TEOS on mainio kansantajuinen esitys mystiseksi jääneestä Pernajan Torsbyn kylään syntyneestä Mikael Olafssonista, joka tunnetaan paremmin nimellä Mikael Agricola.
Hänestä luullaan paljon ja tiedetään aika vähän. Emme tiedä, milloin hän syntyi. Emme mikä oli hänen äidinkielensä. Tai äitinsä nimi? Mitään muotokuvaa hänestä ei tehty hänen omana aikanaan. Patsaiden ja mm. postimerkkien kuvat on kuviteltu satoja vuosia myöhemmin.
MUTTA silti hänen elämänsä voidaan jollain lailla kuvitella Tarvaisen kirjankin pohjalta. Vaikka näin.
Napakka cv. Mikael Olafssonista
Mikael syntyi siis about vuonna 1510 ruotsinkielisessä Pernajassa, jossa oli tuolloin asukkaita noin 3000. Isä oli varakas maanviljelijä (siitä myös myöhemmin omaksuttu "sukunimi" Agricola). Tilan nimi oli Sigfrids. Köyhä Mikael ei ollut. Koulunkäynti ei ollut tuohon aikaan köyhien poikien hommaa.
Pernajan seurakunnan kirkkoherra Bartholomeus (Pärttyli) ilmeisesti taivutteli vanhemmat lähettämään 10-vuotiaan poikasna Viipuriin triviaalikouluun, jossa rehtorina toimi taitava opettaja Johannes Erasmuksenpoika. Viipurissa oli koulun lisälsi pari sataa harmaata puutaloa, linna ja mm. kerjäläismunkkejä (keskiajan pelastusarmeija.
Koulunkäynti oli tuolloin harvojen etuoikeus. Tarvittiin varakkaat vanhemmat, kykyä ja kirjasivistyneiden miesten suosituksia.
Ilmeisesti Mikael oli lahjakas, koska koulumestari Pärttyli otti hänet mukaansa, kun siirtyi Turkuun . Turussa oli tuolloin noin 2500 asukasta. Siellä oli linna, satama, tuomiokirkko, Pyhän Olavin dominikaaniluostari, Pyhän Yrjänän hospitaali pitaalisia varten, Pyhän Hengen sairas- ja köyhäinhuone - ja katedraalikoulu, jossa Mikael mahdollisesti opinnoi vielä lisää. Kahdeksan vuoden opiskelun jälkeen vuonna 1528 (tai vuonna 1529) Agricola pääsi 18-vuotiaana nuorukaisena Turun piispan Martti Skytten sihteeriksi, cancellariukseksi. Papiksi hänet vihittiin 1530 tai 1531.
Uskonpuhdistus oli alkanut Saksassa vuonna 1517. Uskonpuhdistuksen aamuairuena Suomessa toimi Pietari Särkilahti - ei siis Mikael. Pietari oli Suomen ensimmäinen puhtaan evankeliumin julistaja. Hän palasi Wittenbergistä Suomeen vuonna 1523 maisterina. By The Way- juuri hän oli ensimmäinen (suomalainen) pappi joki meni naimisiin- jopa ennen Lutheria.
Silloinen piispamme, vielä puolikatolinen Martti Skytte lähetti kymmenkunta nuorta miestä eri vuosina Wittenbergiin oppiin. Agricola oli yksi heistä. Opiskelu vaati varoja, ja Turun tuomiokapituli antoi Agricolalle opintoavustukseksi voitynnyreitä.
Mikael opiskeli vuosina 1536-39 Wittenbergin yliopistossa. Wittenberg oli tuolloin syrjäinen ja viheliäinen, parin tuhannen asukkaan kaupunki, jonka tuottavimpia elinkeinoja olivat oluenpano ja suolakauppa. Luther oli tuolloin saanut vapautuksen luennoinnista, mutta ainakin Philip Melanchthonin oppilaana Mikael oli. Uskonpuhdistuksen Batmanin ja Robinin opit hän imi - mutta ei aivoitta. Erityisesti häneen kolahti ajatus jokaisen oikeudesta lukea Raamattua omalla äidinkielellään (katolisessa kirkossa vain papit olivat saaneet lukea Raamattua). Niinpä syttyi vimmattu into kääntää Raamattua Suomen rahvaan kielelle. Työ alkoi jo vuonna 1537. Mikael anoi siihen rahaa Kustaa Vaasalta, ja saikin lopulta vuonna 1538.
