Jotta uudesta opsista ei tulisi Zombieta!

SUOMEN tulevaisuuden tutkimusseura järjesti keskiviikkona Tieteiden talolla teemaillan uudesta perusopetuksen opetussuunnitelmasta. Opsia esitteli opetusneuvos, KT Arja-Sisko Holappa. Minulta oli pyydetty kommenttipuheenvuoro. Holappa avasi opsia ja ops-prosessia tarkasti noin 80 minuuttia, ja minä kommentoin 20 minuuttia. Kahvitauon jälkeen keskustelu jatkui vilkkaana lähes tunnin.

ILMOITIN heti kommenttini aluksi, että arvostan tehtyä työtä, mutta että otan tuossa tilaisuudessa tietoisesti kriittisen roolin nostaakseni esiin seikkoja, jotka voivat pahimmillaan johtaa siihen, että hyvästä työstä ja kentällä havaitusta pöhinästä huolimatta, että ops ei tällä(kään) kerralla toteudu vaan jää eläväksi kuolleeksi. Tiivistän kritiikkini seuraavasti:

(1) Huomio on liikaa opetussuunnitelman kirjoittamisessa. Kauniskaan teksti ei riitä, jos se ei  muutu lihaksi ja hengeksi koulun arjessa.

(2) Miksi se ei muuttuisi? Pääuhkana pidän kieltä. Kuten Orwellin romaanissa myös  suomalaisessa koulutuspolitiikassa on siirtymää uuskieleen, jossa kieli ja todellisuus eroavat toisistaan. Koulun todellisuutta ovat koodauksen ja tablettien lisäksi myös kiihtyvät koulujen lakkauttamiset, opettajien lomautukset, sisäilmaongelmat, oppilaisiin ja opettajiin kohdistuva väkivalta ja koulukiusaaminen, opettajien uupuminen...Opsin teksti ei kohtaa näitä.

(3) Esteeksi tai ainakin hidasteeksi voi nousta myös opetussuunnitelman laajuus. Uudessa opsissa on lähes 600 sivua täynnä tekstiä, jossa jokainen sana on harkittu. Vaikka joka sivua ei tarvitse jokaisen opettajan lukea, testimäärä uuvuttaa. Opetuksen ammattilainen varmaankin vielä periaatteessa ymmärtää, mitä ajetaan takaa - mutta kuka kääntää opsin esim. oppilaiden ja vanhempien ymmärrettäväksi. Heidät pitäisi kuitenkin ottaa aktiivisesti mukaan koulun arjen suunnitteluun opsin pohjalta.

(4) Koulun arjen kieli on yhä pitkälti didaktiikkaa. Puhutaan opettamisesta, läksyistä, opetusmenetelmistä jne.  Perusteiden kieli on oppimispsykologista. Kuvaavaa on, kuinka tekstissä kuvataan oppimista: oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa oppilaiden ja koulun aikuisten kanssa. Missä on opettaja? Miksi opettaja on haluttu häivyttää kuvasta samaan riviin laitoshuoltajien kanssa?

(5) Toistin myös pitkään esittämäni kritiikin: ops julkaistaan ikäänkuin tyhjältä pöydältä. Jotta opettaja tietäisi, minkä pitää muuttua, se pitäisi sanallistaa: tätä ei enää. Tätä vähemmän. Tätä enemmän. Tämä on  kokonaan uutta.

UUDESSA opsissa on kiistatta upeutta.  Valuvika on ennen muuta  tuntijakopäätöksessä, joka torppasi monet upeat ideat: mm. etiikka- ja draama-oppiaineet, vähensi oppilaiden motivaation kannalta tärkeitä mahdollisuuksia tehdä intohimoihinsa perustuvia valintoja eikä antanut oikeaa opetusaikaa eheyttäville kokonaisuuksille.

Päävaluvika on kuitenkin systeemissämme, jossa koulutuksen lupaukset ja toisaalta todellisuus uivat aivan eri sfääreissä mm. synkän taloustilanteen vuoksi. Kokonaisuutta ei johda kukaan.