut.
Kansalaiskoulun minimikoko oli 50 oppilasta (Kka 54§). Kansalaiskoulu oli aluksi kaksivuotinen. Kolmas vuosi oli vuodesta 1962 alkaen kunnille vapaaehtoinen. Kansalaiskoulu oli yksilöllinen, omaa kotiseutua palveleva nuorison opinahjo, joka samalla antoi tilaisuuden jatkuvalle kehittymiselle. Opetusta annettiin väljän opetussuunnitelman pohjalta 30 - 36 tuntia viikossa. Kouluvuoteen kuului 200 työpäivää. Kouluvuosi alkoi syyskuun ensimmäisenä arkipäivänä ja päättyi toukokuun lopussa. Kansakoulussa maksimiluokkakoko oli I.- IV.-luokilla 34 oppilasta, V-VI-luokilla 40 oppilasta ja kansalaiskoululuokilla 40. Koulupäivään sai kuulua korkeintaan 6 oppituntia. Päivän työ aloitettiin lyhyellä aamuhartaudella. Lukuvuoden lopussa järjestettiin oppilastöiden näyttely.
Kansalaiskoulu oli ilmainen - toisin kuin oppikoulu. Kansalaiskoulun opettajalta vaadittiin kansalaiskoulunopettajan tutkinto. Virkatyyppejä olivat yleisaineiden opettaja, kaupallisten, kotitalouden, puutyön, metallityön ja tyttöjen käsityön opettaja. Jatko-opetuksen opettajan virassa toimineet siirrettiin suoraan kansalaiskoulun opettajan virkaan
1957: Sputnik: Yhdysvalloissa Sputnik aiheutti shokin. Se, että venäläiset onnistuivat lähettämään taivaalle Sputnikin v. 1957 aiheutti Yhdysvalloissa shokin. Tekokuun ansiosta kouluihin tehtiin useita uudistuspyrkimyksiä. Erityisesti haluttiin kohottaa osaamistasoa matematiikassa ja luonnontieteissä, jotta Neuvostoliiton etumatka saataisiin kiinni. Näiden paineiden alla lapsikeskeisesti toimivat koulut eivät kyenneet selviämään..
1958: Arvosteluasteikko vakioitui 4-10:ksi v. 1958, kun kolmonen jätettiin pois.
Kansakouluissa saatiin käyttää vuodesta 1958 alkaen luvallisesti seuraavia rangaistuksia:- nuhteet - paikallaan seisottaminen- luokasta poistaminen- kotimuistutus- yhtäjaksoisesti enintään 2 tunnin mittainen jälki-istunto.
1959: Lapsen oikeuksien julistus hyväksyttiin 20.11.1959
1959: Vuonna 1956 setettu koulukomitea (Pj pääjohtaja R.H. Oittinen) luovuttaa 1959 mietintönsä. Siinä esitetään, että jokaisella lapsella tulisi olla samanlaiset mahdollisuudet koulutukseen taipumustensa ja harrastustensa mukaisesti. Komitea esittää uutta koulujärjestelmää, jossa 9-vuotinen yhtenäiskoulu korvaa kansa-ja oppikoulun. Komitea ehdotti pedagogiseksi rakenteeksi: 4-vuotinen ala-aste, 2-vuotinen keskiaset ja 3-vuotinen yläaste, joka jakautuisi kolmeen linjaan. Komitean enemmistö jättää kuitenkin eriävän mielipiteen: se kannattaa nykyisen oppikoulujärjestelmän säilyttämistä. Komiteamietintö käynnisti vilkkaan keskustelun.
1960-luku: taistelua peruskoulusta.
Vieraan kielen, siis toisen kotimaisen kielen tai englannin kielen opetus pantiin kansalaiskoulussa alkuun 1960-luvun alussa.
1960-luvun alussa alettiin perustaa kansalaiskouluihin vapaaehtoisia yhdeksänsiä luokkia.
1960-luvulla mm. Helsingin kansakouluissa vuoroluku.
1960-luvun alussa noin puolella oppikouluista oli kouluruokailu
1960-luvulla alettiin puhua peruskoulupedagogiikasta. Sillä viitattiin moniin nimenomaan peruskoululle tyypillisiin tavoitteisiin kuten tietojen hankintataitoihin, ongelmanratkaisutaitoihin ja koko persoonaan vaikuttamiseen. Peruskoulussa tyttöjä ja poikia opetettiin yhdessä - toisin kuin monissa kansakouluissa. Kaikille oppilaille opetettiin kahta kieltä. Peruskoulun alkuvaiheessa ihmisten kykyjä pidettiin varsin pysyvinä. Niinpä oppilaat ryhmiteltiin peruskoulun yläasteella tasokursseihin keskeisissä välineaineissa. Peruskouluun suunniteltiin monia ratkaisuja, joilla koulu saattoi ottaa huomioon oppilaiden eroja, mutta osasta luovuttiin heti 1970-luvulla.
1960: vajaat 40 prosenttia ikäluokasta aloitti oppikoulun. Noin 5% heistä keskeyttää. 1960-luvun lopulla jo puolet ikäluokasta, menee oppikouluun. Väitetään, että vanhemmat äänestivät jaloillaan peruskoulun tulon. Kansalaiskoulu näytti olevan kuolemassa pois. Tämä pakotti päättäjät toteuttamaan peruskoulu-uudistuksen.
1961: Ensimmäinen musikkiluokka- painotetun opetuksen synty.
1964: kansakoulun opiaineisiin liitetään vieras kieli.
1965: peruskoulukomitea esitti näkemyksensä peruskoulusta. ( Pj pääjohtaja R.H. Oittinen)
esitti 6-vuotista ala-astetta ja 3-vuotista yläastetta, jossa voisi olla erilaisia opintosuuntua
Se aiheutti vilkkaan keskustelun. Pedagogisia suunntaviivoja hahmottelemaan asetettin koulunuudistustoimikunta.
1965: Ensimmäinen koulupsykologi palkataan Lahteen.
1966: Koulunuudistustoimikunta (1966) ( Pj Prof L.Arvi P. Poijärvi) asetti peruskoulun kasvatusihanteeksi kulttuuri-ihmisen, joka on kykenevä omaksumaan sivistyspääoman, pystyvä yhteistyöhön ja ehjä, itsenäinen persoona. Toimikunta esitti, että yläasteen differentaatio ratkaistaisiin yhteisten aineiden, valinnaisten aineiden sekä valinnaisten kurssien järjestelmällä.
1967: aloitti ensimmäinen erikoislukio: Savonlinnan taidelukio
1967: kansalaistaito uudeksi aineeksi kansakouluun: Oppiaine siirtyy peruskouluunkin, ja se lakkautetaan 1980-luvulla.
1967: Rafael Paasion hallitus, jonka opetusministerinä oli R.H. Oittinen 1967, antoi eduskunnalle ns. peruskoulun puitelakiesityksen
1967: Peruskoulun opetussuunnitelmakomitea sai valmiiksi väliaikaisen opetussuunnitelmansa.
1968: Tärkeä poiju koulukeskustelussa oli 26.7.1968 vahvistettu peruskoulun puitelaki. Siinä päätettiin peruskoulun rakenne: kuusivuotinen ala-aste ja kolmivuotinen yläaste. Peruskoulusta tuli kunnallinen koulu, johon voitiin myöhemmin liittää lastentarha ja lukio. Puitelain mukaan peruskoulussa opetetaan kahta pakollista vierasta kieltä. Lisäksi eduskunta halusi laajaa ainevalikoimaa. Peruskoulun ala-asteella opetus on kaikille yhteinen.
1960-luvun loppu: kouluhallituksen ohjaama peruskoulukokeilu 1964 alkaen muutamilla paikkakunnilla. Kokeiluops.
1969: Erkki Lahdes julkaisee Peruskoulun opetusopin.
1970-luku: Koulunkäyntiavustajien historia ammattikuntana alkoi 1970-luvulta, jolloin erityisopetus alkoi kehittyä. Ensimmäisiä koulunkäyntiavustajia koulutettiin 1970- luvun lopulla työllisyyskoulutuksena. “ Mikä tahansa asia voidaan opettaa tehokkaasti jollain älykkäällä kunniallisella tavalla mille tahansa lapselle.”BRUNER
1970: Peruskouluasetus annettiin 26.6.1970. Peruskouluasetuksessa (1970, 97§ ) säädettiin seuraavat rangaistukset
- opettaja voi nuhdella
- oppilasta kuultuaan poistaa hänet luokasta enintään puoleksi tunniksi.
- rangaista enintään 2 tunnin jälki-istunnolla
- koululautakunta voi erottaa oppilaan määräajaksi ( 1-3 kk).
Lisäksi opettaja saa jättää oppilaan laiskanläksylle yhdeksi tunniksi kerrallaan.
1970: ilmestyy POPS I ja II.
1970: Koskenniemi ja Hälinen julkaisivat didaktiikan kirjansa POPSin hengessä.T
1970: 59 % ikäluokasta aloittaa oppikoulun. Keskeyttäjä 3,6 %.
1970: lääninhallituksiin perustettiin kouluosastot (nyk. sivistysosastot), joille siirrettiin huomattava osa siihen saakka kouluhallitukselle kuuluneista hallinto- ja valvontatehtävistä.
1971 uusittiin valtioapusäännöksiä koulutilojen osalta. Tiloja oli kolmenlaisia sen mukaan opetet- tiinko niissä perusryhmää, ryhmää vai pienryhmää,.Normaaleissa luokkatiloissa oli 1,5 - 2 m2 tilaa/oppilas.
1945: SOL sai oikeuden neuvotella kunnan ja 1946 valtion päättäjien kanssa opettajia koskevista asioista (ei kuitenkaan palkoista eikä palvelusteen ehdoista). Kansakoulut luokkakokoja pienennetään; alaluokilla maksimi 34 ja yläluokat 40. Ylimenokausi oli 10 vuotta.
1945: oppikoulun opettajien palkkatao oli 2/3 vuoden 1930 tasosta.
1947: Oppikoulunopettajat osallistuvat virkamieslakkoon. Työtaistelu oli lyhyt kolme päivää), (vaikka ei ollut lakko-oikeutta). Palkat eivät nousseet.
1948: Oppikoululehti syntyi, kun yksityisoppikoulujen opettajajärjestön lehdestä Yksityiskoulu – Privatskolan tuli kahden opettajajärjestön, Suomen Valtionoppikoulujen opettajaliiton (SVOL) ja Suomen Yksityiskoulunopettajien Yhdistyksen (SYY), yhteinen lehti. Oppikoululehti oli luonteeltaan ammattijärjestölehti.
1948: Lapsilisäjärjestelmän luominen (ensimmäistä kertaa toteutetiin yleistä ja yhtäläiisen avustamisen periaatetta)ö
1949: Myös oppikoulun rehtorit muodostavat oman järjestön.
1951: perustetaan oppikoulun opettajien yhteinen järjestö OK. Sen lehden nimeksi tulee Oppikoululehti. Järjestäytymisaste on alhainen,
1952: annettiin apukouluasetus: se oli ensimmäinen kansakoulun erityisopetusta ja samalla erityisopettajuutta tarkemmin määrittelevä säädös.Kansakoulun opettajain liitto osallistui aktiivisesti asetuksen valmisteluun ja viimeistelyyn. Liitto piti saavutuksenaan erityisesti 24 tunnin opetusvelvollisuuden säilymistä ja jälkihuoltovelvollisuuden poistumista. Asetuksessa myös erityisopettajien eläkeikä laskettiin 55 vuoteen ja luokkakoon yläraja 15 oppilaaseen.
Suomi maksoi noin 300 miljoonan dollarin sotakorvaukset vuoteen 1952 mennessä.
1953 : Valtiovarainministeri Niukkanen uhkaa korottaa luokkakokoa kansakoulussa alaluokilla 30:sta 40:een ja yläluokilla 40:sta 50:een. SOL:n kampanja kaatoi esityksen.
Luontaiseduista, Anttola:
"26.9.1953 on kunnanvaltuusto päättänyt kansakoulunopettajien puuttuvien luontaisetujen rahankorvauksesta seuraavaa:huone/keittiö 6000 mk/vnavetta 1500 "rehuvaja 500 "puuvaja 500 "sauna 2000 "kellari 1500 "aitta 500 "veden tuonti yli 100m 500 "lehmän laidun 1500 "peltoa ½ ha 2500 "polttopuut 1000 "valokorvaus: miesopettaja 120 kW, naisopettaja 90 kW."
1958: Opettajilla oli maaseudulla vuoteen 1958 saakka melko vaatimaton rahapalkka, jonka määritti eduskunta. He saivat osan palkasta luontaisetuina: Heillä oli käytössä vapaa asunto lämpöineen ja valoineen sekä eräitä muita luontaisetuja. Opettajilla oli myös asumispakko.
Kaupungeissa opettajilla oli pelkkä rahapalkka, jonka määritti kaupunki. KH:n ohjeen mukaan kaupungeissa piti maksaa 50- 62 % enemmän kuin maalla. Maallakin haluttiin kokonaispalkkauksen piiriin eli pelkkään rahapalkkaan.
Vuonna 1958 tilanne muuttui; opettajat siirtyivät myös maalla ns. kokonaispalkkaukseen. Maalla opettajilla oli kuitenkin edelleen asumispakko. Koska maalla vuokra oli halpa, kaupungeissa nousu paineita palkankororuksiin,
Naisten ja miesten ja perheellisten ja perheettömien palkkaerot poistettiin.
1960: saatiin oikeus tulla kuulluksi ministeriössä palkoista.
1961: SVOL julisti osana palkkataistelua hakusaarron.
1963 laki valtion virkamiesten palkkauksen tarkistamista (opettajat saivat samat edut).
1963: Suomen Opettajien Liitto sai täyden neuvotteluoikeuden neuvotella opettajien palkoista.
1965: KH:n opettajaneuvosto lakkautettiin.
1967: vuosia käytiin neuvotteluja ns. kunnan palkasta, joka maksettiin lakisääteisen palkan päällä; ero maaseudun palkkoihin oli liian suuri. Vuonna 1967 liitto uhkasi lakolla. Sitä ei tullut. Solmittiin ensimmäinen kirjallinen palkkasopimus (eduskunta muutti palkkauslakia). Asumispakko poistui. Valtioneuvostolle siirtyi valta sopia kuntien palkoista.
1968: Suomen ensimmäinen Tupo.
1970: VES-järjestelmä otetaan käyttöön. Opettajat saivat täydellisen neuvottelu-, sopimis- ja sovittelujärjestelmän (virkaehtosopimuslait)
1970-71 teki valt.kand. Reino Makkonen tutkimuksen opettajiston työmäärästä. Se osoitti, että työtä luokan ulkouolella oli 16,9 - 28,9 tuntia.
1971 alettiin tehdä virkaehtosopimuksia. SOL allekirjoitti ensimmäinen virkaehtosopimuksensa 14.1. 1971. Työtaistelut tulivat laillisiksi. Murrettiin kansakoulunopettajien 30 tunnin opetusvelvollisuus (ollut voimassa 100 vuotta). Nyt palkoista päästiin sopimaan (monet asiat jäävät kuitenkin työnantajan ratkaistaviksi).
Paljon opettajia työttömänä (suuret ikäluokat poistuivat kouluista).
1971: OYJ perustettiin (Opetusalan yhteistyöjärjestö)
1972 Siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon 1972/73. Koulupäivien määrä väheni 211-115:sta 190:een. Kesäloma lyheni. Sovittiin opettajille kolme veso-päivää. Opetusvelvollisuuksia laskettiin 23-28 :sta 20-24:ään.
...................................................................................
YLEISTÄ
Maailma muuttuii historiallisen paljon. Euroopan rajat piirrettiin uusiksi ilman sotaa. Rautaesirippu murtui. Sosialismi katosi. Useissa Euroopan valtioissa on ajauduttu kansallisuuksien välisiin yhteenottoihin. Oma itänaapurimme: NL lakkautti itsensä 90-luvun alussa Venäjäksi.
Suomi alkoi siirty länteen: ensin Eftaan 1985. Sitten Euroopan neuvostoon 1989. Vuonna 1989 NL tunnusti suomen puolueettomuuden.
Maahanmuutto (ensimmäiset vietnamin venepakolaiset v. 1979) vaikutti myös kouluihin.
1973: Ensimmäinen maailmanlaajuinen öljykriisi 1973.
Suomessa laadittiin mittava öljynsäästöohjelma, inflaatio kasvoi jopa 18 %:iin ulkomaankauppa häiriintyi. Työllisyysaste putosi ennennäkemättömästi.
1975: ETYK-kokous Helsingissä
1977: Maan talous oli luisumassa taantumasta vakavaan lamaan (Martti Miettunen pm). Suomen markka devalvoitiin kolme kertaa. Sorsan hallitus (1977 - 79) ohjasi sitten maata elvytystlinalle,
Korpilamme seminaari 1977. Korpilammen hengessä OAJ;kin menee mukaan konsensukseen, ja palkankorotuksia lykätään syksyyn 1978.
1980-uku oli voimakkaan taloudellisen kasvun aikaan. Suomi nousi maailman rikkaimpien valtioiden joukkoon Suomea kutsuttiin pohjoismaiden Japaniksi. Konsensushenki tuotti tulosta; Useina vuosina syntyi keskitettyjä tulosopimuksia, joihin liitetttiin vero-ja hintapolittiikkaa. Inflaatio oli korkea. Realiansiot nousivat
1980- luku: Henkilökohtaiset tietokoneet yleistyvät.
1985: Suomi EFTAN täysjäseneksi
1986: Uusi sukunimilaki
1986:VHS voittaa Beta-järjestelmän videomarkkinoilla
1987 Otetaan käyttöön NMT900-verkko.
1989: Euroopan hullu vuosi. Berliinin muuri murtuu.
1990: Lastensuojelulain muutos laajensi lasten ja nuorten oikeuksi tulla mm. kuulluksi omassa asiassaan.
1991: Suomen talous ajautui ennenkokemattomaan lamaan. Vasta maailman rikkaimpien valtioiden joukkoon noussut Suomi oli investoinut velkarahalla. Sitten idänkauppa romahti. Korot nousivat.
1991: GSM-verkot rakennetaan Suomeen
1991: Neuvostoliitto lakkasi olemasta
Peruskoulu tuli ja se yhdisti kansa-ja oppikoulun. Siirtyminen uuteen järjestelmään toteutetiin pohjoisesta alkaen vuosina 1972-1977. Samalla kouluaika piteni yhdeksänvuotiseksi.
Peruskoulu oli osa hyvinvointivaltioprojektia. Kaikki saivat käydä ilmaista koulua.
Samalla opettajien koulutuspohjaa nostettiin. Seminaarit lakkautettiin, ja koulutus siirtyi yliopistoon akateemiseksi loppututkinnoksi.
1972: Siirtyminen peruskouluun alkaa. Pääkaupunkiseutu siirtyy viimeisenä syksyllä 1977.
Kansa-, kansalais-, ja keskikoulu yhdistetään. Koulunkäynti muuttui ilmaiseksi. Oppivelvollisuus piteni 9 vuoteen. Kansakoulu- ja oppikoululinjojen sijasta nyt eriytymiseen käytettiin valinnaisia aineita, erilaajuisia kursseja sekä luokan työn sisäistä organisaatiota hyväksi käyttäen.
Peruskoulun kuusi alinta luokkaa muodostavat ala-asteen ja kuusi ylintä yläasteen. Johtokuntien tilalle tuli kunnan koululautakunta tai kouluneuvosto.
Kaikki opiskelevat kahta "vierasta" kieltä. Tukiopetus vakiintui. Aamuhartauden tilalle päivänavaus. Tasokurssit ylä-asteella eräissä aineissa. Peruskouluun siirtymisen yhteydessä käytöksen ja huolellisuuden numerot poistettiin päästötodistuksesta.
1972: oppikouluissa voimassa ollut karsseri-rangaistus (4-6 t) poistuu keinovalikosta.
1972-77: Peruskouluun oli sekä organisatorinen että pedagoginen hanke. Organisatorisesti se vietiin johdonmukaisesti läpi, vain pieni korvaavien koulujen joukko jäi "kauneustarhaksi". Siirtymistä lykättiin rahapulassa vuodella. Peruskoulujärjestelmään siirryttiin 1-5-luokilla kerralla.
1973 pidettiin ensimmäiset kouluneuvostovaalit oppikouluissa.
1973 Ev.lut. uskontoa voi opettaa uskontokuntaan kuulumaton erivapaudella.
Vuonna 1973 säädettiin Lasten päivähoitolaki, joka velvoitti kunnat perustamaan päiväkotejka kaikille halukkaille, jotta naosetkin pääsisivät töihin. Jotta päiväkoteihin saatasiin henkilökuntaa, alettiin kouluttaa lastentarhanopettajia yliopistossa
1974:lakkautetaan seminaarit, ja luokanopettajienkin koulutus siirretään yliopistoon.
1975: Peruskoulu toteutui riisuttuna. Vuoteen 1975 ajoittui öljykriisi, joka johti siihen, peruskouluun kohdistuu isoja leikkauksia. Vikotunteja vähennettiin 5-6-luokilta. Valinnaisuutta vähennettiin. Käsityöaineita yhdistettiin. Suunnitelmia salailtiin Tasokurssien ja valinnaisaineiden määrää supistettiin. Taito- ja taideaineisiin isku on kovin. Peruskouluun siirtymistä aiotaan viivästyttää.
1975: Kohu Pirkkalan kokeilusta.
1976: Koulujenkin avuksi perustetaan valtion av-keskus.
1976: Vuonna 1976 perustettiin Pedagogisten opettajajärjestöjen edustajisto POE.
1976: Yksi vaihtoehto opettajien työaikaan liittyvään kysymykseen oli kokonaistyöaikaan perustuvan palkkausjärjestelmän kehittäminen. OAJ alkoi valmistella kokeilukoulutoimintaa. Opetusministeriö myönsikin vuonna 1976 oikeuden selvittää vertailukokeella kanta erilaista opetajien kokonaistyöajan - ja työmäärän mallia. Kokeilut aloitettiin Savitaipaleen yläasteella ja Liedon Kirkonkulman ja Loukinaisten ala-asteilla. Myöhemmin mukana oli 25 koulua. A- mallin mukaisesti järjestetyssä opetuksessa opettajilla oli virka-aika keskimäärin 36 t ja 15 min. B-mallissa opettajat olivat kokonaistyöajassa. Opettaja kirjasi pitämänsä tunnit ja lisätyöt, ja sai laskuttaa lisätyöt.
1977 Koko maa peruskoulujärjestelmän piiristä.
1977: 10-luokkaa aletaan kokeilla
1978: Kokonaistyöaikakokeilunosatuloksia arvioitiin keväällä 1978. Tällöin todettiin, että virka-aikamallin puitteissa opettajat eivät ehtineet tehdä heille kuuluvia tehtäviä. Asia ei edennyt ratkaisuun.
1978: Rehtorit siirretään vuonna 1978 kokonaistyöaikaan. Kohtuuttomaksi kasvanutta työmäärää helpotetiin myös luomalla erityinen apulaisrehtorijärjestelmä. Se paransi myös rehtorien palkkaetuja.
1979 alkoivat kuitenkin taloudellisesti paremmat ajat, jolloin oli mahdollista pienentää ryhmäkokoja ja lisätä jakotunteja. 1-2 luokkien maksimikoot pienennettiin 32:sta 25:een. Samalla saatiin jakotunteja matematiikkaan ja äidinkieleen.
Vuoden 1979 koululainsäädännön uudistus takasi opetuksen myös vaikeimmin vammautuneille lapsille. Heitä varten oli perustettava harjaantumiskouluja.
1979: Kouluhallitus antoi vuonna 1979 yleiskirjeellä ympäristöopin, oppilaanohjauksen ja kansalaistaidon uudet oppimäärät.
1980-luvulla maan vaurastuminen toi koko ajan kouluun lisää laatua. Opettajien avuksi saatiin1980-luvulla kouluavustajia.
1980-luvun alkussa koulut olivat vahvasti normiohjattuja. Naruja löysättiin jo 80-luvulla, ja koulun kehittämisesta tuli ” jokamiehen oikeus” .
1980-luku: Peruskoulun alussa koulutoimentarkastajilla oli vielä totista valtaa. Entiseen tapaan he mm. vahvistivat virkavaalit ja koulujen opetussuunnitelman vuositarkisteet. 1980-luvulla alkoi hallinnon alasajo. Koulujen tarkastuksista tuli kannustavia ohjaustilaisuuksia.
1980-luvun alussa lukioissa siirryttiin kurssimuotoisuuteen.
1980-luvulla viriää kiinnostus suggestopediaan erityisesti kieltenopetuksessa.
1980: Viimeinen oppilas sulki kansalaiskoulun oven.
1980: Käynnistetään tuntikehyskokeilu, joka vapautti yläasteiden resurssien käyttöä.
1980: Valtioneuvosto antaa ohjeet työrauhan palauttamiseksi. Työrauhaa pidettiin niissä koulun opetus- ja kasvatustyön perusedellytyksenä. Hallitus suositteli pienluokkia, kerhotoimintaa, luokanvalvojien toiminnan tehostamista ja kodin ja koulun yhteistyötä jne.. Lisäksi tarkistettiin koulujen kurinpitosäännöksiä, niin, että kokeiluluonteisesti oppilas saatiin erottaa kahdeksi viikoksi, eikä päätöksestä saanut valittaa lääniin. Esityksen teki opettajakunta ja päätöksen kouluneuvosto.
1981: Peruskoulun oppilaita aletaan tutustuttamaan työelämään.
1981:Suomi otti käyttöön kesäajan.
1981: Kaikki oppilaan mukana peruskoulujärjestelmässä
Vuonna 1981 valtio panosti lisää resursseja peruskouluun. Nyt oli mahdollista jakaa luokka kahtia äidinkielen, matematiikan ja vieraan kielen tunneilla myös 5.-6.-luokilla.
1981: Lukuvuonna 1979-80 selvitettiin yläkoulun opettajien työaikaa: se oli yli 40 tunta viikossa.
Tulokset julkistettiin vuonna 1981. Niiden mukaan peruskoulun ja lukion opettajat työskentelevät 30-45 tuntia viikossa. Keskiarvo oli 38,6 tuntia, josta varsinaista opetusta oli vain 42,5 %. Opetuksen valmisteluun meni keskimäärin 11 tuntia viikossa ja muuhun työhön noin 10 tuntia.
1982: Tasokurssien poistaminen. Tuntikehysjärjestelmä
1982: Luokanopettajan tutkinnosta tuee akateeminen loppututkinto (KM).
1983: hyväksyttiin uudet koululait, ja kouluhallitus antoi uskonnonhistoriatyöryhmälle tehtävän peruskoulun ja lukion elämänkatsomustiedon oppimäärän (= nykyinen opetussuunnitelman perusteet) valmistelun. Koulusäädöksiä uusittiin. Uusi peruskouluasetus annettiin v. 1984. Vuonna 1983 tiukasti keskusjohdettu peruskoulu muuttuu “tuntikehyskouluksi”. Siinä yksittäisellä kunnalla ja koululla on enemmän valtaa. Yläasteen tasokurssit korvataan opetuksella eriyttämisellä ja joustavilla ryhmittelyratkaisuilla. Kunnille ja kouluille annetaan tietty oppituntimäärä viikossa ( ns. tuntilehys). OAJ vaatii ja saa läpi 14 %:n resurssien lisäyksen ylä-asateille hintana tasokurssien poistamisesta. Kouluneuvostoista tuli johtokuntia. Oppivelvollisuudesta ei enää voinut vapauttaa. Peruskouluun tuli lisäopetus, 10.lk.
1983: luovuttiin säädöstasolla koulujen tarkastustoiminnasta mutta niitä jatketiin koulukäynteinä .
1984: Uudet koululait astuivat voimaan. Pehmeä lasku poistettiin asetuksesta. Kouluihin tuli uudelleen johtokunnat
1984 (PA 5§) oli luvallista käyttää seuraavia rangaistuksia:- nuhtelu ( opettaja ja johtaja)- häiritsevä oppilas voidaan poistaa luokasta lopputunniksi- kirjallinen varoitus ( johtaja ja johtokunta)- erottaminen 1-3 kk:ksi (koululautakunta).
1985: Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet. 1970-luvun Gaussin käyrästä edettiin 80-luvulla kohta yksilöllisempää ja pehmeämpää arviointia. Luokallejätöt vähenivät. Todistusnumeroiden antamista myöhennettiin 1985, ja sanallinen jopa suullinen arviointi yleistyi.
1985: Luovuttiin tasokursseista ja otettiin käyttöön tuntikehysjärjestelmä
Ohjaavat opettajat mukaan ops-prosessiin.
1985: peruskoulun lisäopetus, 10. lk.
1985: oppivelvollisuudesta ei voi enää vapauttaa; koulumuotoista opetusta on annettava myös kehitysvammaisille
1985 lukiot irtautuvat luokka-aste-ajattelusta, ja tilalle tulee kurssimutoisuus
1986: Käyttöön uudet tyyppikirjaimet
1986: Luokanopettajien poikkeuskoulutus aloitettiin Helsingin yliopistossa 1986. Sieltä se laajentui Poikkeuskoulutukseen hyväksytyiltä vaaditaan alempaa kandidaatin tutkintoa vastaavat opinnot ja koulutus kestää kaksi vuotta.
1987: kokeilukiot alkoivat muuttua luokattomiksi.
1988: Annetaan säädös uusimuotoisesta päiväkirjasta.
1989: Kouluradio lakkautettiin.
1991: Kouluhallituksesta ja Ammattikasvatushallituksesta tulee Opetushallitus.
Opetusministeriö aloitti ammattikorkeakoulukokeilun elokuussa 1991
1991 tarkastukset loppuivat.
1991: uudet koululait astuivat voimaan. ne mahdollistivat sanallisen arvioinnin laajentamisen alkuopetuksesta.
EDUNVALVONTA-ASIOITA
1972 luottamusmieskenttä saadaan valmiiksi (SOL)
1972: Kouluhallitus ehdotti, että opettajien työaikakysymys ratkaistaisiin virastoaikaan siirtymisellä s Opettajilta ei tullut ehditukselle minkäänlaista vastakaikua.Opetusvelvollisuteen kiinnitetty työaika ylitunteineen oli saavutetty etu, josta ei haluttu luopua.
1972: opettajilla vastuu työturvallisuuskysymyksissä. Liitto (SOL) sitoutui maksamaan 1972. Vastuu siirtyi OYJ:lle 1974.
1972-77: Opettajan työn reunaehdot paranivat peruskouluun siirryttäessä. Luokkakoot pienenivät; Peruskoulussa oppilaita sai olla enintään 32. Opetusryhmät uudistuivat sekaryhmiksi. Tyttöjä ja poikia opettiin nyt yhdessä (paitsi liikunnassa 3-luokalta ). Käsitöissä luovuttiin (paperilla) sukupuolierottelusta, kun oppilaat saivat tehdä valinnan TN/TS.
Opettajien ammatillisesta täydennyskoulutuksesta pidettiin huolta massa-VESOI:lla. Sadat opettajat kuuntelivat matkasaarnaajia, jotka puhuivat kulloinkin tärkeistä asioista. Mm. yhteisökasvatuksesta. Veso-päivissä oli myös pajaosuuksia, ja muistan osallistueeni aikankin teknisen työn pajoihin.
1973: Perustetaan OAJ (Opettajien Ammattijärjestö) perustettiin. Ensimmäinen Opettaja-läraren-lehti ilmestyy.
1973: vasemmistolaiset opettajat perustavat oman yhdistyksen: Demokraattiset koulutyöntekijät -yhdistykseen (Demko ry.). Se toimii vuoteen 1989 saakka.
1973 syntyy opettajille oma C-palkkataulukko, joka mahdollistaa kuoppakotorukset. Liukumat myönnetään ongelmiksi.
1973 palkkausjärjestelmään tulee lomaltapaluuraha.
Opettajien siirtosäännökset; siirtoturva. Saadaan opettajlle, joita uhkaa työttömyys oikeus palkallsenen opiskeluun 30-80 % palkasta 270 päivää.
1974: Noin 150 000 koululaista osallistuu huhtikuussa 1974 yli 300 koulussa työnseisaukseen ja vastustaa hallituksen tekemää peruskoulum supistusohjelmaa.
1975: OAJ:n paikalliset yhdistykset ja piirit organisoivat 23.4.1975 yhden päivän mittaisen työnseisauksen. Työnseisaus kattoi kaikki koulumuodot. Pääkaupunkiseudulla yli 5000 opettajaa osallistui työnseisaukseen jo 17.4.
1975: OAJ kieltää jäseniään tekemästä harkinnanvaraisia töitä. Opettajat boikotoivat mm. kouluneuvoston kokouksia ja kursseja. Ohjelma kuitenkin toteteuttiin Opettajien palkat laskivat
1975 OAJ valitsee keskusjärjestöksi yllätyksellisesti Akavan.
1975 opettajien palkkahaitari ilman ns. ikälisiä
- alakansakoulun opettaja ja oppilasasuntolan hoitaja 1489 mk
- luokanopettaja 1720 mk
- aineenopettaja ja eritysopettaja 1769 mk
- lehtori 1982 mk
OAJ organisoi 1976 yhden päivän mittaisen työnseisauksen opetusministeriön säästöpäätöksiä vastaan- josta tulee sakot. Mielenosoituslakossa mukana Helsingin seudulla 5000 opettajaa.
1976: Kokonaistyöaikakokeilu alkoi kahdella koululla. Ilmapiiri parani. Harkinnanvarausten töiden boikotti purettiin vuonna 1976.
1977: Kokonaistyöaikakokeilu laajeni. Vuoden 1977 lopussa mukana 20 koulua, joista kolme yläastetta. Opettajia kokeilussa oli 128.
1978: Virkarehtorit siirretään kokonaistyöaikaan
Vuonna1972 kouluviranomaiset ehdottivat siirtymistä kokonaistyöaikaan eli virka-aikaan. Asetettiin toimikunta. Työnantaja esitti 1974 yläkoulujen ja isojen alakoulujen rehtorien siirtymistä virka-aikaan ja kokonaispalkkaukseen. Siirto tapahtui sitten 1978
1979: Opettajat järjestämään omia OPI-päiviä. Vuonna 1979 selvitettiin yläkoulun opettajien työaikaa: se oli yli 40 tuntia viikossa.
1980-luvulla valtion ja kuntien opettajien palkkataulukot yhtenäistetään.
1980: Hallitusneuvos Kalevi Salminen Valtion työmarkkinalaitiokselta OYJ:n kevätkokouksessa:
opettajat olivar tyrmänneet esityksen kokonaistyöajasta?
1980: Käynnistetään tuntikehyskokeilu, joka vapautti yläasteiden resurssien käyttöä.
1980: Rehtorikoulutus alkaa 1980-luvun taitteessa..
1981: Tuntiopettajille saatiin ikälisät.
1983: Vuonna 1983 tiukasti keskusjohdettu peruskoulu muuttuu “tuntikehyskouluksi”. OAJ vaatii ja saa läpi 14 %:n resurssien lisäyksen ylä-asateille hintana tasokurssien poistamisesta.
Ihmisten ansiot nousivat vuodesta 1953 vuoteen 1983 1600%! Elinkustannukset nousivat saman aikana 740%.
1983: Vuoden 1983 sopimus toi opettajiulle kohtuulliset asteikkokorotukset ja luokanopettajille kuoppakorotukset
1984: Opettajalakko. Lakko kestää noin kolme viikkoa. Kangasniemi neuvottelee nokkelasti palkankorotukset uusimuotoisille luokanopettajille. Opettajat saavat oman Vessin.
Lakko koski aluksi neljän kaupungin 4500 opettajaa ja 65000 oppilasta. Yhteensä lakkoon osallistui 7204 opettajaa.
1984 Uusi koululainsäädäntö astui voimaan.
1984: Lakon lopetamissopimuksen mukaisesti opettajat saivat yhden YT-tunnin palkalliseksi ala-asteella ja erityisopetuksessa s.118 (1984) ja elokuussa 1986 toisen YT-tunnin. Nuorille opettajille palkankorostus. Vanhat opettajat katkeria. Ero 4 c-palkkaluokkaa.
1988: Vapaakuntakokeilu alkaa.
1988: Ammatilliset opettajat liittyvät OAJ:öön. He saivat AO-piirin aseman. Nyt OAJ kattoi koko C-palkkal-asteikon 105
1989: Ammatilliset eläkeiät kumottiin. Opettajilla 55 vuotta ja 60 vuotta. Siirtymäaika on pitkä.
1990-luku: Suomessa lakkautettiin 1990-luvulla yli 680 koulua. Lakkauttamiset eivät kuitenkaan tuoneet kuntiin suuria säästöjä.
Valtio teki 90 luvulla kaikkiaan 60 miljartdin menosäästöt. Kuntaliitto laski, että valtio vei
päätölksillään 10 vuodessa kuntien taloudesta 26 miljardia mk
1990: Mahdollista maksaa ns. henkilökohtaisia palkanosaa opettajille
1991: OAJ:n jäseniä ovat kaikki opettajaryhmät lastentarhanopettajista yliopistojen opettajiin ja opettajaopiskelijoista veteraaniopettajiin.
.........................................................................
YLEISTÄ
Kuudennelle sukupolvelle 90-luku oli monessa mielessä käännekohta. Suomi oli 90-luvun alussa vauras länsi-eurooppalainen hyvinvointivaltio, ja sitten siihen iski lama. Kasinotalous romahti ennätyssyväksi lamaksi. Pankit ajautuivat kriisiin. Hyvinvointivaltiota alettiin kyseenalaistaa.
Julkista puolta tervedytettiin vuoteen 1998 mennessä Ahon ja Lipposen hallitusten voimin 57 miljardilla markalla.
Alkoi pitkä, epävarmuuden ajanjakso, jota kuvaavat globalisaatio, lama ja toisaalta tekniikan läpimurto. Koko Eurooppa on liittymässä EU:iin. Idän ja lännen vastakkainasettelun rinnalle on noussut islamin ja muiden maiden välinen jännite. Terrorismi on noussut muutaman vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen otsikoihin. Kiihtyykö muutos yhä?
Liittyminen länteen jatkui. Vuonna 1995 liityimme EU:öön ja otimme myös euron käyttöömme vuonna 2002. Vuonna 2008 syntyy globaali talouskriisi. Kansainvälinen tilanne kiristyy entisestään 2014, kun Venäjä valoittaa Krimin.
1993: Valtionosuuksia leikattiin (yksikköhintoja- 8 %): valtionosuudet muuttuivat laskennallisiksi.Budjettivalta siirtyy kunnille.
1995: Suomi liittyy EU:iin.
1995: tupakkalaki kieltää tupakoinin julkisissa sisätiloissa
1999: Suomi vaihtoi markat euroihin.
1999 Laki asiakirjojen julkisuudesta astuu voimaan: viranomaisten toiminnan avoimutta lisätään.
2000: Suomeen uusi perustuslaki
2008: Maailmataloudessa syvä sukellus.
2012: Suomi hyväksyi lapsen oikeuksien sopimuksen lain statuksella.
KOULUISTA
Suomalaisen koulun laatu hämmästyttää kaikkialla. Pisa-tulokset.
Monikulttuurisuus syvenee, erityisoppilaita sijoitetaan yleisopetuksen luokkiin.
90-luvun laman aikana myös kouluihin kohdistettiin ennenkokemattomia leikkauksia. Koulujen määrärahoja leikattiin v 1993 tasosta 1998:aan 30%. Kerhojen määrä laski 1991-1993 50%. Opettajien lomautukset: 1993 kunnat lomauttvat 21,6% henkilöstöstään. Säästökeinoja olivat mm. neljän viikon lomautuksista, säästövapaat, paperipyyhkeiden puolittamiseen. Ryhmäkoot kasvoivat 1-4 oppilaalla. Tukiopetusta leikattiin. Tukiopetuksen osuus väheni 1991- 1994 43%. Opettajille ei palkattu sijaisia Oppikirjoja kierrätettiin, kiinteistömenoja karsittiin ( myöhemmin syliin mm. homeongelmat) Kouluja lakkautettiin. Viidessä vuodessa 1991-1996 kunnat sulkivat 434 koulua, ennätysvuonna 1993 133 koulua. 1990-luvulla peruskoulutoimen menot laskivat 3 % vuosittain. Lama mitätöi kouluille siirrettyä päätösvaltaa, kun vaihtoehdot ja liikkumatila kaventuivat.
Suomi toipui lamasta nopeasti ja kuulema loistavasti. Kouluihin ei kuitenkaan koskaan palautettu niiltä leikattuja resursseja. Alkoi kaikkialle ulottuva säästäminen: Koulun toimintojen ulkoistaminen; lomaukset, valtionosuussäädösten muutokset, normien purku.
2000-luvulla maan sisäinen muuttoliike ja lasten määrän väheneminen on johtanut toisaalta koulujen lakkautusaaltoon, toisaalta ahtauteen muuttovoittokunnussa. Opettajien uupumusta on lisännyt rajusti pyrkimys siirtää erityistä tukea tarvitsevat oppilaat yleisopetuksen luokkiin "integroimalla" heidät. Luokanopettajat taisivat nyt kokea saman shokin kuin oppikoulun aineenopettajat peruskouluun siirryttäessä. Mutta heille on tämä uusi Tsunami myös tulossa.
Opettaja-tv siirtyi nettiin (poistuiTeemalta vuonna 2012). Vuonna 2013 sen nimeksi tuli oppimisen verkkopalvelu. Monin paikoin siirryttiin koulujen kokonaisbudjetointiin (Espoo 2009/10) Uusia koulumuotoja olivat ammattikorkeakoulut.
Suunnitelun sijasta alettiin uskoa markkinavoimiin. Jos 1980-luvulla alettiin purkaa normiohjausta ja siirtää päätösvaltaa kuntiin ja kouluihin. 1990-luvun alussa suuntaus kiihtyi erityisesti hallinnon toimesta. Suuntaus oli kansainvälinen. Mm. Ruotsi vapautti koulunsa markkinoille ja salli ns. vapaat koulut. Usko valtioon alkoi hiipua. Tätä joudutti liittyminen Euroopan yhteisöön. Johtavana ideologiana on New Public Management, jossa julkiseen sektorin toimintaa ohjataan liike-elämän kielellä.
Viides opettajapolvi koulutettiin YLIOPISTOSSA sen suhteen se eroaa kaikista edellisistä. Seminaarit oli lakkautettu 70-luvun alussa, ja kaikki luokanopettajakoulutus siirrettiin myös opettajakorkeakouluista opettajankoulutuslaitoksille.
Hyvin koulutetut opettajat saivat uskomattoman vallan kirjoittaa opetussuunnitelma 1994 alkaen kouluilla. Kouluista tehtiin eräässä mielessä itsenäisiä tulosyksiköitä, joiden piti varsin väljien perusteiden pohjalta keksiä itse sisällöt oppiaineisiin, arviointitapansa jne.
Koulujen omaleimaistumiseen liitettiin nopeasti tulosvastuullisuuden ja itsearvoinnin elementit. Kouluille annettiin valtuutus kirjoittaa omat opetussuunnitelmansa-muttei siihen työhön resursseja. Hallinnon retoriikka irtautui aika ajoin tukeavasti todellisuudesta. Tutkijoiden selvitettäväksi jää, oliko kymmenluku aidosti pedagogisen vapauttamisen vai koulutuksen markkinoiden rakentamisyritysen aikaa. Oliko kymmenluku vielä opettajuuden vapauden kasvun vai jo vapauden leikkaamisen aikaa? Amputoitiinko tuolloin opettajan didaktisesta autonomiasta pala koulun autonomiaksi- jonka kunnat haukkasivat?
1993: Lisättiin oppilaiden valinnanvapautta koulujen suhteen poistamalla koulupiirijako kunnan saaman valtionsosuuden perusteista.
1993: Valtionosuusjärjestelmän uudistaminen : valtionrahoitus irroitettiin toiminnallisesta lainsäädönnöstä
1994 Uudet peruskoulun opetussuunnitelman perusteet. Akvaarioprojekti. Koulut saivat tehdä omat opetussuunnitelmat- vaikka lainsäädäntö ei sellaisia tuntenutkaan. Opettajat osallistetaan ops-prosessiin
1994: Internet avautuu
1994: Valtion av-keskus lopettaa toimintansa
1994:Sosiaali- ja opetustoimi luovat esiopetukselle ensimmäisen kerran yhtenäiset puitteet
1996: Valinnaisuus lisääntyy yo-kirjoituksissa
1997: suomalainen koulu peittää lähes koko ikäluokan, kun myös vaikeimmin kehitysvammaiset tulevat oppivelvollisuuden piiriin.
2000: Vapaaehtoinen esiopetus 6-vuotialle
2001: Kansainvälisen PISA-tutkimuksen tulokset julkaistaan jouluna 2001. Sen mukaan suomalaisen peruskoulun oppilaat ovat maailman huippua lukutaidossa. Suomeen tulvii valtuuskuntia ottamaan selvää tavastamme toimia, varsinkin kun hyvät tulokset saavuitetaan OECD-mitassa keskimääräisellä panostuksella.
2002- 2006. Kiukkua herätti, että opetusta haluttiin selvästi yhtenäistää. Opetussuunnitelman valtakunnallisista perusteista tuli jälleen normi. Kouluilta kerittiin myös valtaa pois sekä valtiolle että kunnille. Pedagogisesti itseohjautuvien koulujen sijasta alettiin puhua kunnan tai alueiden kouluverkoista.
2003: Perusopetus- ja lukiolaeissa käsite ”oppilaan oman tunnustuksen mukainen uskonnonopetus” korvattiin vuonna 2003 käsitteellä ”oppilaan oman uskonnon opetus”.
2004: Uudet opetussuunnitelman perusteet. Tämän sukupolven toinen opetussuunnitelma tehtiin.
2004: aamu- ja iltapäivätoiminta käynnistyi alakouluissa.
2006: Pieni, mutta merkittävä päätös tehtiin vuonna 2006, kun Opetushallitus antoi uudet ohjeet uskonnonvapauslain tulkinnasta. Uskonto, joka oli ollut 1800-luvulla kansakoulun tärkein oppiaine, pantiin lopullisesti suitsiin. Uskonnon opetuksen tuli olla ei-tunnustuksellista. Siihen ei saanut sisältyä enää hartaustilaisuuksia. Jo aikaisemmin aamuhartaus oli muutettu päivänavaukseksi, ja päivänavauksia alettiin pitää myös ei-uskonnollisista aiheista. Niinikään koulun juhlissa kristillisen perinteen osat joutuivat tarkkaan syyniin.
2010: Peruskoulun mukautettu erityisopetus jäi historiaan, kun koululainsäädännössä hyväksyttiin 2010 ajatus yhdestä opetussuunnitelmasta kaikille oppilaille.
2010: Perusopetuslaki muutetaan niin, että käyttöön esi- ja perusopetuksessa otetaan ns. kolmiportaisen tuen malli.
2014: Oph hyväksyy uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet
2015: Uusi opiskelijahuoltolaki.
EDUNVALVONTA-ASIOITA
1992: Opettajia aletaan lomauttaa. Annettiin sijaisten palkaamiskieltoja. Lomautukset saadaan kuriin vasta 1998, kun silloinen opetusminsteri Olli-Pekka Heinonen jyrähtää Vantalle.
1994: yksikköhintoja alennettiin 8,5 % Tarjotaan paikallisia säästösopimuksia.
2005: saadaan kolmas YT-tunti.
2006: Myös opetus- ja sivistystoimen johtajat ja asiantuntijat ovat voineet liittyä OAJ:n jäseniksi.
2007: Oaj esitti tulevaisuustyötä vuoden 2007 Kesuun. Se saatiin sinne, mutta muuta mainittavaa ei tapahtunut.
2007 Opettajien palkkaukseen alkaa tullia TVA- ja henkilisiä.
2008: Yliopistoissa toteutetaan uusi palkkausjärjestelmä, johon opettajat eivät ole tyytyväisiä. Yliopistoille uusi palkkausjärjestelmä (UPJ)- nyttemmin YPJ- lehtoreille ei hyvä. Menettivät ikälisät ja tohtorilisät.
2010-luvulla homekoulu-ongelma kaatuu syliin. Tiukat ajat jatkuvat. Yhä opettajia palkataan vain osaksi vuotta. Haasteita riittää: Maahanmuuttajien opetus. Työolot. Tieto- ja viestintätekniikka. Syrjäytyminen.
2010: Uusi yliopistolaki: yliopisto itsenäinen työnantaja.
2011 alennetaan ammatillisten opettajien kelpoisuusvaatimuksia.
2011:OAJ yritti saada tulevaisuustyötä hallitusohjelmaan tai Kesuun. Sitä ei saatu niihin, joten OAJ aloitti oman tulevaisuustyönsä.
2012: suunnataan suuria leikkauksia toisen asteen koulutukseen ja vapaan sivistystoiminnan kenttään.
Tehdään päätös sähköisistä ylioppilaskirjoituksista.
Käynnistetään kokonaistyöaikakakokeiluita.
2013: Suomalainen ya-opettaja opettaa 20,6 t viikossa (TALIS 2013), viikottainen työaika 31,6 tuntia.
2014: Jälleen ennätysmäärä opettajia lomautetaan.
2014 astuu voimaan uusi opiskelijahuoltolaki, joka muuttaa koulujen OHR-työtä.
2014: OAJ keskeyttää työaikakokeilut.
2015: Arvioidaan koulutukseen on kohdistettu muutaman vuoden aikana usean miljardin euron leikkaukset. Kataisen-Stubbin hallitus pohtii vielä noin 200 miljoonan lisäleikkauksia toisen asteen koulutukseen.
2016:
2017: Ammatillinen koulutus uudistetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti