Ladies and gentlemen: Mr Michael Fullan. Part III

Michael Fullan: "Motion Leadership"


Luennon ojenne löytyy netistä:
http://www.michaelfullan.ca/resource_assets/handouts/10_MotionLeadership_Handout_A4.pdf

JUOKSUTIN Fullan-luennon muistiinpanot oman pääni kautta. Tiivistin oppimani seuraavasti. Tällainen on ontariolainen käsitys tehokkaasta muutosotteesta:


1. Vain muutama, kaikkia tasoja sitova tavoite

• On keskityttävä; voimia ei pidä hajoittaa.
• kaikkien oppilaiden oppiminen pääfokuksena - ja samalla kaikkien opettajien, koulujen...
• Sen mitä tehdään, pitää liittyä isoon kuvaan.
• Tarvitaan mittauksia, standardeja ja normeja.

2. Ensimmäinen tehtävä on rakentaa suhteita 

• eri tasojen (valtio, kunta, koulu) välille
• suhteiden rakentamiseen liittyy luottamus- sekä edellytyksenä että tavoitteena.
• kuunnellaan niitä, jotka ovat tehneet pitempään.

3. Muutos ei ole suunnitelman toimeenpanoa

• yksinkertainen suunnitelma riittää
• muutosta opitaan muutoksessa.
• prosessi ei projekti
• Oleellista ei ole kuinka hyvä paperi on, vaan kuinka ihmiset sen ymmärtävät ja  toteuttavat.

4. Alku pienin askelin


5. Liikeelle hyvistä käytännöistä- ei teorioista

• practice driving practice

6. Sitkeästi, pitkään

• Ei pidä uskoa ensimmäisen vuoden tuloksiin.
• assertiivisuutta

7. Keskeinen työkalu: opettajien ammatillinen yhteisö ja koulujen verkko

• opettajat kokoontuvat säännöllisest puhumaan työstään, lukevat ja kokeilevat uutta.
• rehtori johtaa
• parhaiten opitaan niiltä, jotka ovat samassa tilanteessa.
• kouluilla yhteiset seminaarit, joissa kukin esittelee edsitymistään ja tilannettaan.

8. Rehtorin tärkeä rooli

• Rehtori on muutosjohtaja (instructional leadership).  Hän auttaa porukan nykytilan ja tavoitetilan välisen kuilun yli.
• Rehtori on ennen muuta oppimisen johtaja, ensimmäinen oppija.
• Muutosjohtaminen on puhumista ja huutojen kuuntelua. Ihmisten on tiedettävä, mitä heiltä odotetaan.
• Rehtori ei saa olla liian innostunut. Se uuvuttaa muita. (ks. http://www.youtube.com/watch?v=t9_IfQVF8So)
• Ei ole paha olla assertiivinen
• Opettajat tarvitsevat suoraa, ei-tuomitsevaa palautetta (tulosdatan pohjalta)
• Yhdistä empatia moraaliseen päämäärään (sovittuihin tavoitteisiin)
• Rakenna luottamusta.
• Porukkaa on joka päivä energisoitava
• Luo hyvät olosuhteet työlle.
• Kohtele alaisia hyvin. Rakasta alaisiasi. Kunnioita ihmisiä ennenkuin he ansaitsevat sen.

9. Kommunikaation, yhteisen puheen suuri merkitys

• Puhe on tärkeämpää implementaation aikana kuin sitä ennen.
• Tarvitsemme saman kielen - kaikille tasoille  kaikkiin kouluihin. 
• ennakkokäsityksillä on sitkeä vaikutus (vrt. Pasi Valtee)
• Tavoiteitat on jatkuvasti toistettava.

10. On uskallettava ottaa riskejä

• Ota riskejä
• Kouluihin tulisi luoda riskinottamisen kulttuuri.

11. Seurannan tärkeys

• edistymistä ei näe, jollei  tavoitteiden saavuttamista seurata ja mitata. (evaluaation periaate)
• epäonnistumisesta ei rankaista  
• ei tuomitsevaa arvointia.
• ei tulosvastuuta.

Mitä tämä edellyttää?

Suomessa muutoksia on ajettu/syntynyt tykkänään toisenlaisella muutosstrategialla.

(1) Suomalainen opetuksen asti ulottuva pedagoginen muutos syntyy yleensä opettajan omasta innostuksesta- ja sammuu sen hiipuessa, tai kun muut tasot eivät tie sitä. Meillä on luvuton joukko näyttöä tällaisesta: innostuneet opettajat/rehtorit  ovat kehittäneet mm. tietotekniikkaa, kirjasto-opetusta, Net-libriksen, Matikkamaan, pedagogista draamaa .... Tottakai meillä on myös onnistuneita top-down-uudistuksia, peruskoulu etunenässä. Ylipäätään meillä on edetty aallottain; ensin on rekrytoitu uudistushankkeisiin vapaaehtoiset ja valmiiksi innostuneet.

(2) Meille tyypillistä on monien asioiden tavoitteleminen yhtäaikaa.  Nytkin kehittämme yhtä aikaa mm. tietokoneavusteista opetusta, kielikylpyä, ympäristökasvatusta, terveellisia elämäntapoja...

(3) Meillä rehtori on harvoin mieltänyt  oppimisen ohjaajaksi. Pedagogisen johtamisen mahdollisuudet ovat olleet aina vähän pienet, mutta uudet hallinnolliset tehtävät ovat jättäneet sille yhä vähemmän tilaa. Mutta meillä on näyttöä rehtoreista, jotka ovat olleet raskaan luokan pedagogisia johtajia: Mm. Touko Voutilainen, Juha Juurikkala, Timo Pässilä, Maija Daavittila - ja nuorista espoolaisrehtoreistakin esim. Koulumestarin ja Meriusvan viranhaltijat.

(4) Meillä onnistumisen kriteereinä  ei niinkään  ole päätelty oppimistuloksista. Meillä, kun ei ole samanlaista testiperinnettä. Me ajattelemme, että opettaja opettaa joka päivä uusia arvokkaita asioita, joiden perillemenoon vaikuttaa luvuton joukko tekijöitä. Ei vain menetelmä.

(5) Ontariossa korostuu koko ajana idea "tason nostamisesta". Meille Pisa-voittajille tason nostaminen voi olla tosi haastavaa.

(6) Suomalaisessa pedagogiikassa opettaja on hyvä, kun hän käyttää hyvän statuksen saaneita, omassa oppiaineessa vakiintuneita  menetelmiä.  Uskomme myös itseisarvoisiin tekijöihin. Mutta jään pohtimaan, olisiko sittenkin hyvä, että pitäisimme myös silmällä tuloksia.

(7) Meillä täydennyskoulutus ei ole noin tiukasti strategisesti ohjattua.  Opettajat ovat voineet hakeutua haluamiensa asioiden pariin. Olemme uskoneet diversiteettiin ja yksilöön.

(8) Meille on ollut tyypillistä, että uudistus on usein mielletty (valmiin) hyvän käytännön monistamiseksi- ei yhdessä kehittämiseksi, luomiseksi.

Jos haluamme ottaa kanadalaisen mallin, seuraavien perustekijöiden olisi muututtava.

Muutos opettajuudessa, ennenmuuta didaktisessa autonomiassa.

• Opettajan ammatti olisi de-privatisoimista. Olisi avattava luokkien ovet ja poistettava muurit opettajien väliltä.  
• Jos jotkut menetelmät ovat tarpeeksi  tehokkaita, opettajalle ei voi olla oikeutta olla käyttämättä niitä.
• Opettajuus olisi määriteltävä uudelleen. Ei riitä, että opettaja vastaa oman  luokkansa opettamisesta. On vastattava jokaisen oppilaan oppimisesta. Ja lisäksi  kollegoiden  ammatillisesta kasvusta. Opettaja on  osa kouluaan ja osa kuntansa kaikkia kouluja.  On jaettavaa omaa osaamista.

Muutos koulujen ja kunnan ja valtion toimijoiden suhteessa

•  Olisi poistettava muureja opettajien ja koulujen väliltä. On poistettava muurit  koulujen, kunnan ja valtion hallinnon väliltä- tämä periaate vanhaa Fullania) 
• Hallinnon olisi  luotava edellytykset ammatillisen  oppivan yhteisön-  kapasiteetin rakentamiselle. 
• Hallinnon olisi luovuttava tuomitsevasta arvionnista. (Suomessa tätä ei olekaan)
• Rehtorin roolia olisi  kehitettävä  oppimisen johtamiseksi. Systeemin olisi  annettava tähän rehtoreille mahdollisuudet.

Muutos täydennyskoulutuksessa (ja työajassa)

• Täydennyskoulutuksen olisi painotuttava työssä ja työstä oppimiseen.
• Muutos tehdään työssä.  Muutos opitaan työssä.