Koulukirjaa pufaattiin radiossa, tv:ssä, Helsingin kirjamessuilla ja vielä iloksemme myös Educassa.
NYT kun kirjan on voinut ostaa, lainata ja lukea neljän kuukauden ajan, ajattelin koota talteen tähän saamaamme lukijapalautetta.
VARSINAISIA kirja-esittelyjä/arvioita olen löytänyt ammattilehdistä tasan yhden: Esittelen sen lopuksi. Sen sijaan enemmän palautetta on tullut somessa: facessa ja twitterissä. Aloitetaan niistä.
RUUSUJA JA RISUJA
TWITTERIN palaute on ollut pääosin tosi kannustaa.
" Suurkiitos Koulukirjasta, duo @sakuidealist ja @Marttihellstrom - minun piti lukea vain hieman alkua tässä loman alun illansuussa, mutta tulikin hotkaistua kokonaan, kun oli niin timanttista sanaa. Pääsykoekirjaksi opetus- ja kasvatusalan opiskelijavalintoihin oitis! #Koulukirja"
"Vastauksena käyttäjille @ManniMozzarella, @Marttihellstrom ja @sakuidealistKirja luettu nyt myös täällä. Oli todella mielenkiintoista luettavaa, herätti paljon ajatuksia ja innostusta!"
"Jäi. Ensimmäinen luentakierros oli nimittäin vasta juurikin tuo ahne ahminta. Toinen tulee olemaan keskittynyt muistiinpanojen kirjaamisroundi... Se on nautinnollinen vaihe niin ikään. Mitä sen jälkeen? :) #Koulukirja"
" #Koulukirja, pakkohan se oli heti kahlata läpi kun vihdoin sen käteen sai!#Kiitos @sakuidealist ja @Marttihellstrom koonnista ja ajatuksista & @HundrEDorg innovaatioiden esittelystä ja levittämisestä & kaikki asiantuntijat, kiitos! #opehommat #koulu #tulevaisuus #kehitys #muutos"
" @Marttihellstrom ja @sakuidealist ja hyviä kysymyksiä sisältä kirja. Esim. koulussakin luopuminen on välttämätöntä, kunhan ei koske #minua tai minulle tärkeää. Vahva suositus jo 25 luvun perusteella."
" Oon niin liekeissä, että löysin @sakuidealist ja @marttihellstrom #koulukirja'n luettavaksi juuri gradun viimeistelyn kylkeen (aiheena opettajan antama palaute oppilaan vuorovaikutusosaamisesta #ops2016-kontekstissa). Pari ajatusta, jotka vahvasti molemmissa: Oppilaan yksilöllisen kehittymisen tukemisessa ihan ensiarvoista on jatkuva palaute. Ihan sama koulussa ja vaikka työelämässä: ei riitä että kerran vuodessa annetaan virallinen arvio todistuksessa tai kehityskeskustelussa...#OPS2016 laaja-alaiset osaamisalueet jää tärkeysjärjestyksessä jalkoihin, koska numeroarviointi suuntaa edelleen oppimista. Siihen panostetaan, mitä arvioidaan... On vielä matkaa siihen, että oppiainerajat ylittävät osaamisalueet kuten vuorovaikutusosaaminen nähtäisiin itsessään tärkeinä harjoiteltavina asioina eikä vaan muun opiskelun sivutuotteina. OPS-kehityksen lisäksi tarvitaan osaamista, innostusta ja resursseja(!) toteutukseen."
" Muutos on mahdollisuus. Tutki muita ja valitse oma tie. Näin kuulin @Marttihellstrom ja @sakuidealist puhuvan. Juontajana toimi @JJJSalo"
" Innovaatiot ovat yleensä hyvin yksinkertaisia @sakuidealist Opettajan pedagoginen vapaus ei tarkoita, että ope voi tehdä luokassa ihan mitä vain vaan hänellä lupa kokeilla, mikä toimii ja ei toimi @Marttihellstrom #Educa2018"
" Koulujen autonomian lisääminen ja opettajien työn (autonomian) arvostaminen ovat keskeisiä tekijöitä koulujen suotuisassa kehityksessä. On tärkeää, että tätä asiaa pidetään esillä."
" Olen aika vakuuttunut, että jos tämä muutostarve osataan ottaa vakavasti ja uskalletaan lähteä muuttumaan, voimme vaikuttaa huimasti lasten ja nuorten oppimismyönteisyyden kehittymiseen, ja voimme myös ottaa ison osaamisloikan kohti tulevaisuuden tarpeita."
" Kaksi viimeaikojen parasta luettua kirjaa. Toisessa signeeraus, toiseen toiveissa saada ensi viikon #educa -messuilla. Kiitos ajattelun herättelystä @alexstubb @sakuidealist @Marttihellstrom"
" Alexander Stubb: Vastauksena käyttäjille @sakuidealist, @Marttihellstrom ja @annika_nurminenMinäkin luin kirjan 100 lukua hyvine ajatuksineen, kysymyksineen ja ehdotuksineen. "
"Luin @Marttihellstrom ja @sakuidealist Koulukirjan. Samaa mieltä perusajatuksesta: Koulun muutos lähtee sen tarkoituksen tunnistamisesta. "Muutos = arvot + innovaatiot + luottamus". Kysymys siitä miten ideat saadaan leviämään on vielä ratkaisematta minusta. Okei, tästä käydyssä keskustelussa näkyy miksi itsekin karsastan innovaatio-sanaa. Siihen liittyy liikaa vahvoja tunteita. Mutta kiitos ajatuksia herättävästä kirjasta Saku ja Martti"JA sitten kriittisempää palautetta:
"Ei todellakaan ole kyse ”uusien voimien tuhovoimaisuudesta”. Tyypillinen Olkiukko-argumentti, jota täynnä on myös muuten ihan ok Koulukirja-kirjanne."
"Käsitevammaista. Opetusohjelmat eivät ole myöskään käsitteelkisesti uusia, pyrkimys opettaa jotain ei sitä ole. Termin varastaminen markkinoinitarkoituksiin on epäeettistä. Höpöt. Tuon mukaan mikä tahansa tuoteparannus olisi innovaatio. ..Vielä kerran: sisältötuotteet eivät voi olla innovaatioita. En viitsi enää kanssa ...Virheellisesti lainattua roskaa. Termiväärennös. Kaikki mättää. Käsitevammaisuutta. Ei opetusväki voi käyttää innovaatioista omaa määritelmää."
"Vastauksena käyttäjille @pasi_sahlberg, @Marttihellstrom ja @peterjohnsonphdIlmaisella vinkkien jakamisella ei luoda systemaattista oppimisen ekosysteemin kehittämistä. Opetus jää edelleen liian sirpaleiseksi."
 |
| KUVAKAAPPAUS Kuntaliiton sivulta. |
" Maanantaina ilmeistyi Saku Tuomisen ja Martti Hellströmin Koulukirja: Miksi koulun muuttaminen on maailman tärkein ja vaikein tehtävä? Ihan yhdellä istumalta ei lapsiperheen äiti pystynyt kirjaa ahmimaan, mutta parina iltana luin tämän helppolukuisen, mutta varsin moninaisen kirjan.
Kirja on rakenteensa vuoksi minusta sellainen, että rehtorina voisin käyttää sitä ys-aikojen nopeiden pedagogisten keskustelujen pohjana. Oma kirjani täyttyi merkinnöistä ja hiirenkorvista. Yksi teema kerrallaan, jotta pitäisin yllä opettajakuntani laadukasta pedagogista keskustelua. Aiheen olivat niin hyvin tiivistettyjä, että sitä kautta kaikki puhuisivat samasta asiasta.
Kirjassa oli onnistuttu vangitsemaan lyhyisiin kuvauksiin monia koulujen toimintakulttuurin piirteitä. Lyhyen kappaleen jälkeen jäi poikkeuksetta olo, että tästä haluan jäädä keskustelemaan vielä lisää. Sitten jokaista kappaletta oli avattu lainauksilla eri ihmisiltä eri puolilta maailmaa. Tulen taatusti käyttämään niitä työssäni!
Lisäksi koin, että kirja oli kirjoitettu opetushenkilöstöä arvostaen ja kunnioittaen. Vaikka puutteet koulujen toimintakulttuurissa oli tunnistettu, silti kirjassa annettiin myös tärkeä neuvo: Jos koulua koskeva kommentti loukkaa sinua, jos koet, ettei meillä ainakaan tehdä noin, se luultavasti johtuu siitä, että teidän koulussa asia on osattu tehdä paremmin. Loistava tulokulma opettajien kanssa käytäviin keskusteluihin. Vaikeistakin asioista ja ilmiöistä pitää voida puhua.
Valitsin kirjasta muutamia lainauksia, jotka merkitsin myöhempää käyttöä varten:
- Minusta koululla on kaksi perustehtävää. Ensimmäinen on antaa uusille sukupolville se tietotaito ja kulttuuriperintö, joka edellisillä on ollut. Toinen on antaa lapsille ne taidot, joiden avulla hän kykenee kohtaamaan tulevaisuuden. Koska elämme aikaa, jossa tulevaisuus on entistä epävarmempi, jälkimmäisen tehtävän painoarvo kasvaa. Olli-Pekka Heinonen (s.61)
- OECD aloitti PISA-testauksen noin viisitoista vuotta sitten. Mielestäni olemme nyt siinä pisteessä, että hyvin toimivien koulutusjärjestelmien, esimerkiksi Suomen, tulisi olla kunnianhimoisempia. Meidän pitäisi luopua ykkössijan tavoittelusta, koska koulutus on niin paljon muutakin kuin pärjäämistä lukemisessa, matematiikassa tai luonnontieteissä. Tulevaisuus perustuu laajempaan tavoitteenasetteluun. Tarvitsemme luovuutta, sosiaalitieteitä, taidetta ja musiikkia - asioita, joita PISA ei mittaa lainkaan. Tarvitsemme uudenlaisia mittareita näille asioille. Pasi Sahlberg (s.91)
- Suurin osa haastattelemistamme asiantuntijoista oli sitä mieltä, että hyvän koulun rakentaminen ei itse asiassa ole sittenkään hirvittävän vaikeaa eikä edes nopeasti muuttuvassa maailmassa, kunhan resurssit ovat kunnossa. … Mutta miten sen voi tehdä suuremmassa mittakaavassa, koko maan tasolla? Tai globaalisti? (Saku ja Martti s.100)
- Minulle johtajan tehtävä koulutuksessa on kyky luoda sellaiset olosuhteet, joissa ihmiset kukoistavat, aivan kuten loistava opettaja luo olosuhteet, joissa lapsi oppii parhaiten. … rehtorin tehtävä on luoda olosuhteet, joissa opettajat voivat mahdollistaa oppimisen. … keskeisin johtajan tehtävä on luoda ilmapiiri, jossa kaikki on mahdollista. Ja valtion rooli - se on luoda sellaiset olosuhteet, joissa kunnat voivat tehdä tämän kaiken. Hallinnon tehtävänä on luoda onnistumiselle puitteet. Tätä tarkoitan ekosysteemillä. Ken Robinson (s. 101)
- Olemme siirtyneet maailmaan, jossa opiskellut asiat saattavat muuttua hetkessä hyödyttömiksi. Siksi kannattaa varautua siihen, että hyvin suuri osa elämässä tarvittavista taidoista tulee oppia koulusta poistumisen jälkeen. Ja juuri siksi joustavan kasvun asenteen opettamisen tulisi olla huomisen koulun ytimessä. Koulun tulisi auttaa nuorta säilyttämään toimintakyky riippumatta siitä, mitä elämän aikana tapahtuu. (Saku ja Martti, s.146)
Kiitos Saku ja Martti tästä kirjasta. Tulee kovaan käyttöön! Jatketaan keskustelua!"
 |
| KUVAKAAPPAUS twitteristä |
" (Kirja on ) lyhyt, tiivis 230 sivua. Onko taustalla ajatus, että lukijat – opetukset ammattilaiset ja sen ystävät – eivät enää jaksa paljoa lukea kirjoja tai onko kirjoittajilla ollut kiire saada opuksensa julkaistua. Sakun ja Martin kirja on ... kokeileva. Siitä ei synny monografialle ominaista selkeää tarinan tai teorian punaista lankaa.
Kirja koostuu neljästä pääluvusta: 1) Aluksi, 2) Kysymyksiä, 3) Vastauksia ja 4) Lopuksi.
Lisäksi kerrotaan kirjaa varten tehtyjen haastattelujen henkilöistä, innovaatioista ja lopussa seisoo myös kiitos-luku.
Kirja ei ole missään mielessä perinteinen koulunkehittämisen käsikirja, vaan enemmänkin kokoomateos tuokiokuvista tai pikavälähdyksistä eri puolilta maailmaa ja niin, että suomalaisuus korostuu lainauksissa ja haastateltujen määrässä. Suomihan on kuitenkin maailman mittakaavassa pieni, syrjäinen ja pohjoinen sekä kylmä maa. (Sen takia ei pitäisi missään nimessä yrittää, että olisimme jossain asiassa maailman parhaita. – Tai päinvastoin juuri näiden seikkojen takia siihen pitää pyrkiä, että selviämme edes jotenkin täällä hengissä.)
Haastateltuja on 30 ja heistä suomalaisia koulutuksen asiantuntijoita on kolmasosa.
Lukijoille kirja on haaste, koska se kiusaa sellaisia, jotka odottavat, ja että kirjassa on selkeä rakenne ja kaikki asiat, jotka otetaan esille, ratkaistaan loogisesti.
Yleensä kirjan lopussa on yhteenveto, joka klousaa kirjan hienosti. (Suom. kasvatustieteellisissä teoksissahan yleisiä johtopäätösikä ovat: 1) opettajankoulutusta pitää kehittää tai 2) pedagogiseen kehittämiseen tulee panostaa enemmän taikka 3) pedagogiselle johtamiselle tulee antaa enemmän aikaa.)
Koulukirjan monet puoleksi kirjoitetut sivut toimivat ikään kuin suurina välimerkkeinä. Lukijalle tulee siinä kohdassa töksähtävä hetki, jonka aikana voi miettiä mitä tässä alaluvussa oikein sanottiin ja miten sen jatkona oleva lainaus siihen liittyy.
Kirja alkaa lainauksella Dalai Lamalta ja seuraava lainaus on rokkari Alice Cooperilta Schools out – biisin alkuvärssy.
Suorien lainauksien määrä pistää silmään ja se antaa lukijalle tehtäväksi yhdistellä niitä kirjailijoiden omaan tekstiin. Suorat lainaukset olisi ollut varminta merkitä lainausmerkein, mutta toisaalta sivujen ulkoasu osoittaa ne kyllä selvästi. (Vrt. eräs pressaehdokas/gradu).
Keskeinen osa kirjasta on koottu innovaatioista, joita Saku kumppaneineen on kerännyt ympäri maailman HundrED-hankkeessa. Kirjoittajien mielestä koulun kehittämisen ytimessä ovat hienot innovaatiot. He jopa ovat luoneet muutoksesta kaavan: ”Muutos = arvomaailma + innovaatiot + luottamus”. Hymm… Tuota kaavaa kannattaa miettiä.
Koulukirjan kirjoittajat pyrkivät ilmeisesti lukijan tajunnan räjäyttämiseen.
Lopuksi-luku alkaa ainakin lauseella: ”Koulu on räjäytettävä!” Näinä aikoina hieman rauhanomaisempi ja pliisumpikin ilmaus olisi voinut riittää. (Vrt. – Tavallinen riittää / Mielensäpahoittaja) Joka tapauksessa rakenteellisesti ja sisällöllisesti mielenkiintoinen sekä kysymyksiä herättävä opus on saanut päivänvalon. Ainoastaan kirjan kansi on hyvin perinteellinen, melkeinpä ihan retroa.
Yhdessä oppimisen aktivistina ajattelin, että Koulukirja sopisi hyvin koulutusmateriaaliksi koska pariväittelyaiheiksi kirjan tekstikatkelmat ja lainaukset soveltuvat hienosti.
Lopuksi on turha kuvitella, että olisin ennättänyt lukea kaksi kirjaa yhdessä päivässä. Tarinahan kertoo yhdestä ylivertaisesta presidenttiehdokkaasta, joka luki Sodan ja rauhan päivässä. – Ei muuten onnistu. Sen verran tuttuja näiden kahden kirjan kirjoittajat ovat, että olen lukenut ja kommentoinut molempien kirjojen käsikirjoituksia jo kauan sitten. Ja havaitsin ne jo silloin varsin mielenkiitoisiksi ja tarpeellisiksi teoksiksi. Suosittelen lämpimästi!"
KOULUKIRJAN ainoa printtilehdessä julkaistu arvioi löytyy Luokanopettaja-lehdestä 1/2018. Arvion on kirjoittanut lehden entinen päätoimittaja - tunnettu journalisti ja mm. taidekriitikko Raimo Hautanen. Klikkaamalla kuvaa pääset lukemaan koko jutun.
SUMMAA
Sen verran vuosien varrella olen oppinut, että lukijoiden palautetta on otettava vastaan. Vastaanpullikointi on turhaa :-)
Mutta itselle koko kirjantekoprosessi oli huikea elämys.
Niin kirjan muoto kuin sen sisältöovat sekä vihastuttaneet että ihastuttaneet.
Oikein hyvä niin.
Todennäköisesti kaikki ovat oikeassa.
Myös tekijät :-)
Myös tekijät :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti