TÄNÄÄN olisi kaikille kouluasioista kiiinnostuneille tarjolla tosi mielenkiintoinen tilaisuus: "Uusi tuntijako - uhka vai mahdollisuus ".Kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo on kutsunut eduskunnan kansalaisinfoon mm. opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankisen ja OAJ:n vs. koulutusasiainpäällikkö Nina Lahttisen keskustelemaan tuntijakoesityksestä Tilaisuus alkaa nettitietojen mukaan klo 17, Hesarin mainoksen mukaan klo 17.30. Kahviakin on kuulema tarjolla.
REALIAIKAINEN jälkiosa
17.25. Nyt istun täällä pikkuparlamentissa. Laitan raporttia tulemaan kerran vartissa.
- Voiko siten vahvistaa, että vähentää? - Missä on mediakasvatus? - Tehtäväksinanto on unohdettu!!!
Vahasalo jatkaa: minimitunteja nostetaan. Palkkien paikkoja vaihdettiin.
17.50. Timo Lankinen puhuu. Tulevaisuuslähtöisyys. Taitolähtöisyys. Taideaineissa Euroopan ennätys. Perusopetuksen yhtenäissyys. Oppilaiden yksilöllisyys. Sisältöjen syvällisyys. Eroon sirpaleisuudesta. Korkea osaamisen taso.
Viisi päätavoitetta: kansalaisen taidot. Aineet hahmotettu kuudeksi kokonaisuudeksi. Toteuttamisessa kuusi elementtiä (tavoitteet, sisällöt, oppimisympäristlt, työtavat, tuki ja ohjaus, arvioinnin kriteerit)
Tunteja lisää neljää. Valinnaisuutta lisää- ei vain valintoja oppiaineiden välillä. Eheyttäviä, syventäviä, aineiden välisiä....Alakoulussa valinnaisuutta noin 13 %, yläluokilla noin 17 %.
18.00. Selkeästi vahvistettu taito- ja taideaineiden asemaa. Yleisö kiehuu! Virat katoavat! Miksi liikuntaa lisätään! Eikö kaikilla aineilla pitäisi olla jokin tunti myös 8.-9.-luokilla. Vahasalo yrittää rauhoitella.
18.10 Lankinen siirtyy puhumaan kielenopetuksesta. Aiennettava. Monipuolistettava. Salissa murinaa: Kunnat konkurssissa.
18.46. Yleisö puhuu. Pakkoruotsi pois. Valinnaisuuden tilalle "pakolliset tunnit" taide- ja taitoaineille. Visusaalinen tieto on unohtunut. Hyvin tienaavat vanhemmat pystyvät ostamaan taide- ja taito-opetusta. Tilalle yleissivistystä. Fysiikan opettaja pelkää luonnontieteiden opetuksen määrän laskua.
LOPPUILLAN keskustelut jatkuivat samaan malliin. Vahasalo ja Lankinen olivat pitkämielisiä. Oman mielipiteeni esitin tapahtuman loppupuolella. Sen voi lukea kommenteista.
7 kommenttia:
Hei Martti, Kiitos että olet tehnyt nopean raportin tilaisuudesta pois jääneiden iloksi. Minua kiinnostaisi tietää, onko oma kantasi tuntijakoesitykseen sama kuin kesäkuun alussa? Keskustelu siitä on ehtinyt käydä vilkkaana kesän ja alkusyksyn ajan...
Hei Anumari
Itse olen edelleen samaa mieltä: draama ja etiikka olisivat upea lisäys oppiainekirjoomme. Irtautuminen sisältöje n tyranniasta on väistämätöntä.
Muutosta tutkineena(kin) esitin kuitenkin tilaisuudessa, että on oltava rohkeutta tehdä kompromisseja: T&T-opettajista nousevaa yleissivistyskritiikkiä olisi kuunneltava, jotta työryhmän paljon isommat muutostavoitteet voitaisiin toteuttaa.
Siksi ehdotin, että valinnaisuutta leikattaisiin niin, että kaikille taito- ja taideaineille taattaisin 1 vvt kaikilla luokka-asteille. Painotetut luokat voitaisiin vapauttaa tästä.
Mitä mahdat tarkoittaa sisältöjen tyrannialla?
Omasta mielestäni ehdotus kaikkinensa on työryhmän päättämää sisältöjen tyranniaa - mietipä miten kieli ja vuorovaikutus nähdään ehdotuksessa! Tai miten käsitetään yhteiskunnallinen osallistuminen ehdotuksessa (Yksilö, yritys ja yhteiskunta). Niiden ulkopuolelle on rajattu suuria yhteiskunnallisia vaikuttajia kuten kuva, musiikki, ja uusi ehdotettu oppiaine, vielä hämärässä usvassa vaeltava draama. Vain kirjallisuus on saanut säilyttää paikkansa sisältönä kielessä ja vuorovaikutuksessa.
Kieleen ja vuorovaikutukseen kuuluvat monet sisällöt taideoppiaineista: Vallankumouksissa ensimmäisenä tulilinjassa ovat julkiset veistokset muutoin strategisten rakenteiden ohessa, sarjakuvilla on saatu uskonnollisia johtajia repimään pelihousunsa. Kautta aikojen on ollut kiellettyjä taideteoksia, koska ne ovat olleet valtaapitävien mielestä liian provosoivia, kuvataiteilijoita- ja kirjailijoita on syytetty jumalanpilkasta ja teatterissakaan ei ole haluttu nähdä totuuksia yhteiskunnasta. Muusikot (hip hop) taiteilijat joutuvat nykyaikanapakenemaan omasta kotimaastaan liian kriittisyyden vuoksi.
Toisaalta samaiset taideaineet voivat toimia sillanrakentajina kulttuurien välisen ymmärryksen lisäämisessä, yhteisen kielen löytämisessä, ja lisäksi myös oman kulttuurisen taustan tuntemisessa, kuulumisessa johonkin.
Taide on ollut sosiaalinen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja kautta aikojen-. Erityisesti nykyaikana on kuvallinen viestintä ehkä suurin vaikuttamisen väline,miten näin suuret sisällöt on unohdettu kielestä ja vuorovaikutuksesta tai yhteiskunnallisista aineista?
Varmaan siksi, että ei niitä halutaakaan opetettavan kunnolla yläkoulussa. Valtio säästää ja jättää kuntien harteille päätöksen,mitkä niistä säilytetään peruskoulussa. Taide ja käsityöaineiden prosentuaalinen osuus on ehdotuksessa 5,3 prosenttia kaikesta yläkoulussa annettavassa kaikille yhteisessä opetuksessa. Tähän on laskettu sisään myös käsityön opetus.
Näin helposti saadaan tulevaisuuden kansalaiset menettämään ilmaisuvoimansa ja kykynsä yhteiskuntakritiikkiin.
Hei Sauna-Maria
Hyvä kirjoitus,
1. Mitä mahdan tarkoittaa sisältöjen tyrannialla?
Suomessa opetus on usein ymmärretty prosessiksi, jossa 1. päätetään tavoitteet 2. valitaan sisällöt 3. valitaan sisältöihin sopivat menetelmät.
Minua kiehtooi toisenlainen järjestys: 1. tavoitteet 2. valitaan oppimisympäristöt ja työtavat, joilla tavoitteisiin päästään. 3. Valitaan sisällöt, joilla opetus toteutetaan.
Tarvitsemme siirtymää ensimmäisestä prosessista toiseen. Se myös pakottaisin pohtimaan taiteen aseman uudelleen- huomattavan merkittäväksi.
2. Ehdotuksessa ei näy taide- ja taitoaineiden ansaitsema arvo. Olen samaa mieltä. Niillä tulisi tasapainottaa liian työelämätaitolähtöistä tavoitekuvausta.
Kuten kirjoitat: Taide on ollut sosiaalinen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja kautta aikojen. Vaarallinen.
3. Isot pojat ovat päättäneet aikoja sitten, että kaikki uudistukset toteutetaan niin, että samalla syntyy säästöjä, Niin uskon.
4. Vakava ongelma on, että taistelu tunneista ohjaa opettajien energian pois tavoiteosan huolellisesta analyysistä.
Martti
Hei Martti,
osallistun näin sivusta tähän kiinnostavaan keskusteluun.
Martti sanoi:
"4. Vakava ongelma on, että taistelu tunneista ohjaa opettajien energian pois tavoiteosan huolellisesta analyysistä."
Tämä on niin totta! Ihmettelen miksi ylipäätänsä ajettiin tilanne tähän? Miksi ei rauhassa käyty JULKISTA keskustelua ilmiöpohjaisesta opetuksesta, ennen kuin ruvettiin raivata tilaa oppiaineille tuntijaossa?
Esityksessä ei suoda prosessin (sen suosimasi) kakkosvaiheen tapauhtuvan luotevasti, jos käden taidot ja eri aisteja harjoittavat työtavat plokatan jo kättelyssä pois vaikuttamasta.
Ilmiöpohjainen oppiminen vaatii oppilailta edes jonkinlaisia perustaitoja/tietoa sekä (yläkoulussa ainakin) omien erityistyötapojensa hallitsevia opettajia ohjaamaan toimintaa. Muutenhan ilmiöpohjaisuus muuttuu omaksi irvikuvakseen, jossa vain pinnallisesti puuhastellaan. Sanottakoon vielä lopuksi: ilmiöpohjainen työskentely on hyvin luontevaa t&t-aineissa. Holistisen ihmisen ja oppimisen puolesta tässä taistoa käydään - sellaisen ihmisen jolla on myös silmät, korvat ja kädet.
t. Aija Viita
Hei vielä,
sanot: "4. Vakava ongelma on, että taistelu tunneista ohjaa opettajien energian pois tavoiteosan huolellisesta analyysistä."
Ethän tosissasi usko että kyse olisi siitä - Kyse on juuri opetuksen tavoitteiden toteutumisesta. Olet itsekin (nyt) huomannut, että taiteeseen ja käsityöhön resurssoitu opetus ei toteudu yläluokilla, jossa nuori on oppivelvollisuuden loppuvaiheissa. Silloin ollaan iässä, jossa voimakkaasti ollaan esimerkiksi median ja kaupallisuuden vaikutuksen alainen ja oma identiteetti voi olla/on yleensä jonkin sortin kriisissa ja kaipaa vahvistusta. Pitäisi osata suunnistaa vaikutteiden meressä. Taideaineet, kuten tiedät, lisäävät oikein opetettuina itsetuntemusta. Ne hyväksyvät erilaista, auttavat ilmaisemaan tuntojaan ja ajatuksiaan. Ne vahvistavat ihmistä, koska vahvistusta ei niinkään enää sitten hae ulkoisista asioista, sisin vahvistuu.
Väärin opetettuina ne toki voivat tuottaa "kaunista katseltavaa" kuten Quantanamon vankileirin kauniit maalaukset ;), tällaista formaalista taidettako me tulevaisuudelta haluamme?
Lisäksi esimerkiksi kuvataiteella on muitakin oppisisältöjä, jotka kuuluvat sen tavoitteisiin peruskoulussa, jonka pitäisi kuitenkin tarjota riittävä yleissivistys yhteiskunnassamme.
Ja kyllä yhteiskunnassa edelleen tarvitaan niitä kädentaitojakin, vaikka minua on hämmästyttänyt se, että luullaan, että taide- ja käsityöaineet ovat vain puuhastelua. Aivotontakin sellaista, kun tarkastelee sitä kohtaan osoitettua ymmärrystä työryhmän puolesta.
Eli kyllä resurssit ja tavoitteet kulkevat niin käsi kädessä, että on turhaa väittää, että energia kohdentuisi väärin. Näinhän Opetushallituksen pääjohtaja ja tuntijakotyöryhmän puheenjohtaja Lankinen on halunnut asiaa lanseerata mutta sehän on tuota hajoita ja hallitse -politiikkaa.
Tuokin on totta, mitä Aija sanoo: miksi tässä on niin kiire?
Eikös Opetusministeriössä tiedetä että hosumalla tulee vain kusipäisiä kakaroita?
Tätä keskustelua, jota nyt käymme esimerkiksi tässä, pitäisi käydä laajalti ja kauan, jos näin suuria muutoksia halutaan opetussuunnitelmaan. Tällöin myös taideaineiden vahvuudet ja oikea paikka opetussuunnitelmassa ja tuntiresursseissa (=työn toteuttaminen) löytäisi luontevan paikkansa.
Lähetä kommentti