OLEN nyt päässyt kesäretkelläni jo 1880-luvulle. 20 vuotta kasvatustieteen professorina olleen Z.J. Cleven jäätyä eläkeelle virkaa hoidettiin jälleen väliaikaisin järjestelyin. Tehtävän otti nyt hoitaakseen kasvatusopin dosentti ja rehtori Emil Böök. Böök hoiti professuuria vt:nä myös vuosina 1886-88, kun tehtävä oli haettavana Peranderin yllättävän kuoleman jälkeen. Hän haki tuolloin virkaa, muttei tullut valituksi.
Kasvatusopin professorin tehtävien "vakihoitaja": Emil Böök (1882-83)
Emil Böök oli Z.J. Cleven (ainoa) oppilas ja työtoveri. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1868 kouluhistoriallisella tutkimuksella "Realismen i den tyska skolan intill medlet af det adertonde århundradet". Tuossa tutkimuksessa Böök kuvailee koulukasvatuksessa luonnontieteiden kehityksen, löytöretkien ja mm. uskonpuhdistuksen vuoksi tapahtuneita muutoksia keskiajalta 1600-luvun loppuun. Kohteena on realismin aate (joka jää Cleven arvion mukaan kuitenkin määrittelemättä). Väitös oli kuitenkin "tarkoitustaan vastaava", ja se toi Böökille dosentuurin.
Böök toimi kahdessa jaksossa vt. kasvatus- ja opetusopin professorina, ensin Cleven jäätyä eläkkeelle vuonna 1882 ja toisen kerran vuosina 1886-88, kun Cleven seuraajaksi valittu J.J.F. Perander kuoli äkillisesti.
Peranderin valintaan dosentti Böök vaikutti antamalla lausunnon Peranderin pätevyydestä. Böök oli vt. professorina myös Mikael Soinisen tohtorinväitöskirjan vastaväittäjä vuonna 1887. Böök katsoi sillä olevan tieteellistä arvoa, mutta hän ei kuitenkaan katsonut Soinista vielä tässä vaiheessa päteväksi dosentin toimeen.
Peranderin kuoltua Böök haki avoimeksi tullutta kasvatustieteen professorin virkaa. Hakijoita oli kolme, ja virkaan valittiin Waldemar Ruin. Böök joutui virallisena opponenttina antamaan lausunnon toisen kilpahakijansa Gustaf F. Lönnbeckin Pestalozzin havainto-oppia käsitelleestä tohtorinväitöskirjasta.
Böökin tekii professorin virkaa varten tutkimuksen "Joannes Ludovicus Vives, en reformator inom dem pedagogiska vetenskapen". Tutkimus esitteli tunnetun humanistin vaikutusta mm. Ruotsin ja Suomen koulujärjestelmää koskeneeseen lainsäädäntöön. Böökin pätevyyttä arvioi sen pohjalta hänen entinen esimiehensä, emeritus professori Z.J. Cleve. Arvio oli myönteinen, mutta tiedekunnan muut professorit antoivat siitä (eivät kuitenkin yksimielistä) murskalausunnon, eikä Böökiä todettu tehtävään päteväksi.
Dosenttina Böök jatkoi vuoteen 1892 saakka. Liittyikö dosentin tehtävistä luopuminen siihen, kuinka häntä kohdeltiin professorin viran täytössä?
Kasvatusopin professorin tehtävien "vakihoitaja": Emil Böök (1882-83)
Emil Böök oli Z.J. Cleven (ainoa) oppilas ja työtoveri. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1868 kouluhistoriallisella tutkimuksella "Realismen i den tyska skolan intill medlet af det adertonde århundradet". Tuossa tutkimuksessa Böök kuvailee koulukasvatuksessa luonnontieteiden kehityksen, löytöretkien ja mm. uskonpuhdistuksen vuoksi tapahtuneita muutoksia keskiajalta 1600-luvun loppuun. Kohteena on realismin aate (joka jää Cleven arvion mukaan kuitenkin määrittelemättä). Väitös oli kuitenkin "tarkoitustaan vastaava", ja se toi Böökille dosentuurin.
Böök toimi kahdessa jaksossa vt. kasvatus- ja opetusopin professorina, ensin Cleven jäätyä eläkkeelle vuonna 1882 ja toisen kerran vuosina 1886-88, kun Cleven seuraajaksi valittu J.J.F. Perander kuoli äkillisesti.
Peranderin valintaan dosentti Böök vaikutti antamalla lausunnon Peranderin pätevyydestä. Böök oli vt. professorina myös Mikael Soinisen tohtorinväitöskirjan vastaväittäjä vuonna 1887. Böök katsoi sillä olevan tieteellistä arvoa, mutta hän ei kuitenkaan katsonut Soinista vielä tässä vaiheessa päteväksi dosentin toimeen.
Peranderin kuoltua Böök haki avoimeksi tullutta kasvatustieteen professorin virkaa. Hakijoita oli kolme, ja virkaan valittiin Waldemar Ruin. Böök joutui virallisena opponenttina antamaan lausunnon toisen kilpahakijansa Gustaf F. Lönnbeckin Pestalozzin havainto-oppia käsitelleestä tohtorinväitöskirjasta.
Böökin tekii professorin virkaa varten tutkimuksen "Joannes Ludovicus Vives, en reformator inom dem pedagogiska vetenskapen". Tutkimus esitteli tunnetun humanistin vaikutusta mm. Ruotsin ja Suomen koulujärjestelmää koskeneeseen lainsäädäntöön. Böökin pätevyyttä arvioi sen pohjalta hänen entinen esimiehensä, emeritus professori Z.J. Cleve. Arvio oli myönteinen, mutta tiedekunnan muut professorit antoivat siitä (eivät kuitenkin yksimielistä) murskalausunnon, eikä Böökiä todettu tehtävään päteväksi.
Dosenttina Böök jatkoi vuoteen 1892 saakka. Liittyikö dosentin tehtävistä luopuminen siihen, kuinka häntä kohdeltiin professorin viran täytössä?
Emil Böök pähkinänkuoressa
Emil Böök (1835- 1914) oli suomalainen vt. professori, rehtori ja normaalilyseon yliopettaja.
Hän syntyi tullivahtimestariperheeseen Helsingissä.
Hän toimi suomenmielisen Lauantaiseuran vuonna 1831 perustaman Helsingfors Lyceumin rehtorina vuosina 1869–1891. Koulua on kuvattu Suomen ensimmäiseksi uudenaikaiseksi yksityisoppikouluksi. Se oli aluksi maan ainoa yliopistoon johtava oppilaitos. Koulun kuuluisin oppilas oli C. G. E. Mannerheim, jonka Böök joutui erottamaan kurittomuuden vuoksi. Böökin lyseon toiminta päättyi 1891 oppilaspulan vuoksi. Sen jälkeen Emil Böök toimi vuosina 1891–1914 ruotsalaisen normaalilyseon historian yliopettajana.
Böök perusti perheen vuonna 1863. Hänellä oli neljä lasta, joista yksi kuoli jo pienenä. Nuorin poika Einar Böök pantiin suomenkieliseen kouluun. Hänestä tuli suomalaisen sosiaalipolitiikan kehittäjä, mm. sosiaalihallituksen ylitirehtööri ja sosiaaliministeri. Pojanpoika Eero E. Bööl taas oli kuuluisa shakkimestari.
Emil Böök sai professorin arvonimen vuonna 1908. Hän kuoli Nastolassa 79-vuoden iässä vuonna 1914.
LÄHTEITÄ JA LINKKEJÄ
Emil Böök (1835- 1914) oli suomalainen vt. professori, rehtori ja normaalilyseon yliopettaja.
Hän syntyi tullivahtimestariperheeseen Helsingissä.
Böök oli ruotsinkielisyydestään huolimatta hyvin aktiivinen suomen kielen oikeuksien puolustaja.
Böök perusti perheen vuonna 1863. Hänellä oli neljä lasta, joista yksi kuoli jo pienenä. Nuorin poika Einar Böök pantiin suomenkieliseen kouluun. Hänestä tuli suomalaisen sosiaalipolitiikan kehittäjä, mm. sosiaalihallituksen ylitirehtööri ja sosiaaliministeri. Pojanpoika Eero E. Bööl taas oli kuuluisa shakkimestari.
Emil Böök sai professorin arvonimen vuonna 1908. Hän kuoli Nastolassa 79-vuoden iässä vuonna 1914.
LÄHTEITÄ JA LINKKEJÄ
- Päivänsalo, P. (1971). Kasvatuksen tutkimuksen historia Suomessa vuoteen 1970. Helsinki: Ylioppilastuki.
- Päivänsalo, P. (1986). Suomalaisen kasvatuksentutkimuksen henkilöhahmoja 1. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitoksen Tutkimuksia B 7.
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Emil_Böök
- http://users.utu.fi/mikpen/gradu.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti