Ensimmäinen oto-professorimme: F.L. Schauman
"Oikeasti" Schauman oli siis käytännöllisen teologian professori. Häntä on pidetty yhtenä suuriruhtinaskunnan ajan lahjakkaimmista yliopistoteologeista. Hän osallistui mm. teologian kehittämiseen uuden mannermaisen tiedeyliopiston ihanteen mukaiseksi.
KASVATUSTUSTIETEESEEN Schauman liittyi lähinnä käytännöllisesti. Kasvatusopin ja didaktiikan professuurin oppituoli avautui vuonna 1852. Tehtävään kuului luennoida kasvatus- ja opetusopista ja erityisesti kristillisen opetuksen metodista. Professorin piti myös opastaa opiskelijoita katekisaatiossa (nuorten valmistamisessa ensimmäiseen ehtoolliseen) ja muissa didaktisissa harjoituksissa. Virantäyttö vei kolmisen vuotta. Sen ajan hän hoiti tuota uutta professuuria sivutyönään. Hän joutui hommiin uudelleen vuosiksi 1856-59, kun oppituoli pantiin uudelleen hakuun Stenbäckin jätettyä tehtävän.
PALJOA Schaumanin kasvatustieteellisistä ajatuksista en ole löytänyt. Darwinismia hän vastusti. Rousseaun hän kuulema "tuomisti" vallankumoukselliseksi. Hän oli mukana siinä 12-jäsenisessä komiteassa, joka vuonna 1861 otti kantaa Cygnaeuksen senaatille jättämiin lopullisiin ehdotuksiin kansakoululaitoksen järjestämisestä. Häntä on pidetty voimakkaana Cygnaeuksen vastustajana. Hän väitti, että Cygnaeuksen ehdottomat lastentarhat hävittäisivät perhe-elämän ja vaikuttaisivat haitallisesti lapsen uskonnolliseen hartauteen. Vanhempia ei tullut hänen mielestään vapauttaa luonnon ja kristillisyyden heille antamasta velvollisuudesta hoitaa ja kasvattaa lapsiaan.
Schauman oli Stenbäckin professorin väitöskirjan vastaväittäjä, ja vaikutti positiivisella kannallaan merkittävästi siihen, että koulutoveri viran sai. Schauman kiitteli väitöskirjan kristillistä henkeä ja siihen sisältynyttä vastalausetta "sitä kasvatuksen alalla kieroon mennyttä suuntausta vastaan, joka melkein yksinomaan pyrki älyn kehittämiseen syrjäyttäen siveellisen luonteenkasvatuksen."
Schaumanin jälkimmäisen pestin aikana vuonna 1856 professorin tehtäviin liitettiin velvoite toimia koulunopettajavalmistuksen johtajana ja opettajakokelaiden arvostelijana. Maahan oltiin rakentamassa opettajankoulutusta kansakoulunopettajien lisäksi oppikoulun opettajille.
Professorin tehtävä oli haussa vuosia, mutta syksyyn 1859 mennessä kukaan ei ollut hakenut sitä. Konsistori huolestui ja päätyi esittämään, että professuuri siirretään teologisesta tiedenkunnasta historialliskielitieteelliseen tiedekuntaan. Teologiset luennointitehtävät siirrettäisiin pois viran velvollisuuksista. Näin tehtiin vuonna 1860. Tämä oli iso muutos. Tieteenalana kasvatustiede ikäänkuin maallistettiin.
F.L. Schauman pähkinänkuoressa
Schauman oli käytännöllisen teologian professori, yliopiston vararehtori, valtiopäiväedustaja ja Porvoon piispa.
Hän syntyi vuonna 1810 hyvään perheeseen. Isä oli senaatin sotilastoimituskunnan kamreeri ja kamarineuvos, vanhaa balttilaista aatelissukua. Schauman kävi Turun katedraalikoulun. Turussa hän aloitti myös yliopisto-opinnot. Papiksi hänet vihittiin Helsingissä vuonna 1837. Samana vuonna syntyi väitöskirja. Hän toimi pitkään yliopistolla vt.tehtävissä ja sai nimitysen vakinaiseksi käytännöllisen teologian professoriksi 37-vuotiaana vuonna 1847. Tässä tehtävässä hän toimi samalla vt. kasvatusopin ja opetusopin professorina vuosina 1853–55 ja 1856–59. Yliopiston vararehtorina hän oli vuodet 1855–65. Tultuaan valiituksi Porvoon hiippakunnan piispaksi vuonna 1865 hän jätti yliopiston. Valtiopäivämiehenä hän oli vuodet 1863–64, 1867 ja 1872. Schauman kuoli Porvoossa 67-vuotiaana vuonna 1877. Hänen merkkitekojaan oli ennen muuta kirkkolain uusinta (1867).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti