Kirjoja

Kirjoja

keskiviikkona, heinäkuuta 04, 2012

Kansakoulu 1866-1966

video

LÖYSIN Huutonetistä aarteen: Valtasaari, A.  ym. (toim.). (1966). Kansakoulu 1866-1966. Helsinki: Otava.

Kirja julkaistiin, kun kansakoulu täytti 100 vuotta. Kirjoittajakunta on herkkua: Allardt, Halila, Isosaari, Järvi, Kauranne, Kekkonen, Koskenniemi, Lahdes, Nurmi, Oittinen, Salmela, Somerkivi, Tamminen... 293 sivua asiaa.

EN referoi teosta. Mutta jaan mielelläni lastun lukijoiden kanssa muutamia  kirjan virittämiä pohdintoja siitä

(1) miksi kansakoulua voidaan pitää  onnistuneena muutoshankkeena? Miksi Cygnaeuksen nimissä kulkeva idea meni läpi? Miten se muuntui vuosien varrella? Ja miksi se sitten aikanaan tuli myös tiensä päähän. Niinkuin kaikille muutoksille käy.

(2) Tämän lastun toinen tarkoitus on  esitellä  niitä tekijöitä, joiden kautta  uusi  idea  muuntuu  konkreetiksi, omaksutuiksi käytänteiksi. Päähypoteesini on, että tuo muunnosprosessi edellyttää rakenteita.

Kansakoulun idea

KANSAKOULUN idea tuli meille muualta, ennen muuta Sveitsistä. Sille kasvoi 1800-luvulla yhteiskunnallinen tarve, vaikka pääosin säädyt pitkään nukkuivatkin.  Eliitti oli kuitenkin  rakentamassa Suomesta ensin autonomista ja sitten kansallisvaltiota.


J.V.-Snellman oli kirjoittanut kansakouluteemasta jo 1840-luvulla lehdissä, mutta vain pieni osa kansasta osasi ruotsia ja ylipäätään lukea.  Ratkaisevaa olikin, että keisari Aleksanteri II antoi  idean toimeenpanolle luvan  jopa käskyn  vuonna  1856. 10 vuodessa ideasta tehtiin sitten totta. Työmyyränä oli ennen muuta  Uno Cygnaeus, mutta hän tarvitsi ja sai tukea muilta.

IDEA oli yksinkertaisesti järjestää koulu yhteiselle kansalle. Kansa oli herätettävä valistukseen. Ennen mutta suomenkielinen väestönosa.  Syvemmin (Allardt) ajateltuna kansakoululle oli kolme "syvätehtävää": (1) Tukea kansallista kehitystä, (2) sivistyksellistä demokratiaa ja (3) edistää taloudellista kasvua ja hyvinvointia. Näissä kaikissa se onnistui kiistatta. Kansakoulu edisti Suomen itsenäistymistä; sitä on pidetty jopa tekijänä talvisodan ihmeen taustalla. Lopulta kansakoulu tavoitti lähes kaikki. Kansakoulu edisti moni  tavoin myös työelämävalmiuksia.

Sitä, millainen kansakoulun alunperin piti olla,  on vaikea tavoittaa, koska idea muotoutui monissa eri vaiheissa monen eri toimijan  voimin. Monet Cygnaeuksen toiveet jäivät toteutumatta (esim. ajatus kansakoulusta sisäoppilaitoksena). Monet toteutuivat vasta myöhemmin.

Idean vahvuuksia olikin sen väljyys ja joustavuus.  Pysyvä ydin oli kuitenkin siinä, että kansakoulu jatkoi sopivalla tavalla edeltäjiensä kirkollisten koulujen tehtävä (siis  pelasti sieluja) vielä pitkään, mutta  se teki muutakin; Kansakoulu valisti ja sivisti. Se tuki myös maalliseksi kansalaiseksi kasvua (ja sai siten hallinnonkin tuen).  Sitten se vahvisti kansan yhtenäisyyttä, integroi säädyn/luokan kerrallaan.  Ja lopulta sitä käytettiin kansan kasvattamiseen kansainvälisyyteen: sotien jälkeen rauhantahto oli tärkeä tavoite.

Kansakoulun pedagogiikka

Kansakoulun pedagogiikka oli koottu eklektisesti  eri puolilta saaduista ideoista. Cygnaeus joutui rakentamaan sen "pystymetsästä" (Lahdes).  Vanhan koulun drillauksesta otettiin tiikerin loikka opettamiseen. Pänttäyksestä tavoitteelliseen opiskeluun.  Omaperäistä oli ennen muuta käsityö-oppiaineen ottaminen ohjelmaan.

