Kirjoja

Kirjoja

maanantaina, syyskuuta 20, 2010

Kokonaisbudjettivastuu kuormittaa eettisesti

TEIMME rehtorijaostossa kyselyn rehtoreille (ja heidän kauttaan koulusihteereille) puolen vuoden aikana kertyneistä kokemuksista kokonaisbudjetista. Tulokset tullaan esittelemään oikeassa marssijärjestyksessä EKOAY:n hallitukselle, viraston väelle ja myös poliittisille päättäjille. Joten en nyt  saa tässä kertoa tulosten yksityiskohtia. Yleisen linjan silti totean: kokonaisbudjettiin siirtyminen on lisännyt huolestuttavasti rehtorien ja koulusihteerien sekä työmäärää että henkistä kuormittuneisuutta.

HENKINEN kuormittuneisuus voi syntyä vastuuta tunnollisesti kantaville mm. vaikeuksista seurata todellista rahatilannetta. Luulen, että monella sitä voi aiheuttaa myös budjetin hallintaan liityvät, eettiset ristiriidat. Otetaan esimerkki:
Rehtoreilla on pian mahdollisuus ehdottaa palkankorotuksia ehdot täyttäville opettajilleen. Monen opettajan palkka on pieni. Nyt olisi siis mahdollista edistää hyvää. Mutta kokonaisbudjettiin sisältyykin hankaluus: tuohon  korotukseen ei (näin on kerrottu) tule koululle lisärahaa. Jos siis opettajani A saisi 300 euron palkankorotuksen kuussa, minun tulisi vastaavasti leikata 10 tuki- tai kerhotuntia nykytasosta joka kuussa tästä eteenpäin. Kumpi on kampi?
Otetaan toinen esimerkki.

Kouluille  on budjetoitu noin  2,7 % sijaisrahaa opettajille.  Aurorassa on 24 opettajaa ja syyslukukaudessa noin 90 työpäivää.  Raha riittää 58 sijaispäivään. Se tarkoittaa keskimäärin 3,5 sijaispäivää/viikko. Entä kun raha loppuu? Otetaanko sijainen? Yhden sijaispäivän rahoittamiseksi, pitäisi jättää noin 4 tuki- tai kerhotuntia pitämättä. Määrätäänkö opettaja hoitamaan toista luokkaa 30 % oto-korvauksella? Kumpi on kampi?

Otetaan kolmas esimerkki.

Koulunkäyntiavustajille ei ole tietääkseni ainakaan toistaiseksi budjetoitu lainkaan sijaisrahoja syksylle. Kun sijainen palkataan Seuresta yhdeksi koulupäiväksi, palaa samalla mahdollisuus kolmeen kerho- tai tukituntiin. Mutta eihän vammaisia oppilaita voi jättää ilman avustajaa? Kumpi on kampi?


RAHATILANTEEN kiristyessä ja kustannustehokkuuden noustessa rajattoman yksivaltiaan asemaan arvomaailmassamme, rehtori joutuu siis  tekemään kuormittavia, eettisiä  ratkaisuja. Aikaisemmin tällaisia asioita ei tarvinnut pohtia. Sijaisrahat tulivat takuuvarmasti (joskin avustajien osalta ei aina). Kerho- ja tukitunnit oli turvattu. Onneksi on saanut olla tuolloin reksinä.

6 kommenttia:

enkeliporsas kirjoitti...

Kokonaisbudjetti kuormittaa muutenkin, väsy tulee. Vantaalla on tehostettu koulutointa vähentämällä viraston työntekijöitä, mikä on lisännyt kouluissa työtaakkaa.

Koulujen johtoryhmät ovat saaneet koulutusta, ideana on työtaakan jakaminen. Johtoryhmän jäsenen korvaus on minimaalinen vastuuseen nähden, ryhmiin ei ole enää suurta tunkua.

Aamuhesarissa Espoon kouluille lyötiin melkoiset madonluvut. Oletan, että Espoossakin virkamiehiä vähennetään ja koulun tasolle lisätään tehtäviä entisestään.

Rehtoreista tehdään kansliarottia. Pedagogisesta johtajuudesta ei ole kohta puhettakaan.

Esa Kukkasniemi kirjoitti...

Loistavat esimerkit Martti. Tää on niin tätä. Otetaan peiton toisesta päästä kun paleli yläpäästä ja sitten palelikin varpaat. Keitäs ne olikaan, jotka näin tekivät? Olivatkos ne kolme viisasta miestä? Ei kun nyt muistan: hölmöläiset.

t. naapurikunnan reksi

Anonyymi kirjoitti...

Tarvitsevatko opettajat korvauksen joka ikisestä kokouksesta ja ylimääräisestä tunnista? Missä on innostus omaan työhön?

Opettajien työ on kevyttä ja helppoa, ja vähän väliä on joku lomakin. Syyslomakin tulee melkein heti piiiiitkän kesäloman jälkeen!

Martti kirjoitti...

Hei Anonyymi

Kiitos haasteesta. Pahoittelen, etten ihan saa otetta, mistä osasta juttua olet kopin ottanut. Muutama "puolustuksen sana", jos sopii.

1. Opettajat eivät saa, eivätkä tavoittelekaan erilliskorvausta jokaisesta kokouksesta. Itse asiassa opettajat tavoittelet kokonaispalkkaa ja kokonaistyöaikaa.

2. Se on todettava, että opettajalla ei ole oikeutta pitää lapsille koulussa tunteja palkatta . Mikään vakuutus ei ole tuolloin voimassa. Et varmaan halua ottaa lapsellesi sellaista riskiä? Eikä kukaan opettaja.

3. Luulen, että jostain syystä jotkut suhtautuvat opettajan toiveisiin saada tehdä työ työajalla eikä vapaa-ajalla eri tavalla kuin muihin ammattilaisiin.
Sopiiko vastakysymys? Tulisiko mieleesi kysyä hammaslääkäriltä, miksi hän haluaa palkan jokaisesta hoitamastaan hammaspotilaasta. Tai autonasentajalle jokaisesta korjaamastaan autosta?

4. Opettajan ammatissa on 193 työpäivää vuodessa. Monessa muussa ammatissa työpäiviä on enemmän. Tässä olet ihan oikeassa. Koulupäivien iukumäärän on päättänyt eduskunta.

Opettajan viikottainen työaika on ihan kokopäivätyö. Se on mitattu tuntien valmisteluineen jne. yli 40 tuntiseksi.

5. Käsityksesi opettajan työn keveydestä voisi ehkä muuttua, jos tulisit vaikka viikoksi sijaiseksi. Tule. Näet työn, sen ilot ja surut. Silti: Opettajan työ on yksi upeimmista ammateista mitä on.

6. Suomalaisella luokanopettajalla on maailman ehkä korkeatasoisin opetusalan korkeakoulututkinto. Vain pieni osa hakijoista otetaan koulutukseen. Työn tulokset ovat maailman huipputaso. Luokanopettajan palkkan jää silti alle suomalaisen palkanansaitsijan keskiarvon. Tästä asiasta kannatta kyllä puhua enemmänkin.

7. Yhdyn täysin näkemykseesi innostuksen tavattomasta merkityksestä opetuksen laadulle. Siksi sitä pitää suojella.

Martti kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Martti kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.