Maisteriksi valmistuttiin tuolloin kolmessa vuodessa. Opiskelut päättyivät kolmen päivän kuulusteluihin. Niiden jälkeen Mikael palasi Suomeen. Tapana oli, että maailmalta palannut nuori mies sai ensimmäiseksi tehtäväkseen ottaa hoitaakseen Tuomiokirkkokoulun koulumestarin pestin. Kun hoiti sitä muutaman vuoden kunnolla, pääsi sitten paremmin palkattuihin tehtäviin esim. kirkkoherraksi. Mikaelin edeltäjät "viihtyivät" pestissä yleensä muutaman vuoden, joku toki pitempään. Hänen edeltäjänsä Tomas Keijoi joutui odottamaan kirkkoherran pestiä seitsemän vuotta. Jostain syystä Mikael Agricolan kausi Turun katedraalikoulun rehtorina kesti vielä pidempään: yhdeksän vuotta, eikä se päättynyt ylennykseen vaan loukkaavaan erottamiseen.
Virallisesti rehtorilla oli tärkeä tehtävä: olla Suomen papiston ja samalla sivistyneistön kasvattaja. Arvokkaalta kuulostavaa asemaa pidettiin tosiasiassa epäkiitollisena tehtävänä, johon yleensä joutui nuorin Euroopasta opintieltä palaava tulokas. Koulun johtaminen ei ollut helppoa. Kasvattajan työ oli vaivalloista. Jälkipolville on säilynyt kirje, jossa Mikael purkaa tuntojaan:
”… kuinka perin hankala tehtävä on ohjata poikia, noita tunnetusti kesyttömiä elukoita johonkin hyvään ja varmaan tulokseen kasvatuksen tietä. Lisäksi tulee vielä se seikka, että suuri osa nuorisosta…on nyt kääntänyt mielensä pois tieteiden palveluksesta jonkun houkkion kansan keskuuteen levittämän epämääräisen huhun johdostam että kirkon palvelijain tulot olisivat muka kokonaan uuden järjestelyn alaisina ja ettei tästä lähtien jätettäksi mitään kunniaa jaloille tieteille ja hurskaille miehille.”Kansa ei osoittanut ymmärrystä koulutyö kohtaan: Se ei tahtonut auttaa köyhiä teinejä (kesäisillä laululeikoilla) eikä panna lapsiaan kouluun.
Mikael erotettiin koulumestarin tehtävästä , todennäköisesti siksi, että hän riitaantui kuningas Kustaa Vaasan kanssa. Kuningas ryösti kansliaansa ja verokamarinsa palvelukseen eteviä nuorukaisia kesken koulun. Puhuttiin ns. teiniryöstöistä. Agricola vastusti tällaista menettelyä, sillä kirkko tarvitsi hänestä koulun nuorukaisia papeiksi.
Mikael joutui jättämään paikkansa vuonna 1548. Se oli hänelle raskas isku. Kouluvuodet eivät kuitenkaan olleet menneet pelkästään hukkaan. Agricola suomensi niiden aikana kirkollisia tekstejä ja suomennutti Uutta Testamenttia myös oppilaillaan. Rehtorivuosina julkaistiin ensimmäinen suomenkielinen kirja, Abckiria (1543). Uusi Testamentti painatettiin vuonna 1547 (ilmeisesti Agricolan omalla kustannuksella).
Mistä nyt leipä? Erotettuaan Agricolan kuningas nimitti hänet Turun piispan Martti Skytten apulaiseksi (coadjutor) siis neuvonantajaksi. Piispa oli tuolloin jo vanha ja sairaalloinen, ja asioiden hoito jäi Agricolalle. Piispan kuoltua vuonna 1550 Agricola hoiti tämän tehtäviä. Virallinen nimitys Turun piispaksi (tosin osa Suomesta sai tuolloin toisen hiippakunnan: Viipuriin) tuli vuonna 1554.
Ensimmäinen piispanmessukaan ei mennyt nappiin. Se oli katolinen, ja Kustaa Vaasa suuttui taas.
Mikael ehti hoitaa piispan tehtäviä vain kolme vuotta. Hänen viimeinen, kohtalokas virkatehtävänsä oli osallistua rajaselkkausten asiantuntijana Ruotsin ja Venäjän rauhanneuvotteluihin vuonna 1557. Ensin 3000 km sinne, sitten nöyryyttävää kohtelua - sopimus toki tehtiin- ja yhtä pitkä paluumatka hevoskyydissä pahimmilla mahdollisilla pakkassäillä. Agricola sai ankaran sairauskohtauksen, johon hän kuoli 47-vuotiaana juuri valtakunnan rajan ylitettyään Uudenkirkon pitäjässä.
Summa summarum
SE oli sitten siinä. Agricola oli avioitunut vuonna 1550 Birgitta Olavintyttären kanssa, ja vuoden kuluttua heille oli syntynyt poika: Kristian. Vaimo jäi nyt leskenä huolehtimaan kuusivuotiaasta pojasta. Hän nai Turun koulun rehtorin Henricus Jacobin, mutta jäi uudelleen leskeksi 1588.
Poika Kristian seurasi isänsä jalanjälkiä urallaan. Hän kävi Turun koulua 1560-luvulla, opiskeli myöhemmin Saksassa maisteriksi ja palasi Suomeen vuonna 1573. Hänet nimitettiin Turun koulun rehtoriksi ja tuomiokapitulin jäseneksi (kuten isänsäkin) vuonna 1578. Viiden koulumestarivuoden jälkeen vuonna 1583 hänestä tuli Tallinnan ja Haapsalun piispa. Samana vuonna hän meni naimisiin ylempään aatelistoon kuuluneen Elina Pietarintytär Flemingin kanssa. Mahdollisesti koska vaimo oli korkeaa syntyperää, ehkä osittain Mikaelin saavutustenkin takia Kristian aateloitiin vuotta myöhemmin. Kristian kuoli vuonna 1586 vain 36-vuotiaana. Hänellä oli yksi tytär, Brita jonka kautta suku jatkui vielä kahden sukupolven ajan. Sukuhaara sammui 1600-luvulla.
Miten kävi Mikael Agricolan maineen? Aikalaiset ilmeisesti arvostivat Agricolaa, mutta Ruotsin suurvaltakaudelta alkaen hänen muistonsa hiipui, ja melko pian hänen työnsä unohdettiin. Suurmieheksi hänet nostettiin vasta satoja vuosia myöhemmin, kun suomalainen nationalismi oli voimakkaimmillaan. Omasta mielestään hänen työtään ei arvostettu, vaan arvosteltiin ja hyljeksittiin.
Entä nyt? Häntä on kutsuttu Suomen kielen isäksi, mutta tarkasti ottaen se on liioittelua. Agricola ei ollut kirjakielemme perustaja, vaan sen ensimmäinen huomattava käyttäjä, uudistaja ja kehittäjä.
Ahkera hän oli: Yhdeksän kirjaa, yhteensä noin 2 400 sivua, vain kymmenessä vuodessa julkaissut Agricola kustansi käännöstyönsä paljolti itse.
Monialainen toimija hän oli. Hän runoili virsiä, mutta kovin taidokkaita hänen riiminsä eivät ole.
Hän loi perustaa myös uskontotieteelle ja folkloristiikalle runomuotoisella luettelolla vanhoista suomalaisista jumalista.
Agricolan tärkeä perintö on myös kansanopetuksen käynnistäminen.
Uskonnollinen nero, luova ajattelija hän ei ollut. Agricola oli pikemmin ennalta aukaistun polun kulkija.
 |
| Todennäköisesti Olavi Tarvainen on tässä netistä kaapatussa kuvassa. |
Olavi Tarvainen (1909- 1992) oli apupappi, kirkkoherra, lääninrovasti ja teologian tohtori. Hänen väitöskirjansa käsitteli Lutherin teologiaa. Tieteellisessä tuotannossaan hän perehtyi myös Mikael Agricolan opinkäsityksiin. Tässä esitelty teos on siis yleistajuinen elämäkerta tutkimustyöstä. Harvoilla on yleistajuistamisen lahja. Tarvaisella oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti