Tarinan valta

Päivitetty 25.2.2018

UPEA, mykistävä teos:

Torkki, Juhana. (2014). Tarinan valta. Kertomus luolamiehen paluusta Helsinki: Otava

Luin kirjan. Ja kymmeniä siitä tehtyjä arvioita. Kannatti. Muistiinpanoja kertyi yli 15 sivua.  Ja muiden itseäni älykkäämpien analyysit avasivat kirjasta puolia, joita en olisi edes huomannut.

POIMIN tähän vain muutamia ajatuksia, joita en halua unohtaa.
Vakuutuin siitä, kuinka vaikuttava hyvä tarina on.
Torkki antaa perusteltuja ohjeita sille, joka haluaa vaikuttaa toimii hän median, markkinoiden tai  politiikan piirissä, kuinka upea tarina kirjoitetaan.
About puolet kirjasta hän myös varoittaa siitä, kuinka tarinan tehovoimaa, tarinoiden ylivoimaa suhteessa tietoon,  käytetään manipuloimaan mieltämme.

Hyvä, vaikuttava tarina

Olemme aina valmiita kuulemaan kertomuksen, jossa joku ihminen uskoo unelmaansa - tai jossa jonkun unelma särkyy. Tarinat täyttävät Torkin mukaan tänään uskontojen jättämän aukon.

Tarinoiden vaikutus ja vetovoima perustuvat evoluution aivoihimme pakkaamiin ominaisuuksiin. Hyvä draama tuottaa meissä mielihyvää ja nautintoa – kuin seksi tai herkullinen ateria. Vetovoima johtuu kuulema dopamiini-hormonista, keskushermoston välittäjäaineesta, joka aiheuttaa mielihyvän tunteita ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Torkin sanoin: Tarina on ihmisen vanhin ja alkuperäisin huume.

Järki ja tieto ovat aina paljon ohuempia kanavia vaikuttaa massoihin kuin tunteisiin vetoava tarina.

TORKIN asiantuntemus vakuuttaa. Hän  hallitsee paitsi alan auktoriteettien ajattelua, osaa myös avata sitä meille muille. Erityisen ansioikkaita ova kuvaukset Aristotelen ja Freytagin teoriamalleista.

Kirjasta saa hienoja neuvoja vaikuttavan tarinan kirjoittamiseen. Nyt  kun tarinat ovat muotia - mm. Espoo on sellaisen kirjoittanut -  on riemastuttavaa lukea Torkin kaksi neuvoa yrityksen tarinan rakentamista varten (sen sijaan, että luulee  voivansa itse kirjoittaa sellainen) :
- Ensimmäinen koskee asiakkaita. Yrityksen tulisi kohdella asiakkaita niin, että ne kertovat yrityksen tarinaa eteenpäin. Ja hehän kertovat, joka hyvää tai pahaa siitä, kuinka heidät on kohdatti. Kirjassa esimerkkionnistujana esitellää verkkokenkäkauppa Zappos.
- Toinen neuvo koskee yrityksen työntekijöitä. Yrityksen tulisi kohdella  työntekijöitä niin, että heillä on aihetta olla  ylpeitä yrityksestä.

Kaikille muille(kin) sopinee Torkin tiivistys tarinan kerronnan Bartheuksen teoriasta :
1. Rakenna mielekäs juoni, jossa jännite aluksi kasvaa ja lopuksi purkautuu.
2. Rakenna verevät, mielenkiintoiset henkilöhahmot.
3. Kuvita tapahtumien ympäristö – miltä näyttää, tuntuu, maistuu, tuoksuu.
4. Säännöstele jännitettä, pitkitä kerrontaa sopivasti.

Warning

NOIN puolet kirjasta on varoittelua. Tarinat ovat paitsi upeita myös vaarallisia. Niissä asioita yksinkertaistetaan. Syy-ja seuraussuhteet eivät ole aina tosia.

Tarinat ruokkivat väestön heimoontumista. Ihmisillä on Torkin mukaan sisäsyntyinen tarve ”vainoharhaiseen ja mustavalkoiseen maailmankuvaan”.  Ihmismieleen kuuluu  taipumus jakaa asiat kahtia. On olemassa hyvä ja on olemassa paha, välimaastoa ei ole. Mitä suurempi tietotulva, sitä mieluummin aivot jäsentävät asiat kahteen. Esimerkkinä Torkki käyttää perussuomalaisia.

Myös yritykset osaavat käyttää häikäilemättä tarinnallisuuteen liittyvää tietoa hyväkseen. Torkki tekee  tarkan  analyysin Applen  lokakuussa 2011 kuolleen  Steven  Jobsin tarinankerrontataidoista.  Tavallisen kuluttajan tavoin pukeutunut Steve Jobs rakensi tuotejulkistukset tunteisiin vetoavaksi tarinaksi. Virallisesti meneillään oli tuote-esittely. Käytännössä seduktio, eli harhautus.

ERITYISEN huolissaan Torkki on median tarinakiimasta. Aiemmin lehdistön rooli oli välittää objektiivista tietoa kansalle. Niistä maksavia on liian vähän. Niinpä  nykyään kirjoitetaan yleisöä takuuvarmastia  kiinnostavia tarinoita, jotka vastaavat heidän käsityksiään. Klikkaukset netissä ovat tuoteseurantaa.

Torkki kertoo konkreetin oman kokemuksena. Hän oli puhumassa ”merkittävän sanomalehden” toimittajille  ja korosti esityksessään  objektiivisen ja asiapitoisen tiedonvälityksen merkitystä. Hänen jo poistuessaan paikalta tilaisuuden järjestäjä tuli selvittämään, mistä olikaan ollut kyse: ”Olemme järjestäneen koko tämän seminaarin aivopestäksemme lehtemme toimittajia pois vanhanaikaisesta, objektiivisesta journalismista.”

Media osaa  käyttää tarinateoriaa ja draaman lakeja omassa uutisoinnissaan. Ensin esim. poliitikko nostetaan lukijoiden suosikiksi ja sitten hänet uhrataan. Siltä varalta, että media hyökkää kimppuun, Torkki antaakin uhrattaville  neuvon:

Tunnusta ja myönnä kaikki se, mitä sinusta väitetään ja mikä on totta. Tunnusta myös se, mikä ei ole totta mutta mitä sinusta väitetään. Ole syvästi järkyttynyt omasta kunniattomuudestasi. Näyttele roolisi loppuun saakka. Älä missään tapauksessa puolustaudu tai selittele.

Myös polititikot  osaavat käyttää  tarinan voimaa väärin. Puheisiin piilotetaan ikiaikaiste tarinoiden arkkityyppejä (esim. Daavid ja Goljat, Tuhkimo...) Torkki analysoi äätävän älykkäästi monien presidenttien puheita. Mm. Obaman, jonka puheista hän löytää taidolla kirjoitettuja tuntesiin vetoavia elementtejä (jotka muistuttavat yllättävästi mm. elokuvan Starwars repliikkejä) ja ei juuri lainkaan sisältöjä. Niillä luotiin huikean positiivinen mielikuva presidentistä.

JOKU asioita paremmin tunteva arvioi Torkin kirjaa about näin. Se on sekä hyvä että omaperäinen. Siinä, missä se on omaperäinen, se ei ole hyvä. Siinä, missä se on hyvä, se ei ole omaperäinen.

Voi olla, mutta minä suosittelen kirjan lukemista.