Gygnaeuksen pedagogiikassa tärkeimmät periaatteet  olivat  havainnollisuus ja oppilaiden oma työ. Kummankin toteutuminen vei pitkiä aikoja. Cygnaeksen ideoita tuki seminaarin lehtori  Olai Wallinin työ. Häntä pidetäänkin  kansakoulun didaktiikan luojana. Hänen opetusopissaan oli jo kolme toki opettajakeskeistä työtapaa: esittävä, kertova ja kyselevä. Lisäksi oppilaat saivat näyttää osaamistaan mm. taululla

Käytännössä opetus ei muuttunut toivottuun suuntaan. Se  juuttui  pitkään pelkäksi läksynkuulusteluksi.  Miksi? Ei ollut tiloja ei välineitä ei oppikirjoja. Opettajankoulutuksessa ei ollut riittävää ohjausta. Koulutus ei vastannut koulun arkea (mm. yhdysluokan opetus). Oppilaat kävivät koulua epäsäännöllisesti. Oppilasmäärät olivat valtavat.

Pedagogiikassa alkaa sitten 1890-luvun lopulla uusi aikakausi: Soinisen aikana omaksuttiin herbart-zillerilaisyys. Nyt opettaminen hiottiin äärimmäisen pitkälle. Tämä muualla jo hylätty metodi otettiin meillä hyvin innokkasti vastaan. Opetukseen tuli nyt ryhti ja tunneille selkä kaava. Periaatteessa kaavaan kuului myös vaihe, jossa oppilaat soveltavat oppimaansa- käytännössä siihen ei aina ollut aikaa.

Soininen ehti myös innostua ns. Uudesta koulusta. 1900-luvun "uusi koulu" ei kuitenkaan onnistunut tekemään lopullista läpimurtoa Suomeen. Tiukan kurin herbartilainen järjestelmä  saattoi sopia opettajille paremmin. Sitä tuki mainiot kasvatusopin kirjat. Soininen kuoli liian aikaisin, eikä ehtinyt kirjoittaa uutta didaktiikkaa. Kansalaissodan jälkeen vaadittiin kurin lisäämistä. Suomessa ja muuallakin maailmassa arvomaailma alkoi korostaa kuria ja järjestystä. Uuden koulun valtava innostus mm. Saksassa ja Neuvostoliitossa tapettiin, ja se liike jäi nopeasti marginaaliseksi. Kouluihin ja opettajien palkkoihin  ja mm. täydennyskoulutusstipendeihin tehdyt leikkaukset pula-ajan vuoksi veivät nekin motivaatiota tehdä enemmän kuin on pakko. Lopullisen kuoliniskun antoi toinen maailmansota.

Sodan jälkeen kansakoulun pedagogiikan johtohahmoksi nousi Matti Koskenniemi. Teoriassa kansakoulun opetusoppi monipuolistui Koskenniemen aikakaudella. Työtavoille luotiin looginen ja monipuolinen järjestelmä Kaavamaisen opetuksen sijaan myytiin spontaanimpaa, luovaa otetta ja didaktisen ajattelun ideaa. Käytönnössä muutos eteni hitaasti.

Idean läpimenon kannalta  ehdottoman tärkeitä tekijöitä

Miksi kansakoulun idea sitten meni läpi. Vastustajia sillä nimittäin oli paljon: aluksi  kirkko, jolle maallisesti hallinnoitu koulu oli vihollinen. Sitten kuntalaiset, joille kansakoulujen rakentaminen oli iso kustannuskysymys. Sitten ruotsinkieliset,  jotka kokivat suomenkielisen kansanosan sivistyksen uhkana.  Sittemmin valtiontalouden tilasta huolestuneet. jne.

Idealla oli kuitenkin tilausta ja tukea, ja idean ajajilla sisua, sitkeyttä ja kykyä joustaa. Oletettavasti ainakin seuraavat seikat tukivat idean läpimenoa.

IDEAN JOUSTAMISKYKY
Kansakoulu (sekä sen päämäärä että keinot)  kykeni muuttumaan suomalaisen yhteiskunnan ja sen arvomaailman kehittyessä. Ensimmäisen sukupolven kansakoulu käynnistyi äärimmäisen kristillis-siveellisenä. Tyttöjä ja poikia opetettiin erikseen aina 1880-luvulle saakka. Kiristillis-siveellisen lasvatuksen päämäärä säilyi aina 1960-luvulle saakka. Siihen sulautui myös  itsenäisyysaate.

Kun rahaa oli vähän, oppilaita saattoi olla jopa 50. Kaikkiaan kansakoulun puolestapuhujat olivat valmiit tinkimään monista periaatteistaan.

Kansakoulun rakenne jousti. Sen peruselementit: alkuopetus, yläkansakoulu ja jatko-opetus löysivät eri aikoina joustavia rakenteita. Ns. supistettu kansakoulu oli loistava osoitus muuntautumiskyvystä. Toinen esimerkki oli kokeilu, jossa kansakouluun liitettiin kunnallinen keskikoulu.

Lopulta yhtenäiskoulun idea kuitenkin jyräsi kansakoulun. Kansakoulun synty liittyi sääty-yhteiskunnan murenemiseen. Sen loppu liittyi luokkayhteiskunnan murtumiseen.


HALLINNON TUKI
Uno Cygnaeus oli ensimmäinen kansakoulun tarkastaja, ja hän seisoi ehdottomasti idean takana. Myös myöhemmin kouluhallintoon on rekrytoitunut kansakoulumiehiä, jotka ovat tukeneet ja kehittäneet kansakoulun ideaa. Tällainen oli mm. Alfred Salmela.

KANSALLISVALTION IDEA
Kansakoulun idea osui ajankohtaan. jossa Suomi oli syntymässä. Kansakoulu ei ollut vain pedagoginen idea- se oli myös yhteiskunnallinen.

KEISARIN TUKI
Keisari oli jopa aloitteentekijä. Koulua koskevat ideat tarvitsevat poliittisen tuen.

KOHOTTAVA IDEA
Kansakoululla on fullanilaisittain "moraalinen imperatiivi". Se oli valtava sosiaalinen uudistus, jolla oli hyvä tarkoitus.

KOULUTETUT OPETTAJAT
Ensimmäinen parvi koulutettuja opettajia valmistui seminaareista vuonna 1867.  Asteittain koulutusta syvennettiin ja kehitettiin. Myös sisäänpääsyvaatimuksia nostettiin. Merkittävä askel otettiin, kun alettiin kouluttaa ylioppilaista kansakoulunopettajia, ja kun koulutusta siirrettiin lähemmäksi yliopistoja opettajakorkeakouluihin. Soinisen ansioista kansakoulunopettajille avautui myös yliopiston ovet erityisillä kesäkursseilla.

NAISTEN EMANSIPAATIO
Kansakoulunopettajattaren tehtävä oli ensimmäinen virka, joka avautui naisille. Säätyläistytöt ottivat kutsun vastaan.

PALAVASIELUINEN IDEAN ASIAMIES
Ensimmäinen guru oli Cygnaeus, toinen Wallin, kolmas Soininen, neljäs Salmela ja viides  Koskenniemi. Kansakoulun leikki paloi kirkkaimmin kunkin komeimpina miehuusvuosina. Palavan innon lisäksi kaikissa heissä oli myös kykyä joustaa ja tehdä kompromisseja.

SITOUTUMINEN USKONTOON
Kunnallinen kansakoulu oli huikea isku kirkolle. Koulu omaksui kuitenkin uskonnollisen kasvatusihanteen, joka lievensi kirkon vihaa.

SÄÄTY-YHTEISKUNNAN MURENEMINEN
Alunperin kansakoulu oli nimenomaan talonpoikien lasten koulu. Kun sääty-yhteiskunta murtui, myös työväenluokka hyväksyi koulun. Ylin eliitti ei koskaan pannut lapsiaan kansakouluun.

SODAN JÄLKEINEN TYÖPAIKKAPULA
Kansakoulun pidentämisen yhtenä selittäjänä on, että sodasta palanneet miehet tarvitsivat työpaikkoja, joissa aikaisemmin oli käytetty nuoria. Kansakoulun avulla siis myös vapautettiin työpaikkoja.

STATEGIA
Kansakoulu syötettiin ensin kaikille vapaaehtoisena, niin kunnille kuin oppilaille. Kunta sai siihen taloudellista tukea. Seuraavassa vaiheessa se tehtiin pakolliseksi, ensin kunnille (1898)  ja sitten oppilaille (1921).  Kaikkiin päätöksiin jätettiin siirtymävaihe. "Korvamerkityillä" valtionavuilla saatiin monet asiat toteutumaan.

TARPEET (AJOVOIMAT)
Kansakoulun idea tyydytti  yhtä aikaa hyvin  monen eri intessitahon tarpeita. Kansallisvaltiosta haaveilevan eliitin. Omaa itsenäisyyttään tavoittelevien yläluokan nuorten naisten. Nousevan teollisuuden. Lojaaleja alamaisia tahtoneen hallitsijan. Hyvää tahtovien hyväntekijöiden. Oppia haluavien nuorten...


Väyliä. joita pitkin idea välittyi niille, joiden piti se panna toimeen

IDEA ei leviä itsestään. Kansakoulun jatkuvasti kehittynyttä ideaa levittivät opettajille mm.
  • Seminaarin opetus; sekä luennot että mallikoulu.  Ja tietysti innostuneet ja hyvin koulutetut opettajat.
  • Kokemukset opetusharjoittelussa: Koulutukseen kuului opetusharjoittelua ja tuntien seurantaa.
  • Oppikirjat ja materiaalit. Monet ideat saivat tukea materiaaleista: Havainnollisuus havaintovälineistä ja oppikirjojen kuvista. Selkeä tunnin rakenne oppituntikohtaisiksi rakennetuista oppikirjoista jne. 
  • Kasvatusalan kirjat ja lehdet. Ne kertoivat  opettajille mm. ulkomaisista tuulista ja  tieteen tuloksista. 
  • Kansakoulun tarkastajat, jotka  antoivat valtakirjan.
  • Palavasieluiset "gurut" mm. Cygnaeus, Wallin, Salo, Soininen, Koskenniemi omalla henkilökohtaisella toiminnallaan
  • Täydennyskoulutus mm. kansakoulunopettajien yliopistolliset opinnot ja ulkomaan matkat-
  • Kunnille oikeaan suuntaan etenemisesta annetut valtionavut
  • Poliitikkojen tuki ( ja tukeminen)
Uuden idean muunnosprosessi konkreeteiksi käytänteiksi

OLEN koonnut seuraavaan  esimerkinomaisesti rakenteita, jotka minusta mahdollistivat kansakoulun pedagogisten ideioden toteutumisen.  Usein vasta vuosien kuluttua. Ilman rakenteita idea jää kellumaan.
  • Demokratia ja tasa-arvo: työtapana opetuskeskustelu. Oppilaiden itsehallinto. Gaussin käyrä arvostelussa. Sama oppimäärä tytöille ja pojille.
  • Eheyttäminen ja aineksen määrän hallinta: Valmis ops alkuopetukseen (Aukusti Salo).  Vuorokurssit. Opetuksen rinnastaminen. Huippukohtaperiaate.
  • Formaalisuus: taitoaineiden osuuden kasvu. Havainto-opetus (ympäristö-oppi)
  • Harrastus: Kotiseutuoppi oppiaineeksi. Oppimäärän järjestäminen ikäkauden kiinnostuksen mukaiseksi.
  • Havainnollisuus ja elämänläheisyys : Oppiaine ympäristöoppi. Oppikirjojen kuvat. Havainnollistamisvälineet.
  • Lapsenomaisuus: uusi koulumuoto: alakansakoulu. Alakansakoulun opettajaseminaarit. Retket. Lukemistotyyppiset koulukirjat. Improvisointi suunnitelmallisuuden sijaan. Didaktinen ajattelu. Kateederien purku.
  • Oppilaiden oma työ (Käis): Työkirjat.  Käsityö. Koulupuutarhat. 
  • Sosiaalinen kasvatus (Koskenniemi):   Sosiogrammi. Ryhmätyö. Sosiaalimuodot. Luokan oma tunti. Juhla työmuotona.
  • Työkasvatus: Käsityö. Kansakoulun jatko-opetus. Koulupuutarhat. 
  • Yksilöllisyys: Lisätehtävät. INO. 
NÄIN monta  ajatusta voi saada 3 €:n hinnalla.  Kiitos Huutonet.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jos maailma olisi täynnä Martti sinun kaltaisia opettajia ja rehtoreita, olisimme niin pitkällä PISA-menestuksestä että kaikkia huimaisi. Ymmärrät menneiden merkityksen ja annat arvon vanhoille guruille. Martti rocks!!!

Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja, mielenkiintoisia tekstejä päivittäin, kiitos niistä!
Yksi kysymys tekstistä. "Ensimmäinen parvi koulutettuja opettajia valmistui seminaareista vuonna 1877." JKL:n seminaarihan aloitti jo vuonna 1863 ja oli kolmivuotinen, joten eikö sitten ensimmäiset opet valmistuneet jo 10 vuotta aiemmin kuin sanoit?

Martti kirjoitti...

Kiitos. Kiitos.
Myös tarkasta lukemisesta. Parvi tosiaan valmistui 1867. Korjaan