Opetusmetodi vuonna 2015: Miten opettaja opettaa tänään? Osa1

4.-luokkalaisten musiikin tunti Auroran koulussa. Paikalla kaksi observoijaa.

Päivitetty 24.3.-15
Kiitos kommenteista.  Olen nyt päivittänyt niiden inspiroimana tavallisen tunnin kuvasta. On selvää, ettei se kuvaa sellaisenaaa suinkaan kaikkien opettajien opetusta. Opettajissa on paljon innovatiivisia ja myös joitain vielä perinteisempiä. Mutta kuvaus antaa jonkinlaisen lähtö-kohtapisteen, johon voi verrata esim. uudessa opetus-suunitelmassa  tavoiteltua opetusta.

KUVAAN tässä blogilastussa suomalaisen opettajan opetusta sellaisena, millaisena olen sen itse nähnyt opettajana, rehtorina, opettajankouluttajana, opetus-harjoittelun ohjaajana  ja tutkijana.  Tuoreimmat oikeat kokemukseni ovat parin viikon päästä.

Lastussa on kaksi osaa: 1) tarinamainen, yksinkertaistettu tuokiokuva yhdestä tavallisesta oppitunnista ja huomenan julkaistava osa  2) reflektoiva osa, jossa käytetään hyväksi  vuonna 2008 julkaistua laajaa raporttia, jossa selvitettiin suomalaisen peruskoulun pedagogiikan tilaa. Raportin aineistoa kerättiin myös observoimalla opetusta.

VOIMME kehittää opetusta vain kun tiedämme, mikä on lähtökohta. Olen kiitollinen kaikista kommenteista, erityisesti kriittisistä.

Tuokiokuva tavallisesta suomalaisesta oppitunnista
Opetus tapahtuu Suomessa  luokan omassa kotiluokassa. Luokka huonessa on tilaa noin 56 m2. Siiehen mahtuu noin 25 pulpettia tuolineen oppilaille. Opettajalla on oma pöytä ja  kalliimpi, pyörillä liikkuva tuoli.  Opettajan pöytä on usein luokan etuosassa, ja sen päällä on tietokone ja kasa kirjoja, kyniä jne. Pulpetit on yleensä ryhmitelty 4-5- pulpetin ryhmiin- joissain luokissa ne ovat toki yhä  riveissä. Monessa luokassa pulpetit ovat milloin jonoissa, milloin ryhmissä tai  pareittain. Pulpeteista saa kääntämällä monenlaisia ryhmiä.  Pulpetteja ja työpöytiä on myös monissa kouluissa käytävillä ja aulatiloissa, ja opettaja sitten  kiertää eri tiloissa.

Kotiluokkien siisteydessä on isot erot. Toisissa luokissa pidetään kaikki tasot  pölyttöminä ja luokka järjestyksessä. Toisissa taas on boheemimpi järjesty.  Monessa luokassa on kodikkuutta tuomassa sohva tai löhöilymatto. Televisiota tai käsikirjastoa ei ole. Siivouksen vuoksi matot ovat harvinaisia. Seinillä on oppilaiden piirustuksia. Luokassa on kaappi ja hyllyköitä, joissa säilytetään luokan tavaroita. Monessa luokassa on myös piano. Yhdellä seinällä on keskusradion kaiutin. Ikkunoissa on tavallisesti kaihtimet. Ikkunalaudoilla ei juurikaan ole kasveja.

Tunti alkaa

Kello soi tunnin alkamisen merkiksi.  Oppilaat tulevat iloisesti sisään, jättävät ulkovaatteensa naulakkoon ja kengät eteiseen ja siirtyvät omaa vauhtiaan pihalta käytävään. Monissa kouluissa luokanovet ovat lukossa, eivätkä oppilaat pääse luokkaan ennen kuin opettaja tulee ja avaa oven.
Aina opettaja ei ole heti tunnin alussa luokassa, vaan tulee hieman myöhemmin opettajainhuoneesta. Jos ovi on ollut auki, luokassa voi olla villikin menoa.

Opettaja tulee ja komentaa pari oppilasta nostamaan lattialla olevat takit naulakkoon. Hän  rauhoittaa luokan  tiukalla katseella ja  lempeillä  ohjailla. Jos on päivän ensimmäinen  tunti, oppilaat seisovat  hetken oman paikkansa vierellä, ja kun ollaan hiljennytty, opettaja ja oppilaat tehvehtivät toisiaan. Opettaja sanoo  - Istukaa.

Päivänavaus vai ei

Päivän ensimmäisellä tunnilla pitäisi säädösten mukaan olla päivänavaus. Joinain aamuina päivänavaus tulee keskusradiosta. Se ei saa olla uskonnollinen uskonnonvapauden vuoksi. Aika ajoin koko koulu kokoontuu saliin päivänavaukseen. Paitsi harvinaisten uskontojen edustajat, jota saavat siksi aikaa muuta puuhaa. Useimmiten päivänavaus on  tilannekatsaus ajankohtaisiin asioihin tai oppilaiden kuulumisiin.

Kotitehtävien tarkistus

Edellisellä tunnilla annettu läksy kuitataan tunnun alussa nopeasti nopeasti. - Ovatko kaikki tehneet tehtävät? Kotitehtävät käydään kerraten läpi,  mutta sitä ei enää kutsuta läksynkuulusteluksi. Esim. pienellä kiertokävelyllä opettaja näkee helposti, kuka on tehnyt läksyt, kuka ei. Oppilaita ei enää ”kuulustella” eikä pistokokeita ei  pidetä kuin ehkä kielissä. Aika ajoin opettaja voi myös ottaa kirjat vihkot tms. tarkastukseen.

Uuden  asian opetus alkaa

Opetus alkaa. Oveen koputetaan.  Tehostetun ja erityisen tuen oppilaita haetaan tällä tunnilla  omasta luokasta erityisopettajan luo.

Opettaja esittelee alkavan  tuokion  tavoitteen. - Tällä tunnilla…”.  Oppilaiden lähtötasoa ei selvitetä, mutta aikaisempia kokemuksia herätellään kysymysten avulla.

Tunnin aihe käydään sitten läpi yhdessä. Opettaja kertoo, lukee kirjasta, näyttää, selittää vaikeita asioita ja kyselee oppilailta.  Asioita havainnollistetaan älytaululla. Älytaulu on muuttanut "liitutaulun" ajatusta. Sieltä ei kopioida tekstiä tai vastauksia, se on lisäinfoa. Myös vanhaa taulua käytetään,  mutta muistiinpanojen kaltaisesti tekstaamalla.  Opettaja seisoo opettaessaan lähellä oppilaita (ei juurikaan oman pöytänsä takana).

Oppilaat istuvat pulpeteissa. Hei eivät juurikaan tee opettajalle kysymyksiä.  Puheenvuoron he saavat viittaamalla. Usein opettaja muistuttaa ystävällisesti, että viittaamatta ei saa vasta. Tunti katkeaa nahinoihin; kaikki eivät jaksa keskittyä. Oppilaat  käyttävät puheenvuoronsa istualtaan. Opettaja  kutsuu oppilaita etunimeltä, ja usein myös oppilaat opettajaa. Opettaja on myös ”opettaja”.

Opetuksen keskeinen menetelmä on rento keskustelunomainen kysely. Vastauksia ei  toisteta. Jos oppilas vastaa väärin, ystävällisesti annetaan toisen yrittää.

Joillain tunneilla  asioihin tutustutaan oppikirjan avulla. Tekstiä luetaan ja kuvia katsellaan kirjasta. Kirjaa ei saa enää alleviivata.. Tekstiä voidaan myös lukea ääneen (osa oppilaista  saa lukea), mutta oppikirjaa tarvitaan  lähinnä kertaamaan asioita. Yhteen ääneen opettajan tahdissa lukeminen on tosi harvinaista.

Työskentelyvaihe

Joillain tunneilla opettajan osuus on hyvinkin lyhyt, ja lapset päästetään nopeasti töihin. Oppilaat tekevät mielellään töitä yhdessä, usein pareittain. He lukevat oppikirjaa, ja kun ovat valmiit, tekevät tehtäviä kirjasta, työkirjasta tai opettajan jakamasta monisteista.  Usein isoin osa tuntia tehdään tehtäviä. Kaverit auttavat, jos ei osaa. Neuvoa käydään myös kysymässä opettajalta.  Opettaja kiertää luokassa katsomassa, kuinka työ sujuu ja kehuu ja rohkaisee oppilaita. Opettaja voi  tarkasta vihkot ja työkirjat myös heti tuoreeltaan kiertelemällä oppilaiden joukossa ja antamalla välitöntä palautetta ( tarrat, kukkaset yms. merkinnät tai pyytää pyyhkimään ja korjaamaan). Välillä työskentely keskeytyy, ja  opettajan johdolla puidaan kiistoja.

Valmiit tehtävät käydään näyttämässä opettajalle. Jos oppilas on valmis, hän voi tehdä
lisätehtäviä (kirjasta) tai lukea pulpettikirjaa.

Aika ajoin opiskellaan projektiluontoisia, pitkäkestoisempia kokonaisuuksia. Toiminnallisia työtapoja ja välineitä käytetään eniten matematiikassa, luonnontieteissä ja musiikissa- ja tietysti liikunnassa.
Ilmapiiri on usein ystävällisen jämäkkä, oppimaan innostava ja  keskusteleva. Mutta kyllä tunneilla nähdään myös oppilaiden raivokohtauksia.

Tunti loppuu: kotitehtävät

Kun tunti alkaa olla lopussa, opettaja keskeyttää työskentelyn ja käskee merkitä   kotitehtävät muistiin. Hän kirjaa sivu- ja tehtävänumerot itse taululle. Moni pyrkii antamaan kotitehtävät niin, että ne olisivat kaikille samat, koska ei ole oikein, että hitaasti ja huolella kirjoittavat / laskevat lapset saavat aina eniten kotitehtäviä ja nopeat vähiten. Käytännössä kotiin tulee usein ne tehtävät, joita oppilas ei ehtinyt tehdä tunnilla.

Tunnin lopussa ei ole tavallisesti koontaa, eikä  yleensä paneuduta siihen, kuinka hyvin oppilaat ovat tunnilla asiat oppineet.

Välitunti

Opettaja antaa sitten oppilaille luvan mennä ulos. Yleensä oppilaat lähtevät omaa tahtiaan.  Joskus opettaja lähtee itse opettajainhuoneeseen kahville- jollei ole välituntivuorossa- mutta ei aina.  Oopettaja voi myös jäädä tauon ajaksi luokkaan, avaa ikkunan (vaikka sähköisen ilmanvaihdon ohjeissa se kielletäänkin) ja  valmistelee seuraavaa tuntia, laittaa materiaalit valmiiksi ja etsii sähköiset materiaalit myös koneelta esille.